Hei hei hiljaiselo?

Hupsistaheijaa! Melkein vuosi on vierähtänyt viime päivityksestä. Kaikenlaista projektia on tuohon aikaan mahtunut, eikä pienin niistä suinkaan ole muuttomme omakotitaloon remontteineen kaikkineen. Mutta tuossa vuodenvaihteen tietämillä taisin melkein vähän niin kuin ikään kuin luvata elvyttää taas blogiakin. Facebookin puolella Näpertäjä onkin jo heräillyt horroksestaan, kurkatkaas vaikka!

Pitkän tauon jälkeen törmätäänkin pikku pikku probleemaan. Sen nimi on valinnanvaikeus. Nääs kun tekemyksiä on syntynyt jatkuvalla syötöllä, vaikka ne eivät blogiin saakka olekaan luikerrelleet. Ehkä muutama makupala sieltä täältä?

Keskimmäinen tytär valitsi synttärijuhliensa teemaksi Harry Potterin. Siispä olohuoneemme sisustettiin Rohkelikon oleskeluhuoneeksi parhaan mielikuvituksemme mukaan, ja juhlapöydän kruunuksi askartelin kakun, jossa päällä oli tyylitelty Tylypahkan vaakuna ja reunassa Rohkelikon värit.

Piirtäminen on viime aikoina kaapannut ajastani melkoisen kimpaleen. Ötökät ovat edelleen lempilapsiani, erityisesti hämppy ja leppis. Hämppy on niin monipuolinen ja taipuu moneen tarkoitukseen. (Hämppykorttien taustalla muuten yksi viime vuoden suosikkiprojekteistani: uuden kodin eteisen seinä, jonka tapetoin vanhojen tietokirjojen sivuilla. Rakastan sitä!) Ihmishahmot lisääntyivät viime vuonna myös, mutta viimeisin villitykseni on tekstaus. Siihen(kin) jäin iloisesti koukkuun joulun aikaan!

Mutta minkäs sille mahtaa, kun ideoita pursuilee ja rönsyilee.

Olen jopa varovaisesti alkanut haaveilla ryhtyväni tekemään tilaustöitä ihan tosissani... Siis harkitsenko minä täällä tosiaan yritystoimintaa!? Kertokaapas, olisiko kiinnostusta? Voisitko sinä (joo, just sinä!) kuvitella tilaavasi uniikin, käsintehdyn kortin kummilapselle, hääparille, isoäidille...? Tai ehkä hääkutsut, konfirmaatiokutsut? Sisustustaulun? Joku on joskus ehdottanut minulle jopa lastenkirjan tekemistä. Ja kaikki tämä kuhisee nyt takaraivossa villisti...



















Vastapainoksi on tehnyt ihan hyvää välillä kaivaa neulomus tai virkkuu esiin, vaikka sillä osastolla inspiraatio on kieltämättä kokenut jonkinasteisen kolauksen. Sisustaminen on kuitenkin sattuneesta syystä ollut ajankohtaista ja koska suosin mielelläni kierrätystä, sain sentään vanhoista lakanoista leikkaamistani matonkuteista virkatuksi Hexagon-maton uuteen eteiseemme. Ohje löytyi Molla Millsin Virkkuri-kirjasta.



















Jospa tällä kimaralla saadaan blogi heräteltyä henkiin. Hypätkäähän taas kelkkaan ja pysykää kyydissä! <3 p="">

Riisipaperipallon muodonmuutos

Joitain ideoita saa/voi/täytyy makustella pitkäänkin, ennen kuin niitä pääsee toteuttamaan. Toisaalta se on monesti vain hyvä juttu. Kuulemma hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka itse usein ryntäänkin suin päin toteutukseen.

No niin, tämä valaisimen tuunaus on antanut odottaa itseään jo tovin jos toisenkin. Netistähän se idea päähän putkahti, kuinkas muutenkaan. Joku oli jossain päin maailmaa tuunannut riisipaperipallonsa valkeilla paperisuikaleilla. Minä kuitenkin aloin haaveilla vanhojen aikakauslehtien suikaloimisesta.

Materiaalin puutteen takia projektin ei suinkaan tarvinnut vartoa. Ennemminkin kyse oli ajasta ja työrauhasta. Päivisin meillä on turha yrittää mitään näin aikaavievää, ja iltaisinkin vähintään isäntä pyörii ihmettelemässä.

Siispä kun jäin kolmeksi viikoksi työmatkaleskeksi, päätin repiä siitä irti edes jotakin riemua. Ja mitäpä muuta se olisi tarkoittanut kuin PROJEKTEJA.

Pari-kolme iltaa vierähti mukavasti valaisimen kimpussa. Ensin liuskojen leikkelyä, sitten ilta liimailua, vähän lisää leikkelyä (koska eiväthän ne liuskat lopulta riittäneet koko palloon!) ja liimailua.

Valaisemiseenhan tuosta hapsukkeesta ei juuri ole, se on myönnettävä. Mutta kyllä sen avulla sentään eteensä näkee, hauskannäköinen siitä tuli ja tunnelmaa se luo mukavasti hämärän laskeuduttua.

Simppelit sisustuskyltit

Vanhan risan puukaihtimen rimoista syntyy vaikka mitä. Se muuttuu isännän käsissä näppärästi nukkekodin kalusteiden materiaaliksi; itse tyydyin tällaisiin krouvimpiin tekeleisiin...

 

Molempien kylttien osat on ensin maalattu gessolla melko ronskilla otteella. Maalin kuivuttua osat on hiottu, ja liimattu yhteen. WC-kyltin kirjaimet ovat softistarroja Tigerista. Tervetuloa on myös kirjoitettu tarrakirjaimilla, sirommilla tosin.

Auringonkukka

Näitä pitsiliinoja! Äitini oli ahkera käsityöihminen ja virkattuja pitsiliinoja - muun muassa - ovat meillä sitten nurkat väärällään. Isäni ei niistä perusta (tuliko yllätyksenä kenellekään...), enkä itsekään osaa niitä joka pöydälle ja hyllylle astella niin kuin äidillä taisi olla tapana. Mutta eipä niitä poiskaan raaski heittää, perintökalleuksia.

 

Joten minä sitten yritän parhaan kykyni mukaan jatkojalostaa pitsiliinoja. Aiemmin tein muutamista valkoisista liinoista lumihiutalekoristeen, joka edelleen ripustetaan ikkunaan aina talveksi. Tällä kertaa bongasin Facebookista kuvasarjan, jossa pitsiliinoista tekaistiin ilmapallon ja vesi-liimaseoksen avulla näppärästi lampunvarjostin.

 

Kuten arvata saattaa, ihan niin näppärästi se ei käynyt, varsinkaan kun samaa yritti useammalla pitsiliinalla. Siitä lisää tuonnempana. Ehkä. Tämä yhden liinan lamppuihme sen sijaan suostui onnekseni yhteistyöhön vallankin hyvin.

 

Aluksi tosin olin ehdottomasti sitä mieltä, että luomani kulho on liian pieni lampunvarjostimeksi. Ei se siitä mihinkään kasvanut, mutta päällystettyäni lampun johdon virkkaamalla (Molla Millsin inspiroimana) vaaleanvihreäksi (sattuman oikusta) automaattinen mielleyhtymä oli kukka. Sitten piti virkata vielä lehdet.

 

Tuloksena ihana aurinkoinen pitsivalo lastenhuoneessa.

 

Mr. Whale

Herra Valaan idea on uusin löytö Papiljottilehmä ja haalarihai-kirjasta (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009). Tuosta oivallisesta opuksestahan löytyi myös ohje ystäväämme Häksyyn.

 

Mr. vastasi tarpeeseen keksiä eräälle pikkumiehelle syntymäpäivälahja. Nyt hän jo asuukin kaupungin toisella laidalla iloisen 3-vuotiaan viikarin painikaverina.

 

Herra Valas on oikeastaan yhtä kuin vanulla täytetyt lasten sukkahousut (nämä nimenomaiset kokoa 100), jotka on paikoitellen ommeltu yhteen. Silmät virkkasin omasta päästä. Tarkennuksena sanottakoon, etten siis ottanut mallia omista silmistäni, vaan "ohje" putkahti omista aivoistani. Enkä tietenkään kirjannut mitään silmukkamääriä ylös ja saattavat nuo olla vähän eriparisetkin, mutta mitäpä tuosta...

 

Ajatus on kuitenkin seuraavanlainen: virkkaa valkoisella langalla 4 ketjusilmukkaa (kjs). Tee n. 16 pylvästä (p)virkkuukoukusta neljänteen silmukkaan. (Toisin sanoen niin monta pylvästä kuin tarvitset saadaksesi ympyrän.) Sulje kerros piilosilmukalla (ps) ensimmäisten ketjusilmukoiden kolmanteen silmukkaan. Aloita toinen kerros virkkaamalla 3 kjs. Jatka virkkaamalla 2 p jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje ps:lla. Tee vielä tavallinen kerros kiinteitä silmukoita (ks), sulje ps:lla ja päättele.

 

Silmän mustat osat tein kiinteillä silmukoilla: virkkaa lankalenkkiin 5 ks, sulje ps:lla. Virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan, sulje ps:lla. Tee vielä toinen samanlainen kerros, päättele. Ompele mustuainen silmän valkuaiseen mihin kohtaan haluat. Silmästä tulee vähän kuppimainen, joten sen saa helposti kiinnitettyä "mullottavaksi".

 

Sitten vain ompelet silmät kiinni valaaseen tai muuhun sopivaan otukseen. Tai tuunaa vaikka paita. Hei, sitä pitääkin kokeilla...!

Häksy ei oo äksy

Varokaa hämähäkkikammoiset, täältä tulee Häksy! Hän asuu meillä ja on kyllä ihan kesy, suorastaan säyseä joten kylään uskaltaa edelleen tulla, heikkohermoisempikin vierailija. Hänen erikoisuutensa on se, että hän... no, naksuu.

 

Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Papiljottilehmä ja haalarihai (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009), joka on pullollaan toinen toistaan hurmaavampia leluja ja härpäkkeitä joka kodista löytyvistä materiaaleista toteutettuna. Ensimmäisenä minut kertakaikkiaan hurmasi Naksu.

 

Naksu tehdään kahdesta lastenruokapurkin kannesta, jotka kiinnitetään toisiinsa alareunat vastakkain. Kansivirityksen voi sulloa vaikka pikkuruiseen sukkaan, mutta sille voi myös virkata päällisen. Ohje löytyy kirjasta. Hiukan sitä muokkasin tehdessäni, eli jalkojen lisäksi virkkasin hämpylle pienen "hännäntöpön" takapuoleen ja etupuolella "silmät".

 

Vauva lussuttaa onnellisena Häksyn koipia kun ei muusta juuri ymmärrä. Arvatkaapa kuka sitä sitten naksuttelee joutessaan, aina kun Häksy sattuu käsiin osumaan? Naks-naks!