torstai 26. huhtikuuta 2012

Kaunista päivää

Välillä on kiva tehdä kortteja varastoon ilman täsmällisen tarkkoja määritteleviä elementtejä. Tämä kortti sopii ihan vain tervehdykseksi, mutta käy hyvin myös onnitteluun. Värit ja materiaalit tosin määrittelevät sen verran, etten kenties ensimmäiseksi ajattelisi tätä kenellekään herrasmiehelle lähettäväni...

Porrastus syntyi nuuttausalustan ja taittoluun avulla.

Kortti suoraan edestä.

Takana on tilaa omalle tervehdykselle.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tyttökortti, poikakortti

Varastoon kaipailen aika ajoin kortteja, se kun tuntuu kumman tasaiseen tahtiin hupenevan... Olen yrittänyt sitä viime aikoina vähän kartuttaa ja ylläpitää, koskapa välillä tuntuvat nuo muistettavat merkkipäivät yllättävän ihan puun takaa. Tulee kutsuja synttärijuhliin, lisää pirpanoita syntyy, joku menee kihloihin, ai niin miehelläkin on ne nimipäivät milloinkas - oho, huomenna!

Siispä tällä kertaa varastoon jotain prinsessaista, jotain poikamaista.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Brrrrrmm, brrrrrmmm.

Kummipoikanihan kastettiin kylläkin jo tammikuussa, mutta silloin oli suurempi kiirus kakun postauksen kanssa ja juhlallisuuksien kunniaksi askarreltu kortti livahti toviksi unholaan.

Tosi yksinkertainen ja pelkistetty tekemys tällä kertaa. Autopaperi on muistaakseni Tildaa, aaltopahvi on pelastettu jostakin pakkauksesta askartelun ylevämpiin tarpeisiin.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pienet sievät rasiat

Innostuin kerrankin viikkaamisesta! Kumma juttu, miten nuo pyykkivuoret saavat odottaa viikkaajaa lähes maailman loppuun saakka, mutta paperin viikkaamiseen voi jäädä koukkuun??

Origamirasian taitteluohje löytyi kirjasta Made in home (Nygård, Nygård & Pettinen, WSOY 2012). Ihana kirja tuoksuukin ihan uutukaiselle!

Pikkuisiin rasioihin on kiva pakata vaikkapa korulahjat. Sarjakuvarasia on kooltaan suunnilleen sormusrasiaa vastaava ja se on taiteltu 14x14 cm sekä 15x15 cm papereista. Muut kaksi on taiteltu 23x23 cm ja 24x24 cm papereista sekä vanhan aikakauslehden sivun paloista. Kovin paksua paperin ei kannata olla, jotta taittelu ei muodostu mahdottomaksi tehtäväksi.

Rasioitahan voi sitten koristella lisää tarpeen ja tilaisuuden mukaan: nauhoilla, pitseillä, strasseilla, helmillä, napeilla...

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ritarillisia onnitteluja

Charmantti ritariherra (Doodle Factoryn Sir Silimus) kulkeutui minun haltuuni viime vuoden puolella, kun voitin Santun Maja -blogin arvonnan, johon muuten osallistuin nimenomaan tämän joviaalin hahmon saadakseni. Kerrankin lykästi!

Ja sympaattinen ritarihan on aivan omiaan pikkupoikien kortteihin. Miksei toki joskus voisi testata isommankin miehen korttiin... Leimakuvan väritykset on tehty Promarkereilla.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ihastuttava leima

Muistan hyvin kuinka lapsena ihailin tädin mökillä serkkuni sängyn yläpuolella ollutta kaunista julistetta. Joka kesä. Se oli niin ihana kuva. Niin... herkkä.

Vasta paljon paljon myöhemmin, aikuisena, törmäsin samanlaisiin kuvituksiin uudestaan. Ja tunnistin ne oitis. Sarah Kay. Edelleen ihastuttava.

Tässäpä sitten ensimmäinen Sarah Kay -leimaukseni. Tilasin nimittäin päivänä eräänä aika paketin tarpeellisia, suorastaan ehdottoman välttämättömiä tarvikkeita Craftica-askarteluverkkokaupasta ja sieltä oli kerrassaan ihan pakko tilata myös pari ihastuttavaa Sarah Kay -leimaa. Kun siellä kerta oli. Sanoinko varmasti riittävän monta kertaa "ihastuttava"?

Hattu ja lappuhaalarit on leimattu pinkille kuviopaperille, josta ne on sitten leikattu irti ja liimattu mustavalkoisen leimakuvan ylle. Enkä ryhtynyt kuvaa sen kummemmin värittelemään, se kun tuntui toimivan tässä kokonaisuudessa ihan näin.

Haitarikortille löytyi muuten suomenkielisen nimityksen lisäksi teko-ohje senttimetreissä (sain kaverilta vinkin ja linkin Fiskarsin sivuille), sellaista kun ensimmäisellä yrityksellä hieman kaipailin. Tällä toisella yrityksellä haitaritkin kääntyilivät jo paremmin sinne minne pitikin...

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tähtien sotaa

Olin ihan innoissani kun sain pyynnön tehdä 7-vuotissynttärikakun pojalle. Kahden tyttölapsen äitinä kun en ole kovin paljon päässyt näitä "poikakakkuja" tekemään.

Lievää etukäteispaniikkia aiheutti sankarin toive: Star Wars, sekä tieto siitä että mallia kakkuun oli jo ehditty vähän netistä tutkailla. Satuin vilkaisemaan itsekin joitakin kuvia aiheesta ja niitähän riittää. Darth Vader, Yoda, Chewbacca... Toinen toistaan huikeampia luomuksia.

Huojennus valtasi mielen (ehkä vähän liiankin aikaisin), kun toive lopulta oli sentään ihan pyöreä kakku suunnilleen kymmenelle hengelle. Suuntaa antavaa mallia haettiin Helmeilevää-blogista. Lisäksi kakkuun toivottiin synttärisankarin nimeä ja ikää.

Pohjana on neljän munan sokerikakku, jonka kostutin kivennäisvedellä. Väliin laitoin mustikkahilloa ja valkosuklaavaahtoa - täsmälleen sama setti kuin tämän vuoden ensimmäisessä kakussani. Kuorrutus on ticcino-massaa ja sen alla on tietenkin vielä kreemi.

Osa koristeista on perinteistä sokerimassaa, osa ticcinoa. Ja siinäpä se helpotuksen huokaus meinasikin kostautua: ihan helpoin keissi ei ollut piipertää Star Wars -logoa melko pehmeästä ticcinosta niin, että muoto pysyisi kuosissaan. Lopputulos on kuitenkin tyydyttävä.

Väri ei ehkä ole se kaikkein oikein. Kultaisempaa yritin, oranssiksi meni, mutta väri sopii toisaalta sinisen kuorrutuksen kanssa. Kuvasta se ei käy ilmi, mutta tekstit on sivelty vielä kultaisella kristallipulverilla, eli kyllä ne jossain valossa kimaltavat.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Pinkkiä päähän ja kevääseen

Neitoset saivat uutukaiset kevätpiposet päähänsä. Malli on ehkäpä helpoin ikinä: tämä on siis se pipo, jota ainakin joka toinen teinipoikakin jossain muotivillityksessä taannoin itselleen värkkäsi. Toisin sanoen tätä varten ei tarvitse osata virkata kuin ketju- ja kiinteitä silmukoita.

Kukkia varten piti minunkin kaivaa esiin kästyöasioiden luottokirjani Iloa tekstiilityöhön 3-6, joka siis on muinainen ala-asteen rättikässän kirja. Siellä on niin mukavasti väännetty rautalangasta nämä ohjeet, että tumpelompikin tajuaa. Moni käsityöprojekti nimittäin kaatuu jo alkuunsa vain siksi etten ymmärrä ohjeista tuon taivaallista... Joka tapauksessa, kukkaa varten piti opetella tekemään vähän pylväitä ja puolipylväitäkin, mutta tehtävä suoritettu!

Lanka on Novitan Katri-akryylilankaa, jota olin ihan vain herkullisten värien takia joskus kaapaissut pari kerää tarjouslaarista mukaani. Mukavan paksua lankaa, joten kuutosen virkkuukoukulla pipot valmistuivat suitsait. Tai olisivat valmistuneet ellen olisi joutunut purkamaan kumpaakin pariin otteeseen, jotta sain niistä sopivankokoiset. Siitä huolimatta pienempi pipo syntyi alusta loppuun (kukkia lukuunottamatta) automatkalla välillä Kouvola-Tampere.

Tytöt tykkäävät pipoistaan - luultavasti ennen kaikkea siksi että ne ovat pinkit, ehkä vähän myös siksi etteivät ne kutita - vaikka isäntä kehtasikin väittää niitä ääneen mummopipoiksi. Ilmeisesti kukkaosio häiritsi hänen silmäänsä. Esikoinen puolusti rakasta pipoaan varsin pontevasti: "Tämä EI ole mikään mummopipo!" ja korosti näkökantaansa vielä nostamalla kädet topakasti lanteilleen sekä kurtistamalla kulmiaan.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Miehekästä

Ostin vihdoin ja viimein jo pitkään haaveilemani paperileikkurin, ja uuden "lelun" kunniaksi syntyi heti - melko helposti vieläpä - pari korttia keski-ikäisille miehille. Hmmm...

No joka tapauksessa, tykkään itse erityisesti tuosta ensimmäisestä, vihreänsävyisestä tekemyksestä. Tämä passaa jollekulle maailmanmatkaajalle mainiosti. Vielä löytyi kirjasta sivu 40 uhrattavaksi pyöreille vuosille. Kirjansivusta leikatulle palalle leimasin Artemion leimasetistä matkalaukun. Tagille leimattu onnitteluteksti on Magnolian. Kortin kulmissa koristeena ovat ihan tavalliset haaranastat.

Kortti onkin aikamoinen kielikylpy: taustapaperin tekstit ovat ranskaa, kirjansivu ruotsinkielisestä opuksesta ja tietenkin englanninkielinen onnittelu päälle. Sisäsivulle voi kirjoittaa oman onnittelutervehdyksensä supisuomella viivoitetusta lehtiöstä repäistylle pohjalle.

Toisessa kortissa sen sijaan seikkailee vanha kunnon Tex Willer - italiaksi. Tätä tehdessä jouduin jonkin aikaa pohtimaan, mikä paperi Texin kaveriksi laitetaan. Halusin korttiin vähän väriä, mutten mitään liian voimakkaasti kuvioitua liian levottomuuden karsimiseksi, tausta kun on jo melkoisen eläväinen. Ja sininen paperi löytyi Papermanian Portobello Road -papereista.

Tarranumerot sopivat kivasti harmaaseen kehysväriin vaikka ovatkin oikeasti hiukan vihertävät. Onnitteluteksti on kuin onkin hiukan suttuinen (se onnistui hitusen leviämään leimauksen jälkeen, joten päätin tehdä siitä tarkoituksellisen efektin). Sisäsivulle kiinnitin vielä valkoisesta paperista sopivan kokoisen palan, jonka yläkulmat pyöristin ja levitin reunaan mustaa leimaväriä.

Muutama strassi oli ihan pakko lisätä tähän. Yleensä olen vastahakoinen lisäilemään tämäntapaisia koristeita miesten kortteihin. Mutta poikkeushan se on, joka vahvistaa säännön, eikö totta.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Leideille

Nämä kaksi korttia valmistuivat jo viime vuonna. Molemmat on kuusikymppisille leideille samaa puuaihetta mukaillen tehty. Tuo muhkea puuhan on Papermanian Birdsong-setistä.

Vihreänsävyjen kanssa käytin kohojauhetta onnittelutekstissä sekä numeroiden kaverina keikistelevässä linnussa. Sinisen kortin puun leimasin ruotsinkielisestä kirjasta repäistylle sivulle. Onnitteluteksti on ääriviivatarra. Vaaleansinisen nauhan lisäsin tuomaan muuten aika tummansävyiseen korttiin vähän raikkautta.

Ylemmässä kortissa vuosikymmenet on esitelty reippaasti, alemmassa vähän vaivihkaisemmin. Löydätkö?

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Farkkutyylii

Tuossa edellisessä postauksessa mainostamassani Papercraft inspirations -lehdessä oli kivan kylkiäislelun lisäksi toki myös kasoittain ihania korttiaskarteluideoita. Itse asiassa suorastaan koukuttavassa määrin. Huomaan plaraavani lehteä vähän väliä uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäisten joukossa huomioni herättivät "poikakortit", joihin jatkuvasti kaipailen uusia ideoita. Pienille pojille keksii kyllä vaikka mitä, aikuisille miehillekin alkaa jo syntyä melko vähällä pähkäilyllä. Mutta vähän isommat pojat, teini-ikäiset, ovatkin ihan oma haasteensa.

Vaan nytpä löytyi oivallisia oivalluksia: farkku- ja tennarityyliä. Tämä kortti on oma variaationi lehdessä esitetystä ideasta. Itse asiassa sininen Papermanian Portobello Road -sarjan kruunupaperi taitaa olla täsmälleen samaa kuin esikuvassaan kuin myös tennarit (jotka saattavat olla hieman pienemmät minun kortissani?), jotka sattumoisin löytyivät varastoistani.

Onnittelutekstin päädyin leimaamaan. Mutta mikä paperi? Lehdessä kehotettiin skannaamaan omista farkuista farkkupaperia. Mutta minulla ei ole skanneria, eikä väritulostinta. Harkitsin ihan oikeaa farkkutilkkua, jota varmasti olisinkin käyttänyt ellen olisi päätynyt juuri tuohon tekstileimasimeen... Löysin kuitenkin paperisilppulaatikosta vaaleansinistä paperia.

Ihan sellaisenaan en paperia kelpuuttanut. Jotain jujua siihen piti vielä saada. Rosoa. Ja kuinka ollakaan tuosta ihmeellisestä lehdestä löytyi konsti: hiekkapaperi. Syntyikin ihanan rouhea pinta. Pyöristin myös paperin alla olevan paksun kartonkikappaleen kulmat hiekkapaperilla. Leimaus, liimaus ja valmista! Tennarin nauhat sekä pienet mustat tähdet lisäsin vielä loppusilaukseksi.