sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Marengit

Tekaisin eilen ensimmäiset marenkini ikinä. Mieheni on innostunut tekemään itse jäätelöä ja tällä kertaa reseptissä tarvittiin kananmunan keltuaisia. Ohjeen ohessa oli vinkattu, että ylijäävistä valkuaisista saa esimerkiksi marenkeja. Netistä löytyi niihin(kin) erittäin helpolta vaikuttava resepti. No, eipä muuta kuin kokeilemaan, kun kerran munatkin oli jo valmiiksi eroteltu!

3 valkuaista
7 rkl sokeria

Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, ja sokeri lisätään sekaan vähitellen, koko ajan voimakkaasti vatkaten. Valmis vaahto on kuohkeaa, mutta pysyy kulhossa ylösalaisin käännettäessä.

Vaahdon lapikoin sitten tuollaiseen pursotuspussiin, ja pienellä tähtityllalla pursottelin leivinpaperin päälle vähän sen näköisiksi keoiksi mitä olen kaupassa joskus nähnyt. Pursotusvälineeni ovat edelleenkin tuota halpiskamaa, mutta ihan kelvollisia näistä herkuista tuli.

Uunin lämmitin noin 75 asteiseksi, ja marengit saivat siellä paistatella toden totta peräti kolme tuntia! Mutta mikäpäs niillä siellä oli ollessa. Vinkin mukaan marengeista tulee parhaita, kun uunin sitten sammuttaa, avaa luukkua raolleen ja antaa näin jäähtyä. Vasta sitten valmiit namit otetaan uunista ulos. Mihin tämä oikein mahtaa perustua, osaako kukaan valaista?

Tässä vaiheessa saanen toivoa, että marenkiaskartelijat lukevat tämän jutun loppuun asti ennen hommaan ryhtymistä. Nimittäin valkuaisia vatkatessa kulhon ja muiden välineiden on oltava ihan ehdottomasti ihan kuivat. Vaikken ole näiden valkuaisten kanssa vielä kovin paljon pelannutkaan, niin tämän asian olen minäkin jo kantapään kautta ehtinyt kertaalleen todistaa. Ei meinaan muuten tule vaahtoa, ei.

Valmiita marenkeja maistellessa aloin tietenkin jo päässäni visioida, mihin kaikkeen näitä voisikaan käyttää. Mutta kertokaapas, kuinka pitkään tällaisia voi säilytellä ja miten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)