maanantai 25. maaliskuuta 2013

Vanha kunnon keikaus

Olin jo onnistunut unohtamaan, että tällainenkin herkku on olemassa. Keikauskakku oli suorastaan bravuurini joskus silloin muinoin, kun asuin vielä vanhempieni katon alla. Törmäsin siihen uudestaan selaillessani Ulla Svenskin Lempileivonnaiset-kirjaa.
 
Minun käyttämäni resepti löytyikin perinnöksi saamastani äidin reseptivihosta ja kuuluu sanasta sanaan näin:
 
Vuokaan: voita, fariinisokeria 3/4 dl, 1 tölkki ananasta, kirsikoita
 
Taikina:
100 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
 
1. Voitele vuoka, ripottele fariinisokeri pohjalle.
2. Aseta valutetut ananasviipaleet vuoan pohjalle ja kirsikka keskelle anan.
3. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
4. Lisää vehnäjauhot joihin on sekoitettu leivinjauho ja vaniljasokeri.
5. Kaada taikina vuokaan hedelmien päälle. 175 astetta n. 45 min.
6. Kumoa hiukan jäähtyneenä.

Äiti kirjoitti sen kyllä kauniimmalla käsialalla. Kirjoitusvirheineenkin.

Minä en ole koskaan ollut säilykekirsikoiden kaveri, joten olen aina korvannut reseptin kirsikat paistonkestävällä hillolla, yleensä vadelmahillolla. Niin nytkin.

Enkä muista, minkäkokoisissa tölkeissä ananasrenkaat tavattiin ennen myydä tai minkäkokoista tölkkiä ohjeessa tarkoitetaan, tai edes sitä minkäkokoiseen kakkuvuokaan olen ennen kakkuni leiponut, mutta nykymaailmassa tarvitsin kaksi tölkkiä ananasrenkaita. Sellaista "normaalikokoista" tölkkiä siis, jossa yhdessä on neljä rengasta. Yksi rinkula jäi leipurille välipalaksi.

Ihan niin nätisti ei kakku keikahtanut kuin ennen vanhaan. (Repaleinen reuna on siellä takana, ei kerrota kenellekään...) Saattoi tosin käydä niin, että tuli joku mystinen keskeytys - kumma juttu kerrassaan - ja kakku joutui odottelemaan ja jäähtymään pykälän verran turhan kauan... Parempi onni ensi kerralla.

P.S. Blogi on askarreltu nyt myös Facebookiin, joten tervetuloa sinne(kin) klikkailemaan ja tykkäilemään ja kommentoimaan!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Lapsellisia

Alkuvuosi oli täpösen täynnänsä lastenjuhlia, syntymäpäiviä syntymäpäivien perään. Muutamia kortteja tuli siis askarreltua. Esimerkiksi tämä kolmikko: pinkillä limpparilla skoolatut onnittelut,
 
raikkaan piparminttuinen "sirkusleijona",
 
sekä sydämellinen vaaleanpuna-harmaa nallukka.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pähkinää ja suklaata

Pääsiäinenhän se alkaa taas uhkaavasti lähestyä. Tänä vuonna olen varautunut! Joskus aiemmin nimittäin muistan tuskaisena etsineeni tuollaisia suklaaraemunia leipomusteni koristeeksi tavoitteessani onnistumatta. Nytpä löytyi.
 
Pikkumunat päätyivät pähkinäisten suklaamuffinien kuorrutteen päälle kruunuksi. Kuorrutus on uutta Philadelphia Marabou-tuorejuustoa. Helppoa, nopeaa, niin kätevää.
 
12 muffinia:
 
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl voisulaa
suolattuja, paahdettuja cashew-pähkinöitä
 
2 rs Philadelphia Marabou-tuorejuustoa
suklaaraemunia (tai muita koristeita)
 
Laita paperiset leivosvuoat muffinipellille. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi (tai pykälän verran hienommaksi, jos sinulla on yhtä "hienohelmaisia" lapsukaisia kuin esikoiseni, joka omien sanojensa mukaan ei pidä pähkinöistä kerrassaan lainkaan, mutta joka kuitenkin mutusteli näitä leivonnaisia kolmekin kappaletta hyvällä halulla. Hah!).
 
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita jauhot, kaakao, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja sulata voi (n. 100 g).
 
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita vaahtoon kuivat aineet sekä pähkinärouhe ja voisula.
 
Annostele taikina vuokiin ja paista 12-15 minuuttia.
 
Pehmitä tuorejuusto kulhossa sekoittamalla (tai sähkövatkaimen avulla) ja levitä veitsellä kuorrutteeksi muffinien päälle. Koristele ja popsi parempiin suihin!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pikku paketti

Skräppipaperista saa taiteltua hirmu kivoja pieniä lahjarasioita. Yleensä homma on kohdallani kaatunut kaavojen puutteeseen. Tai tarkemmin sanottuna kaiketi siihen, että ne kaavat ja ohjeet olisi pitänyt etsimällä etsiä jostain, onhan noita varmasti netti pullollaan. Oma pää kun ei oikein jaksa vääntäytyä sellaiseen moodiin, jossa pohdittaisiin järkevästi ja säntillisesti laatikon malli paperille.
 
Jokin aika sitten löysinkin Ikeasta setin kartonkisia lahjarasioita ale-korista - Ikean tapaan tietenkin mallia kasaa itse. Osista on helppo siepata kaava usempaan erikokoiseen ja malliseen rasiaan.
 
Ensimmäinen rasiani syntyi Papermanian Portobello Road-sarjan papereista. Siihen sopivat juuri sopivasti kitaristin korut.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ladies and Gentlemen

Kortteja herroille ja hienoille naisille. Vähän samanhenkisiä ja vähän erityylisiä.
 
Ensimmäisenä esittelyssä pikkuveljeni syntymäpäiväkortti, jossa seikkailee itse legendaarinen Sherlock Holmes Watsoneineen. Creative Expressionsin leimasinsetti löytyi sattumalta tamperelaisesta askarteluliikkeestä Paperilohikäärmeestä, jonka löysin niinikään sattumalta. Kävelin siitä ohi ja... en sitten yllättäen voinutkaan kävellä ohi.
 
Pohja on tehty Distress Inkeillä ensin kalvolle, vesivärien tapaan siveltimellä levittäen ja paperi painettu päälle. Jostain askartelulehdestä tekniikan bongasin. Watson on leimattu siihen päälle mustalla VersaFinella, teksti jollain jo hieman kulahtaneemmalla "mustalla". Sherlock on rajattu ympyräksi isommasta leimakuvasta ja kohotettu tarrapaloilla. Napit ovat kirpparilöytö.
 
Kortin sisäsivulle leimasin Sherlock-setistä suurennuslasin, jonka linssin keskelle leimasin velipojan saavuttaman iän. Myös teksti on Sherlockia.
 
20-luvun leidi puolestaan onnitteli 90-vuotiasta isotätiäni, joka siis on syntynyt vuonna 1923. Pohdin, onko sopivaa lätkäistä vanhalle rouvalle nuoren naisen kuva, mutta tuo vuosikymmen yhdistävänä tekijänä ei jättänyt rauhaan. Kuva on Papermanian Art Deco-sarjaa. Pyrin pitämään kortin muuten vanhan rouvan oloisena.
 
Sisäsivulla on käsin kullanvärisellä geelikynällä tekstattu ikäluku. Harmaalle kuviopaperille kirjoitin onnittelutervehdyksen sekä toivottajien nimet.
 
Samaisella leidillä olen kyllä onnitellut myös kolmenkympin huikkeilla porskuttavaa ystävätärtä. Hänelle tein kortin vähän dramaattisemmalla kontrastilla.
 
Ja vielä yksi herrain kortti, tämä lähetettiin kyllä lankomiehelle jo syksyllä. Pohjalla on vaaleanruskea, vintagehenkinen kuviopaperi, jolle on leimattu ruskealla "postikortti". Sen päälle on leimattu mustalla lentokone, joka leimavärin kuivuttua on sivelty liimalla. Myös postikortin leimat on sivelty liimalla. Liiman kuivuttua päälle on levitetty Distress Inkin Peeled Paint- ja Stormy Sky-musteita. Tämäkin tekniikka on napattu jostain lehdestä, olisikohan ollut Papercraft Inspirations. Ihan hauska tehdä. Onnitteluteksti on kohotettu taustasta tarratyynyillä.