Joitain ideoita saa/voi/täytyy makustella pitkäänkin, ennen kuin niitä pääsee toteuttamaan. Toisaalta se on monesti vain hyvä juttu. Kuulemma hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka itse usein ryntäänkin suin päin toteutukseen.
No niin, tämä valaisimen tuunaus on antanut odottaa itseään jo tovin jos toisenkin. Netistähän se idea päähän putkahti, kuinkas muutenkaan. Joku oli jossain päin maailmaa tuunannut riisipaperipallonsa valkeilla paperisuikaleilla. Minä kuitenkin aloin haaveilla vanhojen aikakauslehtien suikaloimisesta.
Materiaalin puutteen takia projektin ei suinkaan tarvinnut vartoa. Ennemminkin kyse oli ajasta ja työrauhasta. Päivisin meillä on turha yrittää mitään näin aikaavievää, ja iltaisinkin vähintään isäntä pyörii ihmettelemässä.
Siispä kun jäin kolmeksi viikoksi työmatkaleskeksi, päätin repiä siitä irti edes jotakin riemua. Ja mitäpä muuta se olisi tarkoittanut kuin PROJEKTEJA.
Pari-kolme iltaa vierähti mukavasti valaisimen kimpussa. Ensin liuskojen leikkelyä, sitten ilta liimailua, vähän lisää leikkelyä (koska eiväthän ne liuskat lopulta riittäneet koko palloon!) ja liimailua.
Valaisemiseenhan tuosta hapsukkeesta ei juuri ole, se on myönnettävä. Mutta kyllä sen avulla sentään eteensä näkee, hauskannäköinen siitä tuli ja tunnelmaa se luo mukavasti hämärän laskeuduttua.