Halloween meni jo...

...mutta vielä tuon amerikkalaisen "hapatuksen" kunniaksi aiheeseen liittyvä postaus. Vietimme perjantaina ystäväperheiden kesken Halloweenia pukeutumalla asianmukaisesti. Myös muu rekvisiitta ja koristeet olivat tietenkin teemaan sopivat.

 

Kurpitsalyhdyn, Jack O'Lanternin, kaiversin ensimmäistä kertaa ikinä. Hauska epeli se on!

 

Hallaharsolla ja jätesäkkihapsuilla koristellussa noutopöydässä oli lähinnä kaupan tavaraa: sipsejä, karkkeja, lihapullia, kurkku- ja porkkanatikkuja, chilipähkinöitä, dippejä, mehua ja limsaa... Itse tein cakepopseja, joista osa pilkistää mukitornin takaa - unohdin kuvata ne erikseen! 

 

Pyörittelin tikkarit kaakaokakkupohjasta ja maustamattomasta tuorejuustosta. Puoleen massasta lisäsin Turkinpippurirouhetta, toiseen puoleen enemmän lasten makuun sopivaa Mariannerouhetta. Värikoodasin makeiset kuorruttamalla ensimmäisen satsin mustalla ja jälkimmäisen oranssilla Candy Meltsillä. Oranssit makeiset hupenivat melkoisen nopeasti viimeiseen tikkuun...

Kaikenlaisia koristeita askarreltiin, kuten nuo hämähäkkihaitarit, joiden kaava sattui silmään uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä.

 

Leivinpaperikummituksiin vinkki löytyi puolestaan Lasten parhaat juhlat -kirjasta (Jane Bull, Lasten Parhaat Kirjat 2004). Kummituksia askartelivat innokkaasti kanssani myös Isosisko ja Keskisisko. Niinpä näitä heppuleita roikkui kaikissa kolmessa olohuoneen ikkunassa sekä lisäksi lastenhuoneen oviaukossa, kylpyhuoneen suihkuverhotangossa ja vieraiden iloksi heti kotiovella jätesäkkihapsujen seassa. Kummitus hapsuineen liehui hauskasti vieraita vastaan aina ovea avatessa!

 

Muovisia hämähäkkejä ja valkoisesta langasta viriteltyä seittiä roikkui katossa...

 

...ja samoja ötöjä emäntänoidan kaulassa. Annan aarteissa on muuten hieno torakkakaulakoru, ja Annan siitä hiukan etukäteen vihjailtua innostuin minäkin suunnittelemaan tämän omani. Kaulakorun "seitin" väänsin hopeoidusta 0,6 mm:n metallilangasta ja samalla langalla kiinnitin siihen muovisen hämähäkit. Korussa on magneettilukko. Liimasin vielä yhden hämähäkin valmiiseen sormuspohjaan ja niinpä oikean käteni nimettömässäkin komeili juhlissa ötökkä.

 

Tunnelman kruunasi hiukan hämyinen valaistus kynttilöineen. Elävät tulet tosin asemoitiin melko ylös - lyhtyihin ja hyllyjen päälle. Ja hyvä olikin: aikamoista melskettä kaikki noita-akat, kissimirrit, luurangot, prinsessat ja supersankarit saivatkin aikaan. Ihan niin kuin oli tarkoitus.

Kakkua tikkuun

 

Kakkutikkareita on tehnyt mieli kokeilla jo tovin ja merenneitojuhlat olivat tietysti vallan oivallinen tilaisuus siihenkin. Tikkuja ja Candy meltsit tilasin jo keväällä valmiiksi, tarkoitus oli tehdä joitain testiversioitakin, mutta jännä juttu kun se jäi taas pelkäksi tarkoitukseksi. No, kerrankos sitä on moukan tuuriin luotettu.

Selailin netistä eri ohjeita cake popseihin - ja niitähän löytyy. Mitään cakepops-muottia minulla ei ole, eikä intoa hankkiakaan, joten mikään paistettava versio ei tullut nyt kyseeseen. Sen sijaan pakastimeen on kertynyt muutama valmis kakkupohja odottamaan aikaa parempaa. Selailtuani lähinnä ainesosien mittasuhteita päädyin omaan variaatioon:

sokerikakkupohja (n. 400 g)
200 g appelsiinituorejuustoa

Kakkupohja siis murennetaan niin hienoksi kuin suinkin. Onnistui käsinkin ihan hyvin, koneella tietenkin saa tasaisempaa jälkeä kenties nopeamminkin, mutta kun se kone pitäisi kaivaa esiin ja... no niin, tiedättehän. Kakkumujuun sekoitetaan sitten tuorejuusto hyvin, niin että lopputulos on taikinamainen massa. Pyöritellään palloja ja isketään tikun nokkaan.

Candy melts on kuorruttamiseen oikein näppärää ja värejähän taitaa olla myynnissä joka lähtöön. Kyseessähän ovat siis karkkinapit, jotka sulatetaan mikrossa. Koko pussi riitti hyvin noin kolmenkymmenen kakkutikkarin kuorruttamiseen. Päälle ripottelin vielä nonparelleja ja sokeritähtiä. Tekivät kauppansa.

Pikku kakkosen pikku kakku

Vaikka kaksivuotiaamme juhlii syntymäpäiväänsä vasta myöhemmin yhdessä isosiskon kanssa, pitihän toki virallinen päiväkin muistaa perheen kesken. Siispä myös pikku kakku pikku prinsessalle.

Kuten kuvasta näkyy, varastosta löytynyt sokerimassa alkoi olla jo hiukka kuivakka: värjäys ei ihan tasaisesti onnistunut vaan valkeita laikkuja jäi sinne tänne... Tämmöistä ei sitten virallisessa kakussa nähdä! Koristekruunukin on pikapikaa Candy Meltseillä pursotettu. En ollutkaan aiemmin päässyt noita nappeja kokeilemaan. Valmiita sokerihelmiä painoin koristukseksi vielä sulaan massaan, ja kruunun kuivuttua pursotin Wiltonin kimallegeelituubista reunat, jotka tietenkin valuivat vallattomasti...

Olisin halunnut painella reinaan sellaisen kivan rypytyksen, mutta kakku oli siinä vaiheessa jo tuolla reunallisella lautasella eikä homma enää onnistunut, ei sitten mitenkään päin. Niinpä rullasin taikinapyörällä reunasta ylimääräiset massat pois.

Pohjana on kahden munan sokerikakku - 15 cm:n halkaisija. Kakku on siis tosi pieni. Kostutin sen maidolla, sillä jo pelkkä kuorrute on niiiiiiiin makea kaikkine kreemeineen ettei kostutus minusta enää makeutusta kummemmin kaipaa. Täytteenä oli sipaisu Lime curdia sekä vaniljakreemijauheella buustattu vispikermavaahto, johon upotin mansikoita. Lime curd ja mansikat toimivat kivasti yhdessä.

Kakun ja kuorrutteen välissä on siis vielä sokerikreemi: n. 65 g voita, 2 dl tomusokeria, puoli rkl vettä. Se varmistaa, ettei kakkunen "pissi alleen" ja että massa kiinnittyy nätisti kakun päälle. Tarjoilun hetkellä kakun päälle upotettiin tietenkin vielä kaksi kynttilää, jotka päivänsankari isänsä avustamana puhalsi sammuksiin.