lauantai 26. kesäkuuta 2010

Poikakorttikriisi


Tämä kortti syntyi ihan vain kokeilemalla. Ensinnäkin aloin penkoa kaappejani ja laatikoitani nähdäkseni mitä kaikkea 6-vuotiaalle pojalle löytyisi. Ei löytynyt kerrassaan mitään poikien juttuja, kauhistus! Kaiken maailman hempeitä pupuja ja kukkia ja nauhoja ja perhosia ja blingblingiä... Ei auttanut kuulkaas muu kuin ottaa nettikauppa apuun ja tehdä vähän tilauksia. Tulin siinä vähän villiintyneeksi ja tilailin yhtä ja toista - yllätys, yllätys. Mutta nyt on sitten varastossa vähän jotain poikain kortteihin sopivaakin.

Samana päivänä kun paketti putkahti postiin hain sen, ja illalla lasten mentyä nukkumaan ryhdyin sisältöä penkomaan ja ihailemaan. Ja tietenkin askartelemaan.

Leimasintekstiä kokeilin ensin ihan yhtenä liuskana, mutta se ei jotenkin miellyttänyt silmää. Leikkelin sen sitten paloiksi ja siitä tuli mielestäni ihan kiva. Alempaa tekstiä mietin ja mietin, lopulta päätin tekstata sen ihan itse uudella kynällä. Auton, laivan ja junan kiinnitin kuumaliimalla. Sininen laiva uhkasi jäädä taustapaperin varjoon, joten leikkasin sen taustalle pallon samasta kartongista, jolle tekstitkin tein.

Pojille on aina mielestäni ollut paljon vaikeampi niin ostaa lahjoja kuin askarrella kortteja. Ehkäpä tästä kokeilusta rohkaistuneena innostun kehittämään itseäni näissäkin.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kukkia kakkuun


Tein tässä tavallaan uuden aluevaltauksenkin. Kakkuihinhan se liittyi ja materiaalitkin olivat vanhat tutut, mutta määrä ihan uusi! Askartelin nimittäin koristeet ystäväparin hääkakkuun.

Sokerimassasta tein eri kokoisia violetinsävyisiä kukkia Daisy-muoteilla. Lisäksi muotoilin veitsellä vihreäksi värjäämästäni massasta pieniä lehtiä. Lehtiruodit piirtelin muovisella massatyökalulla.Ylimpään kakkuun tein muotin avulla vielä kaksi perhosta sekä niille vähän suuremman, hieman sydämen mallisen lehden samaan tapaan kuin pikkulehdetkin. Kukat ja perhoset viimeistelin levittämällä siveltimellä pinnalle lilan väristä kristallipulveria.


Jännitin etukäteen lähinnä koristeiden riittävyyttä, koska aiempaa kokemusta tällaisesta kakkujen määrästä ei minulla ollut. Mutta ainakin kakkukokonaisuus näytti hyvältä, eikä siltä että koristeet olisivat kesken loppuneet. Toinen jännityksen aihe oli sitten kuljetus ja kukkasteni kestävyys. Paljon kuplamuovia ja pieniä rasioita, ja niin vain ne selvisivät kunnialla automatkasta.

Suklaakakut teki häihin pestatun pitopalvelun väki, ja he myös asettelivat koristeet kakkujen päälle - tosi kauniisti! Koristeiden värit korostuivat kivasti suklaan päällä, ja olihan se kakku varsin maittavaakin.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Naimaonnea rakkaille ystäville


Katjan ja Mikan, rakkaiden ystävien, häitä on tanssittu! 10 vuotta on pariskunnalla yhteiseloa jo takana, ja montaa kymmentä toivotamme lisää avioliiton auvossa.

Kortti piti tietysti tekemän hääparin tyyliin, siksi väreinä mustaa ja violettia. Blingblingiä tuovat helmiäisvalkoiset pikku helmet, joiden liimaaminen vaati muuten jonkin verran näppäryyttä, kikkailua, ja kuumaliimaa käyttäessä vielä karaistuneita sormenpäitäkin...

Onnittelutervehdyksen kirjoittelin kortin sisäsivulle, violetille paperille tietenkin.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Lakkipään kunniaksi



Sattuipa tälle kesälle yhdet ylioppilasjuhlatkin. Kutsu oli niin kivasti taiteltu A4-arkki, että taidanpa säästää sen tulevaisuuden visioita varten...

Niitä visioita odotellessa täytyi tietenkin askarrella valkolakkisankarille mikäpä muu kuin kortti. Nuoren miehen mieleen eivät ehkä ole kaikenmaailman rimssut ja rämssyt. Mallailin kyllä lakin viereen paria ruusua, mutta mies käski jättää ne pois. Luotan hänen arvioonsa nuoren miehen mausta, etenkin kun kortin saaja on hänen serkkunsa. Siispä yksinkertainen olkoon kaunista!

"YLIOPPILAALLE" kirjoitin isäni ikivanhalla Dymo-koneella, jonka olemassaolon muistin kaverini Annan blogin ansiosta. Kiitos mainiosta ideasta Anna ja Annan aarteet! Tuo tarravekotin oli muuten tenavana mitä mielenkiintoisin kapine. Nykyäänhän tällaiset tekstitarrakoneetkin ovat ihan vimpan päälle sliipattuja. Vanha kunnon Dymo tekee kuitenkin kohotekstin, joka on askarteluihin juuri sopiva!