Säihkyvää joulua

Salaperäisestä pahvirasiasta löytyivät sterlinghopeiset, Swarovskin kristallein täydennetyt korvakorut. Samalla tekniikalla taivuttelin korvikset aiemmin syksyllä ystävättärelleni. Ai kuka nämä sai? No veljen vaimoke.

Kukahan tämän saa...

...ja mitähän siellä on sisällä?

 

Découpage-tekniikalla päällystämäni, pitsillä ja helmillä koristelemani pieni pahvirasia on Sinellistä.

Joulukortti vm. 2012

Ensin suunnittelin siitä sinistä. Sitten törmäsin leimasimeen messuilla. Sen jälkeen oli jostain täysin määrittelemättömästä syystä aivan selvää, että se on oleva mustavalkoinen. Pienellä ripauksella punaista. Se on joulukortti vuosimallia 2012.

 

Kokeilin korttipohjan teossa ensimmäistä kertaa découpagea. Mustavalkoisten servettien löytäminen joulun alla ei kuulkaa kuitenkaan ole aivan helppoa. Kaikki on punaista ja kultaa. Löytyipä kuitenkin tuollainen tummanharmaasävyinen Rainbow-servetti, jossa kuosikin minua miellytti. Leimakuva on liimattu mustalle kartongille, joka on kiinnitetty korttipohjaan tarratyynyillä.

 

Hyvää joulua!

Jouluinen aprikoosijogurttikakku

Ei kai kakuntekosyyksi aina vieraita tarvita. Kokeilumielessä askartelin perheelle mausteisen aprikoosijogurttikakun. Mahtava jouluinen tuoksu täytti kyllä kämpän, mutta lopulta itse kakku oli melko miedon makuinen. Ensi kerralla kenties mausteita hiukan reilummalla kädellä...

 

Pohjana käytin pakastimesta löytyneitä kääretorttupohjan paloja. Kostutin pohjaa vähän aprikoosisäilykkeen mehulla.

Täyte:

2,5 dl Flora Vispiä
2 dl maustamatonta jogurttia
(vaniljakreemijauhetta)
1 prk säilykeaprikoosia mehussa
sokeria
0,5 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa
6 liivatelehteä

1. Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. (Jotenkin onnistuin unohtamaan tämän vaiheen. Kakku tarjoiltiin siis äärimmäisen hehkeältä vuoan pohjalta... Onneksi ei ollut omaa perhettä fiinimpää väkeä kahvipöydän ääressä.) Voitele reuna ohuelti ruokaöljyllä.

2. Laita kakkupohja vuoan pohjalle tai kokoa se esimerkiksi kakkupohjan jämäpaloista. Voit myös tehdä kaurakeksipohjan keksimurusta ja rasvasta (n. 200 g kaurakeksejä tai digestivejä ja n. 75 g voita tai margariinia).

3. Kaada aprikoosipurkista mehu kattilaan. Voit tarvittaessa/halutessasi kostuttaa kakkupohjaa muutamalla mehutilkalla. Lisää kattilaan mausteet ja kiehauta mehu, lisää joukkoon sokeri ja aprikoosit, anna kiehahtaa ja sitten hautua kunnes aprikooseista syntyy hilloke.

4. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

5. Vaahdota Flora Vispi ja lisää siihen jogurtti (sekä vaniljakreemijauhe. Saman asian ajaa myös vaniljakastikejauhe, esim. Blå Band).

6. Levitä noin puolet hillokkeesta kakkupohjan päälle. Jätä muutaman ruokalusikallisen verran maustelientä kattilan pohjalle ja soseuta loppu hilloke hieman hienommaksi. Sekoita hilloke täytteeseen.

7. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja liuota ne kattilan pohjalle jääneeseen kuumaan mausteliemeen. Kaada liivateliemi ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen.

8. Kaada täyte vuokaan, tasoita pinta ja laita kakku jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi. Päälle voi valuttaa vaikkapa vaaleaa siirappia ennen tarjoilua.

Kuten sanottu, kakusta tuli raikkaan mutta melko miedon makuinen. Jos haluaa siinä joulun maistuvan, kenties teelusikallinen kanelia, neilikkaa ja inkivääriä hillokkeessa on paikallaan.

Mokka-suklaajuustokakku

Meillä kävi tänään vieraita, joille toki kahvipöytään tarjoiltiin kakku. Tämä kieltämättä herkullinen mokka-suklaajuustokakku syntyi omalla reseptillä.

 

Pohja:

175 g Domino-keksejä

n. 50 g margariinia

Täyte:
2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
250 g mascarponejuustoa
1,5 tl vaniljasokeria
200 g taloussuklaata sulatettuna
3 liivatelehteä
4 rkl espressoa

1. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reuna ohuelti ruokaöljyllä.

2. Murenna Dominot melko hienoksi rouheeksi, pehmitä rasva vaikkapa mikrossa. Sekoita rasva keksimurun joukkoon. Minulla oli sekoitusapurina tällä kertaa kolmevuotias pikkuneitimme.

3. Painele massa tasaisesti vuoan pohjalle.

4. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

5. Vatkaa Flora Vispi napakaksi vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla.

6. Sulata suklaa vesihauteessa tai vähän kerrallaan mikrossa. Itse käytän mikroa, kun sulatan suklaan täytettä varten.

7. Pehmitä mascarponejuustoa sekoittamalla sitä kulhossa ja lisää se vaahtoon. Lisää myös suklaasula.

8. Keitä espresso (myös joku muu vahva kahvi toiminee) ja kaada se pieneen kulhoon. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne yksitellen kuumaan kahviin. Kaada neste täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Täytteeseen ei tarvita enempää kuin kolme liivatetta, koska levyllinen suklaata hoitaa osan kakun hyydyttämisestä.

9. Laita kakku jääkaappiin hyytymään, mieluiten yön yli.

10. Irrota kakku vuoasta, koristele ja tarjoile. Meiltä löytyi tällä kertaa kaapista tryffeleitä kakun päälle.

To a Fabulous Friend

Koruja rakastava ystävättäreni täytti pyöreät 30 vuotta, eikä siihen paikkaan oikein mikään muukaan lahja paremmin passannut kuin tämä. Ranneketju ja korvakorut ovat sterling-hopealangasta ja Swarovskin kristalleista omin pikku kätösin rakkaudella väännellyt. Myös ranneketjun lukko on samaista hopeaa. Sitä en sentään itse askarrellut, vaikka myöhemmin kyllä tajusin että olisin voinut lukonkin itse näpertää. Ainakin jonkinmoisen.

 

On muuten pakko tähän väliin kehua supernopeaa toimitusta: tein tilauksen Helmikori.fi-verkkokaupassa torstaina ja jo perjantain päiväposti kolautti paketin luukusta minulle! Lahjalaatikko löytyi Prismasta, pehmusteet kaapin periltä.

 

Kortti syntyi Tampereen Kädentaitomessuilta tehdyistä hankinnoista: Papermanian Art Deco-sarjan kuvilla, strasseilla ja leimoilla, joihin yhdistelin sitten kaikenlaista omista kätköistä löytynyttä ekstraa.

Takakannen leidin leimasin ensin mustalla värillä, minkä jälkeen leimasin osittain päälle pigmenttimusteella ja embossasin nuo osat kultaisella kohojauheella.

 

Avattu kortti paljastaa sitten kaikenlaista pientä, vaikkakin melko yksinkertaista yksityiskohtaa: washiteippiä, ikkunaa, sulkia, strasseja, embossauksia... Sopivia tekstileimoja ei sattunut kuin tuo yksi "To a Fabulous Friend", joten loput tekstailin tyyliin sopivasti käsin.

 

Kolmannelle kummipojalle

Eilen vietettiin neljännen kummilapseni, kolmannen kummipoikani nimiäisiä jonne viemisinä meillä oli toki kakku. Ulkoisesti tekemys on samantyylinen kuin edellisen kummipoikani ristiäiskakku. Sisältökin osittain, nimittäin valkosuklaavaahtoahan siellä on, tällä kertaa kotitekoisen puolukkahillon kaverina. Kakun kostutin kivennäisvedellä. Siitä alkaa tulla tapa. Haitanneeko.

 

Valkosuklaavaahtoa tein kuuden munan kakun kahteen väliin sen verran reilun annoksen, että herkuttelimme perheen kesken loput jälkkäriksi.

 

5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

260 g valkosuklaata sulatettuna

 

Kakun kuorrute on sokerimassaa, alla tietenkin kreemi Kinuskikissan erinomaisella ohjeella. Ruusut ja lehdet ovat marsipaania.

 

Kortti oli sitten tietenkin lahjan mukana. Lahjan, joka oli elämäni ensimmäinen neulenuttutekemys, josta ei ole kuvaa, koska se valmistui autossa matkalla juhlapaikalle jossain Vantaan ja Helsingin rajalla. Ettei viime tippaan menisi...

 

"Luuletko - voi sentään jos voisit -

tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon

vaivaa, jos keksisit minulle nimen,

joka olisi minun eikä kenenkään

muun? Nyt, tänä iltana?"

 

Lainaus on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, kertomuksesta Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen tapaa mönkijän jolle hän antaa nimeksi Ti-ti-uu.

Kääretorttu, tuo aliarvostettu herkku

Viikonloppuna pohdin, miksi kääretorttuja tulee tehneeksi niin harvoin. Eihän se vaikeaa ole. Itse asiassa sen pykääminen on huomattavasti helpompaa kuin täytekakun. Hyvääkin se on, tekee kauppansa meillä paremmin kauppansa kuin kaakut konsanaan. Tortun täytteeksi on vaihtoehtoja lähes rajaton määrä ja useimmiten siihen löytyy kaapista ainakin jonkinsortin tarvikkeet.

 

Siispä kääretortun tekoon!

Pohjan resepti on Parasta kotiruokaa-kirjasta:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,75 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdotetaan, kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Taikina kaadetaan ja levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille. Pohjaa paistetaan 225-asteisen uunin keskitasolla 6-8 minuuttia. Valmis pohja kumotaan sokeroidulle leivinpaperille ja annetaan jäähtyä.

Keittelin aiemmin syksyllä 1,5 kiloa puolukoita hilloksi. Tuota hilloa päätin kokeilla kääretortun täytteeksi, ja kaveriksi kinuskikermaa Kinuskikissan ohjeella. Lisäsin siis kinuskivaahtoon vielä 2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna.

Sitten vain torttu rullalle. Pohja meinasi hiukan halkeilla, mutta lopulta rullautui ihan nätisti ja päällimmäiseksi jäi kuin jäikin ehjä pinta. Laitoin tortun leivinpaperikäärössään muutamaksi tunniksi jääkaappiin lepäilemään.

 

Oikein makoisa leivonnainen siitä tulikin. Puolukan ja kinuskin liitto toimii takuulla - ainakin minun suussani. Seuraavaksi taidan silti kehitellä jonkun uuden yhdistelmän...

Tunikan helppo muodonmuutos

Periaatteessa en koskaan osta kirpparilta rikkinäisiä tai valmiiksi tahraisia vaatteita. Liekö ollut väri, joka sai minut kuitenkin tarttumaan tähän suht edulliseenkin lasten tunikaan jonka helmassa kyllä erottui pari pientä rasva(?)läikkää. Keskimmäisen tyttären vaatekaappi nimittäin suorastaan huusi keskelleen jotain vihreää kaiken sen pinkin keskelle.

 

Ajattelin jo ostopäätöstä tehdessäni vaaleanpunaista vauvalankakerän jämää, joka käsityökorin pohjalla lojui joutilaana sekä virkattuja kukkia, joiden ohjeen nappasin kerrassaan ihastuttavasta Sekaisin langoista-kirjasta (Susanna Zacke & Sania Hedengren, WSOY).

 

Ja tässä on tulos joka paitsi peittää pikku tahrat myös piristää mekkosta mukavasti:

 

Virkkasin tennarit

Törmäsin virkattuihin koristossuihin ensimmäisen kerran kaiketi Facebookissa kaverin tekemyksiä ihaillessani. Aivan mielettömän söpöt! Nettiä penkoessani törmäsin näihin useammassakin blogissa. Lähes kaikkialta johti linkki brasilianportugalinkieliseen ohjeeseen. Passo-a-passopa hyvinkin, todella havainnolliset kuvat ohjeessa on ja kun tarpeeksi jaksaa scrollata, löytyy lopusta ihan pätevä englanninnoskin. Vielä piti googlata virkkaussanasto englanti-suomi ja sen jälkeen pärjäsikin jo ihan kivasti.

 

Ohjeesta ei tarkalleen ottaen selvinnyt mitä kokoa valmiit tennarit ovat (muuta kuin että vauvalle ovat). Minä virkkasin puuvillalangan sijaan suomalaisiin talvioloihin sopivammalla perinteisellä sukkalangalla eli Novitan Seitsemällä veljeksellä, kolmosen virkkuukoukulla ja sain lopputulokseksi suunnilleen koon 20 tossut, jotka mahtuvat passelisti 1-vuotiaan kummipojan jalkaan.

Betty kakun päällä

Fiftaridiggarin synttärikakku voi näyttää vaikkapa tältä, varsinkin jos lempiväri sattuu olemaan pinkki. 50-lukukuvasto pyöri mielessäni alkaen mekon helmoista päätyen pin up-tyttöihin ja erityisesti yhteen - keneenpä muuhunkaan kuin Betty Boopiin, jota olen aiemmin käyttänyt paperiaskartelussakin.

 

Löysin kuvan (itse asiassa paljonkin kuvia, mutta tämän valitsin) netistä, tulostin sen ja leikkasin ääriviivoja pitkin. Ääriviivat hahmottelin elintarviketussilla sokerimassalle - ensin koko kuvan ympäri ja sitten vähän kerrassaan kuvaa palastellen, jotta kaikki osaset osuisivat kohdilleen. Bettyn korut, kengät ja pikkuriikkisen puvun maalasin pastaväreillä, koruihin lisäsin värin kuivuttua vielä kultaista tomuväriä päälle.

 

Kuorrute ja polkadotsit ovat myös sokerimassaa. Sen alla on sokerikreemi, johon käytin sekä tavallista tomusokeria että kaakaotomusokeria, jota sattui lootan pohja kaapista löytymään.

 

Kakkupohjana on oma aina luotettava suklaakakkuni, neljän munan versio. Väliin kehittelin sitruunaisen vadelmamoussen:

 

200 g vadelmia keitettynä soseeksi

200 g sitruunatuorejuustoa

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

0,5-1 dl sokeria

3 liivatelehteä liuotettuna vesitilkkaan

 

Kakun kostukkeena oli tällä kertaa sitruunalimpparia.

Helpot herkkulastut

Eräänä päivänä teki mieleni tekaista kahvipöytään jotain helppoa ja nopeaa. Ja mikäpäs sen helpompaa ja nopeampaa kuin vanhat kunnon kauralastut. Niiden ohje löytyy takuulla jokaisesta peruskeittokirjasta ja jos ei, niin netti lienee ohjeita pullollaan.

 

Itse kaivoin reseptin keittiöni luottokeittokirjasta (Aura Liimatainen: Parasta kotiruokaa) ja lisäsin mössöön kuivattuja karpaloita, rusinoita ja talousuklaata. Idea pälkähti päähäni eräissä lastenjuhlissa tarjotuista samantapaisista pikkuleivistä, joita tyttäreni ahmivat kilvan niin, että karkitkin jäivät kakkoseksi!

Mustikkajuustokakku Ullan tapaan

Ai että, tätä ihanuutta oli pakko kokeilla hetikohta kun sain käsiini Ulla Svenskin Lempileivonnaiset-kirjan. Kurkatkaapa jos vaikka kirjastosta löytyisi. Kirja oli tosin varsin edullinen paikallisessa Prismassakin.

Kakussa on Philadelphia-tuorejuustoa, maitorahkaa, valkosuklaata, sokeria, muutama kanamuna ja tietenkin mustikoita. Pohja on tehty Marie-kekseistä ja voista. Herkkua pitää paistaa melko pitkään ja hartaasti (175-asteessa 50 minuuttia, ja vielä 30-40 minuuttia jälkilämmöllä se jälkeen kun virrat on sammutettu), jäähdyttää ja antaa vielä muhia jääkaapissa seuraavaan päivään, mutta on se sen arvoista!

Suosittelen kuitenkin varaamaan kakulle syöjiä useamman kuin kaksi tai sitten tekaisemaan puolikkaan satsin. On meinaan melkoisen tuhtia tavaraa.

Lämpöistä luksusta

Neuloin itselleni jo kesällä kimaltavan pitsiboleron (jonka olin kyllä aloittanut edellisjouluna, mutta joka jäi kaikenlaisten muiden projektien jalkoihin) Novitan taikabolero-ohjeella.

 

Lanka on Novitan Rose mohairin kimaltavaa versiota, jota sattumoisin olin haalinut jostain alekorista pohjattomiin kätköihini (joista muuten mieheni juuri eräänä päivänä banaanilaatikollisen nähtyään totesi, että "Sulla sitten noita lankoja on". En hennonut mainita, etteivät ne siinä suinkaan kaikki olleet, vaan toisessa kaapissa on vielä toinen mokoma...).

 

Selkäpuolelta bolero näyttää tältä.

Ihanan lämpöinen neule on, vaikka onkin lyhythihainen. Langan kimalteesta siihen tulee ripaus juhlallisuutta, joten bolero käy hyvin vähän juhlavampaankin asuun.

Vaaleanpunaiset pikkuleivät

Päätinpä nimiäishuumassa opetella pikkuleipäin koristeluakin. Isompien tyttärien kanssa leivoimme Wiltonin vauva-aiheisilla muoteilla gluteenittomia pikkuleipiä, jotka sitten koristelin pikeerillä. Koristeluun osviittaa etsin mistäpä muualtakaan kuin Mansikkamäeltä. Ensikertalaiseksi olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka matkaa esikuvan tasolle onkin vielä valovuosia...

 

Gluteenittomien pikkuleipien ohjeita etsiskelin netistä sieltä täältä ja lopulta sovelsin Ainon blogin reseptiä.

 

200 g pehmeää voita

2 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl täysjyväriisijauhoja
reilu 1,5 dl perunajauhoja
0,5 tl ksantaania
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

 

Annoin taikinan jähmettyä jääkaapissa reippaasti pidempään kuin Aino suositteli. Kovin helppo sitä ei ollut pienten kaulia, taikina tarttui helposti alustaan ja repeili. Käytin aika reippaalla kädellä riisijauhoja ja kevyttä otetta kaulitsemisessa, ja lapset painelivat sitten muotteja taikinaan. Tällä työjärjestyksellä saimme aikaan monta kymmentä pikkuleipää, vaikka viisivuotiaan suuhunkin eksyi aikamoinen määrä taikinaa.

 

Paistoin pikkuleipiä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

 

Koristeluja piipersin sillä välin kun pikkuapurit olivat kerhossa ja vauva nukkui vaunuissa parvekkeella.

 

Pikeerit sekoitin suoraan Mansikkamäen Eben ohjeilla. Vaaleanpunainen pikeeri on värjätty tilkalla punaista pastaväriä. Tein siitä pykälän verran jähmeämpää, puffikuorrutusversiota, koska osa pipareistamme oli pulleahkoja ja epäilin, että liian löysä pikeeri valuisi "kummun" päältä reunoille.

 

Pursotuksessa käytin minigrip-pusseja, joiden kulmaan leikkasin pienen reiän. Haluan uskotella itselleni, että jälki olisi ollut paljon siistimpää ja varmempaa jos olisin käyttänyt tyllaa kuten Ebe.

 

Ihan kivaa näperrystähän tämä koristeluhommakin on, kunhan sen saa tuhrata rauhassa.

Nimiäiskutsut

Tokihan askartelin kutsukortitkin taannoisiin nimijulkkarijuhliin. Hempeään vaaleanpunaiseen yhdistin ruskeaa. Perhospaperin kaveriksi leikkasin vanhaa aikakauslehteä, osuipa käsiini artikkeli jossa kerrottiin eri vuodenaikoina syntyneiden ihmisten luonteen yhteydestä kyseisenä vuodenaikana yleensä vallitsevaan säätilaan.

 

Koristeeksi valikoitui pinkkiä washi-teippiä, luonnonvalkeita kukkia sekä kukallisia haaranastoja. Kaiken tämän kiinnitin craft-korttipohjalle.

Nimiäiskakku

Pienen tyttösen nimiäisiin tein tietenkin itse kakun. Haastetta lisäsi se, että yhdellä juhlavieraista on gluteeniton ruokavalio. Päätin tehdä saman tien koko kakun gluteenittomaksi, ettei tarvitsisi varata moniaita eri leivonnaisia. Vaikka tokihan pöydässä oli sen seitsemää sorttia tarjottavia.

Kokeilun ja pähkäilyn päätteeksi tein ratkaisun: valmistin kaksi neljän munan kääretorttupohjaa, jotka leikkasin puoliksi ja joista kasasin kakun.

4 munaa
1,5 dl sokeria
vajaa 1 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kakkupohjat valmistuivat nopeasti, koska 175-asteisessa uunissahan pellillistä ei tarvinnut pitää kuin 8 minuuttia.

Kostutin kakun vichyllä ja väliin tein Pätkis-moussen:

2 pss mini-Pätkiksiä (à 140 g)
250 g mascarpone-juustoa
2 prk = 5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

Kakun päällä on vaaleanpunainen sokerimassalevy ja pursotukset tein niin ikään Flora Vispillä, jota jämäköitin vaniljakreemijauheella. Valkeat koristeet ovat sokerimassaa, ruusu ja lehdet marsipaania.

Kakusta tuli mahtavan pehmeä ja kuohkea, ja kyllähän se makoisalta maistuikin. Saatanpa tehdä toistekin!

Rapakon taakse

Sinne lähti ystäväperhe, merten taa asumaan. Tuollaista elämänmuutosta täytyy muistaa vähintäänkin kortilla. Läksiäislahjaa mietin, mutta tavaraa en viitsinyt enää enempää muuttokuorman mukaan tyrkätä...

 

Jotenkin tuo Art Impressionsin leimakuva (Golden oldies, Garage sale Maude) tuntui kuvaavan kaikkea sitä muuttoruljanssia melko hyvin. Joku saattaa huomatakin, että rajasin leimasta Garage sale -tekstikyltin pois - aivan tarkoituksella siis. Toisaalta se olisi voinut kuvaan jäädäkin, sillä tähän operaatioon sisältyi myös paljon kirpputoreilua, jolla hankkiuduttiin eroon ylimääräisistä tavaroista.

 

Väritin kuvan Promarkereilla, joita minun oli käytävä ostamassa lisää vartavasten saadakseni värit sopimaan kortin muihin jenkkiväreihin. Oli ihan pakko. Niin vastenmielistä kuin se minusta olikin. Krhm. Saatoin kyllä ostaa samalla muutaman muunkin värisävyn. Ja pari muutakin juttua. Kun kerran olin ostoksille lähtenyt. Eli sillä välin kun toiset myyvät kamojaan, toiset - no niin.

 

Leimakuvan ja paperien lisäksi kortissa on käytetty teippejä, sirkkoja ja dymoa. Sirkkoja kokeilin ensimmäistä kertaa, niitäkin varten piti tehdä joitain hankintoja. Dymotekstit on kiinnitetty korttiin tarratyynyillä. Kortin taustapuoliakin on koristeltu, mutta niistäpä tietenkin unohtui ottaa kuva, kun kortti pitikin jo kiireellä toimittaa lähtijöiden matkaan.

 

Terveisiä nyt sinne Ameriikan maalle; onnea ja tsemppiä ja kaikkea hyvää!

Ei liian lällyä

Ystäväpariskunnalle syntyi poikavauva ja iloisen perhetapahtuman johdosta muistin heitä kortilla ja pienellä lahjalla. Kokeilin eräässä Creativity-lehdessä julkaistua valmista asettelumallia, ja lopputuloksesta tulikin hallittu ja tyylikäs.

 

Halusin nimenomaan ettei kortista tulisi lällyhempeä, mutta se olisi kuitenkin vauvaonnitteluksi sopiva. Mustat reunukset tuovat kivan kontrastin vaaleansinisävyisille papereille.

Kortin merirosvoteema kumpusi oikeastaan vauvan lahjasta, johon taas idea tuli lapasista, jotka neuloin viime jouluksi vauvan isälle vauvan äidin tilauksesta. Noista tumpuista jäi jonkin verran lankoja, joten tulin tuumineeksi että mikäs sen sopivampaa kuin neuloa pojalle sukat samaa sarjaa. Kalloa muokkasin sitten vähän pikkusukkiin sopivammaksi.

Änkkipipo ja merkkarikortti

Tytöille on superhelppo keksiä neulottuja ja virkattuja lahjoja: nuken- ja barbinvaatteita ja asusteitahan ei voi koskaan olla liikaa! Vauvoille voi aina neuloa villasukat. Mutta mitä ihmettä voisi tehdä leikki-ikäiselle pojalle?! Aika tovin tätä ongelmaa pyörittelin mielessäni kunnes: HEUREKA!

Angry birdsin punainen lintu suostui aika helposti neulemalliksi. Piirsin ruutukaavan itse ja sain kuin sainkin hahmon tunnistettavaksi, omasta mielestäni jopa ihan onnistuneesti. Pipon neuloin lopulta tasona ja ompelin taakse sauman. Ensimmäinen yritys sukkapuikoilla jouti purkuun, koska oli kerrassaan mahdotonta saada kuvioneule pysymään kuosissaan. Hitusen tuo kinnaa vielä valmistuneessakin yksilössä, mutta olen silti tyytyväinen tekemykseeni.

Toivottavasti on myös 4 vuotta tänään täyttävä veljenpoikanikin, jolle pipon postitin synttärilahjaksi. (Kuvassa yllä pipo on malliksi meidän 3-vuotiaan tyttäremme päässä.)

Sain pipoprojektin sopivasti valmiiksi ennen sairaalakeikkaa. Seuraavana päivänä nimittäin päätti syntyä meidän kuopustyttäremme. Olipas myös hyvä, että olin ehtinyt kortinkin rääpäistä kasaan jo hyvissä ajoin.

 

Kas näin heiluu kassi...

Minulla kun ei noita käsilaukkuja ole vielä lähellekään riittävästi... Mutta kun harjoittelin pontevasti virkkaamaan isoäidin neliöitä, niin jotainhan näistä harjoituskappaleistakin piti kasata. Etteivät jää tyhjänpanttina kaapin nurkkiin pyörimään.

 

Niinpä tein niistä pienen käsilaukkusen. Siihen mahtuvat passelisti lompakko, puhelin ja avaimet, ehkä lisäksi vielä pieneksi taittuva ostoskassi. Täti Moonika on valmis shoppailukierrokselle!

Nykyään tämäkin sujuu

Ensi yrittämällä kakku näytti melko surulliselta (nimittäin tältä). Tosin mainetta ja kunniaahan kyseinen pläjäys on kerännyt; en malttanut olla laittamatta kuvaa Facebookin Ei menny niinku Strömsössä-ryhmän seinälle, ja sieltä se bongattiin samannimisen kirjan kakkososaan julkaistavaksi.

Vaikka kuinka kuuluisa läjä onkin, päätin skarpata ja opetella tekemään kakusta tarjoilukelpoisenkin version. Ja vikahan oli juuri siinä missä epäilinkin sen olleen: liian iso taikina suhteessa kakkuvuoan kokoon. Puolikkaalla ohjeella minunkin vuoassani saa aikaan ihan edustuskelpoisen paholaisenkakun.

Kakun kaverina maistuu mainiosti kotitekoinen caffe latte.

Vinkki: Juhlallisemman ilmeen kakulle saa helposti sulattamalla maitosuklaata ja valuttamalla sen kakun päälle. Loppusilaukseksi voi ripotella esimerkiksi pähkinärouhetta.

Nallukoita

Aika paljon vauvoja tuntuu maailmaan putkahtelevan. Siispä vauvakorteille on jatkuvasti tarvis. Nallukkaleima tuntuu käyvän siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin - molemmille sukupuolille.

 

Poikanallelle leimasin, leikkasin ja liimasin nenän, masun, korvat ja anturat sinivalkoruudullisesta paperista sekä sydämen punaisesta kartongista. Ihan hauska tekniikka. Muuten molemmat nallet on väritetty Promarkereilla. Tekstit kirjoitin itse. Tyttönallella on lisänä Made with love -metallikoristesydän.

 

Tosin miksikäs ei taipuisi nalle myös ihan synttärionnitteluunkin. Kirjoitin tekstin tällä kertaa sydämeen ja pidin kortin melko yksinkertaisena.

Varastoon

Löysin taas inspiraation paperiaskarteluunkin, kun hankin vähän uusia tarvikkeita. Johonkinhan tätä pesänrakennusviettiä pitää purkaa, kun ei nyt ole lastenhuonetta tarve laittaa ja vauvanhoitotarvikkeetkin ovat tallessa ennestään... (Pinnasänky pitäisi kasata, vaan sen mies lupasi laittaa sitten kun olen vauvan kanssa sairaalassa. "Ettei sun tartte yöllä pujotella ton mahas kans." Tämä kai oli kohteliaisuus, olihan?)

 

No mutta, korttivarasto kasvaa ja vahvistuu siinä missä mahakin.

 

Vähäksi aikaa näitä nyt on, jos vaikka sattuisi käymään niin ettei hetkeen taas pääsekään askartelutilpehöörien kimppuun...

Virkattu kori

Virkkausmania jatkuu. Vaihdoin vain paksun langan vielä paksumpaan trikookuteeseen ja kännykkäpussit koriin. Suuntaa-antava ohje löytyi Novitalta, jälleen kerran. Kude ei kylläkään ole samaa, ei sinne päinkään.

 

Olenhan minä tätäkin projektia suunnitellut jo pidemmän aikaa ja kaupoissa katsellut tämän tyylisiä koreja. Ja joka kerta todennut ettei kai tuo nyt niin vaikea voi olla itse toteuttaa. Eikä se vaikea ollutkaan. Kun vain sai itsestään aikaiseksi.

 

Sisältö sieltä vähän pilkistää. Siitä ja vasemmalla puolella näkyvästä puisesta huonekalun osasta voipi kenties arvailla, sikäli mikäli niistä mitään tolkkua ottaa, että meilläkin valmistaudutaan johonkin. Jo kolmatta kertaa.

Sulat korvissa

Olin jo aika pitkään katsellut ihailevasti muodissa olevia sulkakorviksia ja haaveillut tekeväni itsellenikin jotkut sellaiset - ja lopulta toteutin ajatuksen. Nämä ovat todella yksinkertaiset mutta herkät.

Koteja kännyköille

Naapurinrouvat tilasivat minulta kännykkäpusseja. Tilaajia oli toistaiseksi kylläkin vain kaksi. Homma lähti vähän lapasesta kun löysin helpon ohjeen paristakin eri lähteestä (Novita/DROPS Design).

Paksulla akryylilangalla (Novitan Katri) ja viitosen koukulla sain aikaan napakkaa jälkeä ja valmista nopeasti: tekaisin päivän mittaan lopulta kaikkiaan kuusi pussukkaa ja seuraavana päivänä vielä yhden lisää. Sitten loppui se lanka.

Muutaman ensimmäisen tein yksinkertaista mallia muuntelemalla "ripustuslenkin" pituutta: pari ranteeseen menevää, yksi kaulaan ripustettava, yksi lyhyt lenkki. Sen jälkeen alkoi syntyä läpällisiä muunnelmia. Näistä kaksi on ihan vain päälle käännettäviä läppiä (harmaa-vihreät) ilman mitään kiinnitystä. Yhteen laitoin nappikiinnityksen - hauska leppäkerttunappi on väriläiskä muuten harmaassa pussukassa.

Nämä pussukat on tehty älypuhelimille sopiviksi ja ainakin Nokia Lumia 610 mahtuu pienimpiinkin ihan sujauttamalla. Muutama on hitusen leveämpiä malleja, joita sovitin isännän jonkin verran isommalla Nokia E7-puhelimella.