Kolmannelle kummipojalle

Eilen vietettiin neljännen kummilapseni, kolmannen kummipoikani nimiäisiä jonne viemisinä meillä oli toki kakku. Ulkoisesti tekemys on samantyylinen kuin edellisen kummipoikani ristiäiskakku. Sisältökin osittain, nimittäin valkosuklaavaahtoahan siellä on, tällä kertaa kotitekoisen puolukkahillon kaverina. Kakun kostutin kivennäisvedellä. Siitä alkaa tulla tapa. Haitanneeko.

 

Valkosuklaavaahtoa tein kuuden munan kakun kahteen väliin sen verran reilun annoksen, että herkuttelimme perheen kesken loput jälkkäriksi.

 

5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

260 g valkosuklaata sulatettuna

 

Kakun kuorrute on sokerimassaa, alla tietenkin kreemi Kinuskikissan erinomaisella ohjeella. Ruusut ja lehdet ovat marsipaania.

 

Kortti oli sitten tietenkin lahjan mukana. Lahjan, joka oli elämäni ensimmäinen neulenuttutekemys, josta ei ole kuvaa, koska se valmistui autossa matkalla juhlapaikalle jossain Vantaan ja Helsingin rajalla. Ettei viime tippaan menisi...

 

"Luuletko - voi sentään jos voisit -

tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon

vaivaa, jos keksisit minulle nimen,

joka olisi minun eikä kenenkään

muun? Nyt, tänä iltana?"

 

Lainaus on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, kertomuksesta Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen tapaa mönkijän jolle hän antaa nimeksi Ti-ti-uu.

Nimiäiskakku

Pienen tyttösen nimiäisiin tein tietenkin itse kakun. Haastetta lisäsi se, että yhdellä juhlavieraista on gluteeniton ruokavalio. Päätin tehdä saman tien koko kakun gluteenittomaksi, ettei tarvitsisi varata moniaita eri leivonnaisia. Vaikka tokihan pöydässä oli sen seitsemää sorttia tarjottavia.

Kokeilun ja pähkäilyn päätteeksi tein ratkaisun: valmistin kaksi neljän munan kääretorttupohjaa, jotka leikkasin puoliksi ja joista kasasin kakun.

4 munaa
1,5 dl sokeria
vajaa 1 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kakkupohjat valmistuivat nopeasti, koska 175-asteisessa uunissahan pellillistä ei tarvinnut pitää kuin 8 minuuttia.

Kostutin kakun vichyllä ja väliin tein Pätkis-moussen:

2 pss mini-Pätkiksiä (à 140 g)
250 g mascarpone-juustoa
2 prk = 5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

Kakun päällä on vaaleanpunainen sokerimassalevy ja pursotukset tein niin ikään Flora Vispillä, jota jämäköitin vaniljakreemijauheella. Valkeat koristeet ovat sokerimassaa, ruusu ja lehdet marsipaania.

Kakusta tuli mahtavan pehmeä ja kuohkea, ja kyllähän se makoisalta maistuikin. Saatanpa tehdä toistekin!

Iloista vappua!

Tekaisin vappujuhliin teeman mukaisen kakun. Tosin lasten mielestä siinä taisi olla liian vähän ilmapalloja. Eihän nyt yksi mihinkään riitä... Serpentiinikoristeet saivat heiltä kyllä kiitosta, vaikka niiden kanssa ei sujunutkaan ihan niin kuin olisin toivonut. Vinkiksi voin kertoa, että ne kannattaa suosiolla tehdä marsipaanista, eikä edes yrittää kikkailla millään muilla!

Kakkupohja on neljän munan suklaakakku, tällä omalla variaatiollani. Välissä on kolme banaania viipaleina sekä mansikkarahkamousse:

3 liivatetta
2 dl vispikermaa
250 g maitorahkaa
1-1,5 dl mansikkasosetta
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Kostutukseen käytin pakastemansikoiden rasian pohjalle valuneen mansikkamehun sekoitettuna sitruunalimsaan.

Kakun päällä on tomusokeri-margariinikreemi ja sen päällä ticcinomassakuorrute, tuota sinistä jäi sen verran reippaasti yli taannoisesta Star Wars -kakusta että pallosta tuli sitten sen värinen. Heijastuksen maalailin valkoisella pastavärillä päälle.

Serpentiinikoristeet ovat marsipaania (vaaleansiniset ja -punaiset) sekä keltaiset ticcinoa, joka siis oli toooooodella haurasta kuivuttuaan, siksi siitä herui vain pätkiä. Mutta niinhän se on, että vapun jälkeen niitä serpentiinin pätkiä löytyy mitä kummallisemmista paikoista...

Vietimme vappuaattoa ystäväperheen luona grillaillen, ja hyvät ruoat siellä isäntäväki laittoikin. Jälkkäriksi juotiin tietenkin kakkukahvit. Kakun lisäksi veimme muassamme kuvassakin näkyvän pullon omatekoista simaa, joka oli pullotettu tavalliseen muoviseen kivennäisvesipulloon. Eihän sitä sellaisenaan voinut viedä, pitihän siihen toki kunnon etiketti askarrella.

Oikein iloista vappua kaikille!

Ristiäiskakku häihin...

...vai toisinpäin? Kävi nimittäin niin, että väki kutsuttiin ristiäisiin, vaan kaupan päälle saatiinkin häät. Osa vieraista oli kuulemma jotain jo ounastellutkin, viimeistään nähdessään virsikirjat alttarilla. Vauva ja kummit saapuvat sakastista, mutta vanhempia ei näy missään. Urkuparvelta alkaa kuulua kanttorin soitto ja kaunis laulu. Hetkinen, tämä ei kyllä taida olla mikään ristiäisbiisi? Ja sieltähän ne vauvan vanhemmat astelevat paikalle pitkin kirkon keskikäytävää...

Tässä vaiheessa itseäni jännitti kaason paikalla takuulla yhtä paljon kuin morsiusparia. Vaikkei minulla juuri sillä hetkellä muuta tehtävää ollutkaan kuin seisoa paikallani. Ajatus siitä että juhlaväelle - ainakin osalle - tämä kaikki tuli yllätyksenä sai omatkin kädet tärisemään.

Kun vihkikaavasta siirryttiin ristäisseremoniaan, alkoivat kummintehtäväni.

Mutta ennen kaikkea tätä oli tietenkin kakkuprojekti. Kerroskakku, alla 8 munan ja päällä 4 munan sokerikakku. Kostutin kakun vichyllä. Täytteenä on mustikkahilloa ja valkosuklaavaahtoa.

Kuvassa näkyy kakun sisältö. Täytin pienemmän kakun reunakalvon avulla (isompi kakku sai reunavuoan ympärilleen). Ihan näppärästi se kävi näinkin.

Valmiin kakun sisällä oli grillitikuista ja muovitabletin palasta askarreltu tukirakennelma kerran aiemminkin kokeilemallani, alun perin Rouva Veen blogista löydetyllä ohjeella.

Kakun kuorrutus on ticcinomassaa, jota sattumalta löysin Ullanunelmasta ja jota myyjä siellä suositteli perinteistä sokerimassaa elastisempana. Ja tottahan tuo olikin. Massa ei repeillyt ollenkaan niin ärhäkästi kuin aikaisemmat tuttavuudet. Maussa oli ehkä hiukan eroa, pieni aavistus marsipaanista, kenties. Vai olisiko tuo voinut ottaa yön aikana makua reunan kapeasta sinisestä marsipaaninauhasta? En tullut maistaneeksi massaa ennakkoon.

Koristelu suunniteltiin sellaiseksi, että kakku käy kumpaankin juhlaan. Ruusuja oli juhlasalin pöydillä sekä morsiamen kimpussa. Sininen väri valittiin kastejuhlan päätähden sukupuolen mukaan. Väri oli todellisuudessa hitusen enemmän turkoosiin päin kallellaan. Sain sen aikaan sekoittamalla sinisen ja valkean marsipaanipötkön keskenään.

Reunanauhan lisäksi ruusut ja lehdet ovat marsipaanista. Sillä liukuhihnatyö sujuikin huomattavasti letkeämmin sokerimassaan verrattuna. Ruusun terälehtiä voi pyöreällä muotilla ottaa valmiiksi pöydälle, eikä tarvitse hätäillä että ne kuivuisivat ennen aikojaan. Kokemukseni mukaan harva syö koristeita kuitenkaan, olivat ne sitten marsipaania tai sokerimassaa. Jälkimmäiset ovat yksinkertaisesti liian makeita pahimmillekin sokerihiirille.

Tytöntyllerölle

Tytöntylleröisen ristiäiskaakku lähti tänään maailmalle - hattaraisen hempeänä niin kuin taannoin korttikin. Näin isoa kakkua en olekaan ennen väkertänyt, vähän jännitti! Itse asiassa vatkasin 10 munan taikinan boolimaljassa... Hankin samaan syssyyn myöskin reunavuoan, joka on kätevästi säädettävää mallia eli jatkossa voi tehdä kakkuja halkaisijaltaan 18-30 senttiä.

Uutta oli minulle myös se, että itse kakku oli porkkanakakku (Kinuskikissan) hedelmätäytteellä ynnä Lemon curdilla. Tein kakun ihan jollain netistä löytämälläni ohjeella ja kyllähän siitä vähän normitäykkäripohjaa tiukempaa kamaa tuli. Toivottavasti kostutus oli riittävä. Jos joskus toiste teen samantyyppistä täytekakkua, fiksaan varmaan sokerikakkupohjan porkkanaiseksi.

Kuorrutus on vanhaa tuttua sokerimassaa, hommasin vaaleanpunaisen valmiiksi värjättynä. Ostin tuollaisen reunamuotinkin, jolla saa sievän reunanauhan kakkuun. On se vaan hieno ja näppärä! Tosin nauhaa on aina vähän hankala käsitellä, joten päätin ihan suosiolla tehdä sen kahdesta kappaleesta. Mutta enhän minä tietenkään mitään mittaillut, joten jouduin tekemään vielä hassun minipätkän paikkaamaan reunaan jäänyttä koloa. Sen sitten naamioin sokerikukilla. Kukat on tehty daisy-muoteilla sokerimassasta, keskelle liimasin sokerihelmiä elintarvikeliimalla.

Vaan jotain uutta koristeissakin on. Tossut nimittäin näpersin marsipaanista, joka totta vie onkin paljon muovailtavampaa kuin sokerimassa. En itse pidä marsipaanin mausta, mutta eipä noita koristeita kai kukaan juuri koskaan oikeasti syökään, joten sama se (enkä kyllä itse päässyt maistelemaan tätä kakkua muutenkaan, joten maistajat kertokoon mielipiteensä!). Valkoiset rusetit tein kuitenkin sokerimassasta.

Tossukoristeen valkoinen pohja on jälleen kerran sokerimassaa, painoin sen Teema-kulholla pyöreään muotoon ja rullailin reunan ihan tavallisella taikinapyörällä. Nimen kirjoitin mustalla elintarviketussilla ja loppusilaukseksi lisäsin tossujen väliin kaksi pientä sokerikukkaa. Koriste kaakun päälle ja voilà!

Hyvää nimeä, pikkuinen Eeva-Kaisa!