Suklaasyksy

Naisten mökkiviikonloppuun kuuluu ehdottomasti kakku. Suklaakakku. Tästä baakelsista sitä suklaatia ei puuttunut. Mutta oli siellä vähän jotain muutakin.

Kakkupohjana on periaatteessa neljän munan kaakaokakkupohja:

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

plus 100 g (puolikas levy) taloussuklaata sulatettuna sekä 100 g karkeana rouheena.

Kakku on paistettu 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tosin ensi kerralla taidan kokeilla 175 astetta ja kenties hiukan pidempään... Kakku ei kärähtänyt, mutta ei paljon puuttunutkaan. Meinaa olla päältä turhan tumma vaikka keskeltä vielä raa'ahko.

Välissä on rakettikakussa käyttämäni vadelmamoussen variaatio:

400 g vadelmia (ulkomaiset keitettynä)

6 liivatelehteä
2 dl vispikermaa
2 dl ranskankermaa
250 g mascarpone-juustoa
1,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Vadelmat voi keittää hyvissä ajoin etukäteen. (Tämä on niitä valmisteluja joita minäkin voin tehdä vaikkapa ruoanlaiton ohessa ilman, että innokkaat apurit rynnivät paikalle kuin mikäkin keskenään toraileva sonnilauma. Kakun kasaus on tehtävä vähintään niin että isäntä on paikalla vahtimassa ipanoita, useimmiten kuitenkin illalla/yöllä kun he nukkuvat.) Ulkomaisille vadelmillehan on asetettu tämä suositus listeriariskin takia. Erityisesti se koskee kaiketi lapsia, vanhuksia ja raskaana olevia, mutta olen ajatellut ettei listeria kenties ole maailman mukavin vieras kenellekään.

Varsinainen täytteen valmistus kannattaa aloittaa laittamalla liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan ja vatkaamalla vispikerma napakaksi vaahdoksi. Muut aineet sekoitetaan keskenään, liivatelehdet liuotetaan puoleen desiin kiehuvaa vettä tai muuta sopivaa nestettä ja kaadetaan seoksen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kermavaahto nostellaan sekaan ihan viimeiseksi.

Täyte ei tässä vaiheessa ole kovin jämäkkää, joten olikin mukavaa kun tämänkertaisen kakun sain kasattua kakkurenkaaseen ja täytteen voi huoletta kaataa kaakaolla (O'Boy Dark) kostutetun kakkulevyn päälle renkaaseen.

Mutta mutta. Pikku honkkeli siinä silti pääsi käymään, kun päälle asettamani kakkulevy ei sitten ollutkaan ihan niin yhteistyökykyinen eikä ilmeisesti myöskään täsmälleen samankokoinen ensimmäisen kanssa... Rapeahko levy nimittäin meinasi revetä tyystin asetellessani sitä kakun päälle, se ei niin vain sujahtanutkaan renkaaseen. Jouduin löysäämään rengasta ja täytettä pääsi valumaan. Kostutin kuitenkin päällimmäisen levyn nopsaan ja kiikutin tekemykseni vikkelästi jääkaappiin hyytymään.

Ja niin se vain yön aikana hyytyikin ihan kelpo kakuksi. Aamulla askartelin päälle suklaa kuorrutteen:

2 dl kuohukermaa
n. 260 g taloussuklaata (vähän toista levyä)

Suklaata olisi kyllä saanut olla vielä ripauksen verran enemmän. Olin nimittäin suunnitellut laittavani kuorrutteen myös kakun reunoille. Mutta tämäpä ei niin vain suostunutkaan jämähtämään. Mikä ihme siinäkin on, että suklaakuorrute jämähtää ihan liian nopeasti silloin kun sen haluaisi kauniisti valuvan kakun reunoilta, vaan annas olla kun haluaa sen jähmettyvän niin jopas valuu!? Joku Murphyn laki kai tämäkin.

Oli miten oli, tämä kaakku sai lopulta ihan kauniin suklaahelman. Syksyn lehdet ovat epätasaiseksi värjättyä sokerimassaa, josta lehdenmuotoisilla piparkakkumuoteilla sain leikattua koristeita. Lehtiruodot painoin marsipaanityökalulla ja kuivatin lehdet lautasen reunoilla, lusikoiden päällä ja miten päin milloinkin. Melko helposti ohuehkoksi kaulittu ja työvälineillä reunasta ohennettu pieni lehtikoriste muotoutuu ja pysyy muodossaan ilman suurempia tukivirityksiäkin.

Asiaa sen kummemmin etukäteen ajattelematta - siis puhtaalla hyvällä tuurilla - tein melko tärkeän huomion: sokerimassakoristeet kannattaa laittaa suklaalla (luultavasti myös kermalla) kuorrutetun kakun päälle vasta tarjoilupäivänä, mahdollisesti vasta juuri ennen tarjoilua. Ne nimittäin imevät itseensä huomattavasti enemmän kosteutta tästä kuin sokerikuorrutteesta - ja pehmenevät.

Muotonsa nämä lehdykät kyllä melko hyvin pitivät kolmituntisen kuljetuksen ja vielä vähän pidemmän jääkaappisäilytyksenkin ajan, eikä pieni lepsuuskaan syksyn lehdissä niin haittaa. Mutta ehkei kannata ottaa turhia riskejä.

Suklaasyksyä syötiin iltasella kahvin kanssa ja seuraavana päivänä lounaan jälkkäriksi. Ja seitsemän naisen voimin se syötiin tietenkin loppuun jokseenkin viimeistä suklaamurenaa myöten.