Tänään vietämme pumpulihääpäivää. Vaikka sitä ei nyt ihan heti uskoisikaan, kaksi vuotta sitten sain suoraan sanottuna yliannostuksen askartelusta! Oliko niitä kutsukortteja jotain 50? Itsehän ne piti tehdä alusta loppuun, hyvä kun en kartonkiakin omin pikku kätösin tehtaillut... Eipä silti, olihan sitä omaa kädenjälkeä ilo ihailla. Harmi ettei yhtään kappaletta tainnut noista kutsukorteista itselle talteen jäädä. Tuolloin en edes tajunnut niitä kuvata, kun en arvannut bloggaamaankin vielä ryhtyväni.
Eikä niissä kutsukorteissa tietenkään vielä kaikki. Ohjelmalehtiset, hääkarkit, vieraskirja, istumajärjestys, menu, pöytänumerokortit, rekvisiittaa, opaskyltit, kiitoskortit... Hääalbumin kansi on muuten vieläkin tekemättä.
Ruska-aika, ruskateema - tietenkin. Paperiaskartelujen ruskea kartonki on ihan tavallista Tiimarista ostettua kartonkia. Ja sitä muuten kului! Lehtipaperin tein itse akvarellipaperille peiteväreillä itse tehdyn sablonin avulla "tuputtelemalla", lehtiruodit piirsin ruskealla kuitukärkikynällä (?). Aika monta A3-arkkia, en muista tarkkaan, enkä ehkä haluakaan. Tuosta paperista olin kyllä vähän ylpeä, ja olen edelleen, vaikka taisi muutama ärräpää sitä värkätessä päästäkin. Sitäkin kun tunnuttiin tarvitsevan koko ajan lisää ja lisää!
Kutsukortti oli kaksiosainen muistaakseni 15x15 cm:n kokoinen, ja sen etukannen oikeassa reunassa oli lehtipaperisuikale samaan tapaan kuin yllä näkyvässä ohjelmalehtisessä. Eli tein kartonkiin kaksi viiltoa askarteluveitsellä, ja suikale pujotettiin siitä ja liimattiin päistä. Omakätisesti kultaisella kalligrafiatussilla tekstattu "kutsu" luki samalla paikalla kuin tuo "ohjelma" yllä. Sisäpuolelle liimattiin vielä erillinen sisälehti, johon kutsun tiedot oli (sentään) printattu. Taisinpa kirjekuoriinkin vielä muutamat lehdykät tupsutella. Heidi-kaaso oli apuvoimana muun muassa näissä askarteluissa.
Samaan tapaan sitten vähän ideaa jalostamalla tehtiin näitä muitakin juttuja. Paitsi lehtipaperia ja kartonkia saatiin kulutettua myös silkkipaperia ja paperinarua.
Hääkarkkina oli "kettukarkki" eli Fazerin Pihlaja. Se piti vielä naamioida juhla-asuun. Tai siis ne kaikki satakunta... Onneksi Anni-kaaso auttoi! Karkkien lisäksi samoja materiaaleja käytettiin riisikorien somistamiseen. Korin pohja vuorattiin ruskealla silkkipaperilla ja reunus ja sanka koristeltiin paperinaruilla lehtineen. Törmäsin muuten noihin koreihin taannoin anoppilan kellarissa (ilman silkkipapereita mutta muuten kuosissaan). Joutaisivatkohan jo tyttöjen leikkeihin...?
Opaskyltit isäni askarteli jostain varastoistaan löytämistään jämälankuista, joihin minä sitten spreijailin itse tehdyn sablonin avulla tarvittavat tiedot ruskealla spraylla. Vaahteranlehdet riivittiin muovioksistaan ja niitattiin somisteeksi. Kylttejä ei ollut kuin kolme: kaksi nuolineen Kausalan liikenneympyrässä sekä yksi (yllä) itse juhlapaikalla, Kurjenmiekan portin pielessä.
Häät olivat mukavat ainakin hääparin mielestä, morsiuspuku (handmade by Anu Ojala) oli kaunis ja istui kuin valettu, vihkiminen sujui juhlapaikan puutarhassa isommitta kommelluksitta, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kakku maistui makoisan suklaiselta ja häävalssi Sikojen rakkaus luisti leppoisasti, mutta eihän se askartelu niihin kekkereihin loppunut!
Kiitoksia läheteltiin tietenkin kaikille - nekin jotka eivät olleet päässeet itse juhliin olivat kuitenkin meitä muistaneet. Kiitoskortin kanssa piti kuitenkin vähän pähkäillä. Jos "kiitos" lukee jo etusivulla, onko hölmöä että sisäsivulla ovat vain allekirjoitukset? Nämä ovat taas näitä minun omia päähänpinttymiäni, mutta jotenkin tuntui kivemmalta, että kiitos ja kiittäjät olisivat samassa yhteydessä. En myöskään halunnut sisäsivulle ylimääräistä valkoista rantua, pujotetun lehtipaperin taustapuolta. Tässä kun ei ollut erikseen sisäsivua kuten kutsuissa. Siispä tein yksinkertaisen päätöksen: lehtipaperiliuska sellaisenaan etusivulle, tekstit sisälle vasemmalle ja kuva (by Jussi Turunen) oikealle.
Ja se hääalbumi. Tuolla se hyllyssä odottaa. Kuvat sinne sentään on laitettu, vaan askarteluähkyssä odottamaan jätetty kansipa on edelleen tekemättä. Vaikka tarvikkeetkin ovat olemassa. Ei siis edes tarvitsisi isommalti tupsutella. Pitäisiköhän kutsua kaasot askarteluiltamiin? ;)