keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kitaristin korut

Tiesittekö, että koruntekijäkin voi villiintyä musiikkiliikkeessä vaikkei osaa soittaa yhtäkään instrumenttia edes auttavasti? Jos ette tienneet, niin tämä olkoon varoitus.
 
Jostain pälkähti nimittäin päähäni ajatus tehdä muusikkoveljelleni syntymäpäivälahjaksi kaulakoru, johon riipukseksi tulisi plektra. Ja niin minä tulin menneeksi sinne musiikkiliikkeeseen. Ja siellä niitä oli - kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä. Eikä siinä vielä kaikki. Niitä sai myös kuvilla koristeltuna: Betty Boop ja Marilyn Monroe sieltä tarttuivat matkaan ja odottavat nyt jatkotoimenpiteitä työhuoneessa.
 
Sain sentään hankittua pari plektraa alkuperäiseen tarkoitukseenkin. Isäni suosiollisesti porasi jokaiseen plektraan pienen reiän osoittamaani kohtaan. Mustaan Fire Stone-plektraan yhdistin hopeoidun lehtiriipuksen ja kiinnitin ne avolenkeillä paksuun pyöreään nahkanauhaan. Korussa on papukaijalukko.
 
Ja kun tuota materiaalia nyt tuli hankittua niin päätin tehdä kerralla kaksi korua. Toista plektraa pyörittelinkin ajatuksissani vähän pidempään. Teräksen värinen, mustan logon koristama plektra kävi kyllä sinällään korusta, mutta jotain jujua se vielä tuntui kaipaavan. Kävin sitten ostamassa ohutta pyöreää nahkanauhaa, josta punoin nyörin. Samalla ostin tyyliin sopivan riipuspidikkeen johon kiinnitin plektran. Kiinnitin nyörinpäät koruliimalla ja laitoin salpalukon.
 
Tietooni on saatettu että korut ovat päässeet jo kaulaan, mutta käyvät kuulemma myös yhtä hyvin ranteeseen.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Mennääks leikisti retkelle?

Jos mentäis retkelle, niin voitais pakata eväslaatikkoon voileipiä, päälle juustoa, salaattia ja tomaattia. Eiks niin?
 
Leivät on leikattu paksusta askarteluhuovasta. Se ei kuitenkaan ollut minusta riittävän paksua, joten leikkasin kaksi palaa kumpaakin väriä ja liimasin palat yhteen. Reunan siistin liimamalla leipäpalan ympäri ruskeaa kanttinauhaa, jota sattui löytymään juuri sopiva pätkä. Hullun tuuria...
 
Suuren Käsityölehden kylkiäisinä tuli joskus Prinsessaliite, jossa oli ohjeita prinsessamekkoihin, virkattuun teeastiastoon ynnä muun muassa näihin leivänpäällisiin. "Juustosiivut" on leikattu keltaisesta softiksesta. "Salaatinlehdet" ovat ohutta askarteluhuopaa, joka on pesty pyykkikoneessa kuudenkympin ohjelmalla (muun pyykin joukossa). Käpristyneestä huovasta leikkasin sitten tammenlehväsalaattia. Ja tomaattiviipaleet on virkattu kyseisen lehdykän ohjeen mukaan. Lanka on Novitan Miamia.
 
Eväsrasiaa en sentään itse askarrellut, Hello Kitty-laatikko löytyi Halpa-Hallista. Setti ojennettiin ystäväperheen kuopukselle synttärilahjaksi.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Arkihelmet

Hopeasepän taitoja opetellessa virisi taas into muuhunkin koruiluun. Yksinkertaisia koruja olen kaipaillut arkiasujen piristykseksi, sellaisia joita voisi kotonakin pitää ilman että niissä heti kohta roikkuu kolme pikkumimmiä kiinni.
 
Tällaiset arkihelmet sitten itselleni tekaisin. Molemman sorttiset mustat helmet ovat onyxia paikallisesta Bohemia-korutarvikeliikkeestä. Violetit helmet ovat malesian jadea Villihelmestä.
 
Työhuoneessa tekijäänsä odottavista materiaaleista on tulossa ainakin kolmet arkihelmet lisää, kunhan visio kirkastuu.

torstai 21. helmikuuta 2013

Omena-vaniljasydän

Vaatekutsuilla tarjosin (ainakin ulkomuodoltaan) teemaan sopivaa kakkua. Tilkkutäkkikuorrutusta olen halunnutkin kokeilla; ostin jo aikaa sitten rullan, jolla saa tehtyä tikkausjälkeä. Kuorrute ja koristeet ovat sokerimassaa, "pyykkipojat" valmiita lakritsihippuja.
 
Vaatekoristeet keksin edellisiltana, kun muistin ihan yhtäkkiä laatikosta löytyvän vauvan bodyn mallisen piparimuotin. Toisen bodyn laitoin poikki ja sain näppärästi pikkuhousut ja t-paidan. Bodyn rintamukseen tekstasin tuon monelle tutun vaateyrityksen logon mustalla elintarviketussilla.
 
Neljän munan sokerikakkupohjasta kakun kasasin, välissä on omenahilloa ja vaniljakreemijauheella "terästettyä" vispikermavaahtoa (Flora Vispi). Kostuttamiseen käytin tuorepuristettua omenamehua. Lopputulos oli juuri halutun omenainen.

Kakku kelpasi kyllä vieraille hyvin, mutta onhan tuo viidelle syöjälle melkoinen urakka. Sitä siis jäi aika paljon. Minulle? Voi sentään...

tiistai 19. helmikuuta 2013

Uutta oppimassa

Selailinpa joulun jälkeen huvin päiten työväenopiston esitettä. Löysin sattumalta metallityökurssien seasta jotain kiinnostavaa (ei, en osaa kertoa miksi luin teknisen työn osiota): korukurssi. Ensin heitin ajatuksen ilmaan puolivitsillä. Mutta niinhän se vain jäi itämään...
 
...joten siellä minä nyt sitten keskiviikkoisin olen käynyt metallia sahailemassa, viilailemassa, hehkuttelemassa, taivuttelemassa ja juottamassa. Kuvassa on ensimmäinen harjoituskappaleeni, hopealangalla kiinni juotettu kuparisormus. Joka muuten on vielä viimeistelyä vailla, koska siinä välissä sain käsiini hopeaa ja kävin sen kimppuun.
 
Kunnianhimoisena tavoitteena on saada (joskus) valmiiksi kaksi hopeasormusta, joihin kumpaankin tulee kivi-istutus. Jollei kevätlukukausi riitä, täytynee jatkaa syksyllä!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

3 x suklaa

Tämä kolmen suklaan juustokakku hyytyy ilman liivatetta. Kunhan malttaa hyydyttää edellisen kerroksen ennen seuraavan lisäämistä. Mutta sehän käy aivan käden käänteessä, kun ottaa pakastimen avuksi.
 
Vinkki, joka ei tosiaankaan ole omani vaan on jostain luettu, paljon käytetty ja hyväksi havaittu: irtopohjavuoan pohjalle kannattaa asentaa leivinpaperi, joka helpottaa valmiin kakun irrottamista ja tarjoilualustalle siirtämistä. Vuoan reunaan voi halutessaan sipaista ohuelti ruokaöljyä. Saattaa se hiukan auttaa kakun irrottamista, vaikka itse ainakin joudun vielä yleensä käymään reunan ympäri ohuen lastan kanssa jotta kakun yläreuna jäisi mahdollisimman siistiksi.
 
Pohja:
175 g Domino-keksejä murskattuna
50 g voita tai margariinia
Sekoita pehmeä rasva keksimurskaan ja painele seos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle.
 
1. kerros:
2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Sunnuntai)
100-200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g taloussuklaata
Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Pehmitä tuorejuusto ja lisää se vaniljavaahtoon. Sulata suklaa, lisää hiukan jäähtyneenä vaahtoon koko ajan sekoittaen. Sekoita tasaiseksi ja kaada täyte tasaisesti keksipohjan päälle. Siirrä jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään siksi aikaa kun askartelet seuraavaa kerrosta. Jos laitat kakun pakastimeen, 10-15 minuuttia riittää!
 
2. ja 3. kerros:
2,5 dl Flora Vispiä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g valkosuklaata ja 150 g maitosuklaata
Vaahdota Vispi, pehmitä tuorejuusto ja sekoita kermavaahtoon. Jaa vaahto kahteen kulhoon. Sulata ensin valkosuklaa. Sekoita se toiseen vaahtoon ja kaada seos taloussuklaakerroksen päälle. Tasoita ja siirrä pakastimeen 10 minuutiksi.

Sulata maitosuklaa, sekoita loppuun vaahtoon, kaada jähmettyneen valkosuklaakerroksen päälle ja tasoita. Laita koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Koristele vaikkapa suklaalastuilla ennen tarjoilua - kuvan kakun päällä on valko- ja maitosuklaata juustohöylällä levyn reunasta vuoltuna.

Ehkä hieman yllättäen maitosuklaakerros tuntui jähmettyneen kaikkein napakimmaksi. Voi olla, että siihen sattui suhteessa eniten suklaata, jaoin näet tuon 2. ja 3. kerroksen vaahdon aivan silmämääräisesti kahtia. Jos tulen tehneeksi tätä herkkua toistekin, saatan vaihtaa tumman ja maitosuklaakerroksen paikat päikseen.

Tai kokeile sinä ja kerro miten onnistui?

torstai 14. helmikuuta 2013

Yksinkertaisesti hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivä meinasi päästä yllättämään. Projekteja on kasaantunut kummasti tähän helmikuulle, eikä tehtävää ja päänvaivaa vähäisimpänä tuota tammikuussa alkanut työväenopiston metallikorukurssi (josta enemmän tuonnempana).

Olin jo luovuttaa ystävänpäiväkorttien suhteen, ideoitakaan ei tuntunut päässä pyörivän ylimääräisiä. Päädyinpä kuitenkin maanantai-iltana plarailemaan paperivarastoani ja löysin DCWV:n ihanan Trés Chic-paperikon täynnä glitterillä kyllästettyjä papereita. Ja kas kummaa, seasta löytyi myös hillitympi, ystävyysaiheisilla teksteillä koristeltu paperi. Tekstileima on Papermanian Art Deco-sarjaa.

Yksinkertaisempaa saa hakea. Kahdeksan korttia syntyi tosi nopeasti. Toisaalta kimallus yhdistettynä craft-korttipohjaan luo kivasti kontrastia. Eikä minun maullani ja tyylilläni varustettu henkilö yksinkertaisesti osaa lisätä tuohon enää koristeita. Ei ainakaan mitään kimaltavaa.

Kauniit paperit puhukoot puolestaan: oikein loistavaa ystävänpäivää!