keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Uuden nuken uudet vaatteet

Uusille nukeille kaivataan kipeästi vaatteita. Onneksi kaapit pursuilevat (jostain kumman syystä?!?) sen seitsemää sorttia jämälankoja.

Pienet ja helpot vaatteet on nopea tehdä ja juuri nyt sopivaa puuhaa minulle iltaisin, kun ei huvita sohvalta juuri liikahtaa mutta kokonaan tekemättäkään ei osaa olla.

Omasta päästä suuremmin suunnittelematta syntyi pari pitsineuleista kesämyssyä (joista tässä toinen) sekä neulemekko.

Myssyssä lankana on Novitan Miami, silmukoita 48 ja alkuun muutama kerros 2 oikein 2 nurin joustinneuletta suljettuna neuleena. Pitsineuleen hahmottelin itselleni ruutupaperille ennakkoon. Joka toinen kerros: *2 oikein yhteen, langankierto, 2 oikein, langankierto, ylivetämiskavennus*, joka toinen kerros oikeaa. Kun korkeus oli noin 6-7 cm, aloitin sileän neuleen ja sädekavennuksen. Langanpätkästä solmin vielä pienen rusetin koristeeksi.

Mekossa käytin jotain mitä lie iankaikkisen vanhaa, markkinoilta luultavasti jo ammoin kadonnutta kevyehköä lankaa. Aloitin luomalla 64 silmukkaa ja neulomalla suljettuna neuleena muutaman kerroksen ainaoikeaa, tässä tapauksessa siis joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin. Sen jälkeen neuloin sileää neuletta noin 13 cm, minkä jälkeen kavennukset: 2 oikein yhteen, 2 oikein, 2 o yhteen, 2 o jne. koko kerroksen verran. Jäljelle jääneillä 48 silmukalla neuloin joustinneuletta viitisen senttiä, sillä lailla sopivasti.

Pääteltyäni mekon poimin päätellystä reunasta neljä+neljä silmukkaa olkaimia varten. Ne neuloin ainaoikealla sopivan mittaisiksi, päättelin ja ompelin irtonaiset päät mekon selkäpuolelle.

Täytynee seuraavaksi askarrella toinenkin mekkonen. Nukkejakin kun on tietenkin kaksin kappalein.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kukkaistyttöjen suklaaunelma

Viikonloppuna juhlittiin tyttäriemme 3+5-vuotissynttäreitä ja pikku suklaahiirosten ehdottomana toivomuksena oli mikäpäs muu kuin suklaakakku. Sydämen muotoinen piti saaman ja koristeeksi kukkia ja perhosia.

No sitä suklaatahan tästä kaakusta ei todellakaan puutu. Pohjana on vanha tuttu, muun muassa Suklaasyksyssä käyttämäni kakkupohja, tällä kertaa tosin kuuden munan versio. Kostutin kakun kivennäisvedellä. Täytteenä on suklaamousse:

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
200 g vaniljatuorejuustoa
150 g taloussuklaata sulatettuna

Kaiken tämän suklaan oheen sipaisin väleihin ohuelti vadelmahilloa. Kuorrutuksen pursottelin Wiltonin valmiilla suklaamassalla, jota kokeilin ensimmäistä kertaa. Ihan näppärä ja maukas tuttavuus, tosin hintavahko vaihtoehto. Tähän kakkuun massaa upposi kaksi purkillista.

Koristeet ovat sokerimassaa, jonka itse värjäsin sopiviin sävyihin. Ihan pikkuruiset kukat ovat Dr. Oetkerin kesäströsselisekoituksesta, josta ovat peräisin myös perhosten nonparellit sekä keltaiset ja vihreät kimallehileet. Pinkit kimallehileet olen joskus hankkinut erikseen.

Vihreää massaa jäi kukkien askartelun jäljiltä käteen pienen pieni nokare, josta ei ollut säästettäväksi eikä saanut enää kukkaa eikä oikein mitään muutakaan. En voinut vastustaa kiusausta joten kakun lopullisessa, viimeistellyimmässä asussa kynttilöiden lomassa seikkaili pikkuinen mittarimato, joka ilahdutti erityisesti 5-vuotiasta sankaritartamme.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Hääsesonkia

Muutamia hääkorttejakin olen saanut kesän mittaan askarrella. Jostain syystä väriyhdistelmä musta-punainen-valkoinen on erikoisesti juurtunut aivoihini.

Se on tietenkin oikein hyvä yhdistelmä, vähän rock-henkinen. Ja mikäpä siihen paremmin osuisi kuin tuo herttakakkonen. Taustapaperi on sentään vähän romanttisemmasta päästä. Kulmassa on sydämenmallinen metalliklemmari.

Sopivaa kirjekuorta ei varastostani löytynyt, joten sellainen piti tekemän. Mustavalkoinen kuori kierrättää Marimekon paperipussia.

Samoilla väreillä, vähän eri sävyillä syntyi tämäkin, vähän romanttisemman tyylin hääkortti.

Rakkausteksti löytyy erillisestä pikkukortista, joka vedetään ulos. En laittanutkaan näihin kortteihin mitään perinteistä Hääparille-tekstiä. Asia paljastunee henkilökohtaisesta onnittelutekstistä kuitenkin.

Oli miten hyvä yhdistelmä tahansa, aina ei voi samaa käyttää. Niinpä ihan tietoisesti tein vähän erilaisen hääkortin vähän epätavallisemmilla väreillä. Muutenhan tämä Sarah Kay -kortti on paljon paljon hempeämpi kuin herttakakkonen. Etukannen jujuna on tagi, joka siis liukuu piiloon leimakuvan alle. Sisäsivun pikkutagin tekstin kirjoitin käsin.

Kortti on epätavallinen siksikin, että siinä on enemmän koristeita ja jippoja kuin tavallisesti käytän. Ajattelin kokeilla. Vaikka aika vaikeaa se minulle on. Harjoittelen silti, koska vaihtelu virkistää ja itseään on hyvä jatkuvasti piiskata eteenpäin - myös niille omille epämukavuusalueille.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäkeijun kakku

Kesään kuuluu ehdottomasti mansikkakakku. Ja kolme vuotta täyttävän pikkuneidon mielestä sen on lisäksi oltava Helinä-keijukakku.

Nopea ja hyvin kauppansa tehnyt kakku syntyi kuuden munan sokerikakkupohjasta, jonka maustoin sitruunankuoriraasteella. Välissä on vaniljatuorejuustoinen (200g) vispikermavaahto (4 dl kermaa) jota makeutin hiukan tomusokerilla, sekä tuoreita mansikoita.

Keijun kuittasin valmiilla vohvelisella kakkukuvalla, joka on painettu ohuehkon kermavaahtokerroksen päälle. Muuten kakku saikin jäädä kesäisen rouhean näköiseksi, vain sitruunamelissan lehtiä sekä mansikoita koristeinaan. Toki kolme pinkkiä kakkukynttilää lisättiin vielä hetki ennen tarjoilua.