keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Koukuttava kortti

Tämä on niin lystikäs kortti, ettei paremmasta väliä! Bongasin spinner cardin jokin aika sitten Katin-Kontin kuulumiset -blogista, ja idea sekä näytti että kuulosti hauskalta. Googlettamalla löytyi myös selkeitä video-ohjeita, joita pari vilkaistuani olin aika varma että itsekin pystyn moisen vekottimen luomaan.

Yllätys oli siltikin melkoinen saatuani kortin valmiiksi. Eihän tuota pyöritystä voi lopettaa! Pakko vain laittaa menemään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kerrassaan hilpeä!

Kyseinen kortti on vähän niin kuin koekappale, jonka tein miehelleni synttärin kunniaksi. Näinkin yksinkertaiseen ja tylsähköön korttiin tuli kummasti jujua parin viiden sentin kolikon avulla.

Kolikot on siis kiinnitetty toisiinsa tarratyynyllä niin, että päällimmäiseen kartonkiin leikattu kolo jää kolikoiden väliin. Pyöreä, leimattu numerokartonki on liimattu päällimmäiseen kolikkoon. Kitarakartonki on tietenkin kiinnitetty korttipohjaan niinikään tarratyynyillä. Kun korttia kallistaa sopivasti, numero lähtee pyörimään vallan vinhasti!

Alemmassa kuvassa taustalla näkyy myös synttärilahja: toilettilaukku tai oikeastaan pussukka, joka oli löytö Tampereen Kädentaito-messuilta. Proto Factoryn pussukka on design Linda Sipilä, ja päällistaskussa on insinöörille sopivaakin sopivampi rakennepiirustusprintti.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Puolukat lumen alla

Vietimme eilen miehen syntymäpäivää. Kakkutoiveekseen hän esitti "suklaalämiskän", jonka myös sai, mutta enpäs minä tietenkään voinut olla näpertämättä vähän jotain muutakin... Kuppikakkuja, siis!

Puolukalla maustetut kuppikakut kuorrutin valkosuklaakermalla ja viimeistelin koristelun joskus aiemmin sulatetusta suklaasta pursottamillani Happy Birthday -kirjaimilla. Kuten kuvasta näkyy, suklaata en ole viitsinyt niin tarkasti temperoida, öh...

Kuppikakut:

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
vatkataan vaahdoksi.

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
sekoitetaan ensin keskenään ja sitten vaahtoon.

vajaa 1 dl voisulaa
3-4 rkl puolukkasurvosta
sekoitetaan taikinaan.

Taikinasta tuli 12 kakkusta, jotka paistoin muffinipellillä 225-asteisen uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Ohjekirjan (jonka reseptistä omani on muunnelma) kuvassa esitellään muuten ihan lättäniä muffiniversioita. Syntyneekö ero muffinipellin käytöstä vai vähentämästäni leivinjauheen määrästä (kirjassa 2 tl) vaiko hiukan molemmista, mutta minun kuppikakkuni kohosivat kyllä oikein kauniisti.

Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta bongasin nimittäin joskus vinkin, jonka mukaan normaalissa 6-8 munan kakussa yksi teelusikallinen leivinjauhetta on maksimi, muuten kakku lässähtää. Kuvittelisin siis, että kahden munan muffini-/kuppikakkutaikinassa efekti on vähintään sama.

Valkosuklaakerma:

2,5 dl Flora Vispiä
vaahdotetaan napakaksi vaahdoksi.

130 g valkosuklaata
sulatetaan ja sekoitetaan kermavaahtoon. Vaahdotin vielä koneella vähän lisää, lapikoin vaahdon pursotinpussiin ja laitoin hetkeksi jääkaappiin viilenemään.

Näitä oli hauska pursotella ja tulipa taas harjoitusta kermapuoleenkin. Puolukkaiset kuppikakut hautautuivat kuin lumivaipan alle; jollei lunta kerran saada maahan, niin leipomuksiin sitten ainakin! Ja tätä saa ihan luvan kanssa syödäkin, mumsmums...

perjantai 25. marraskuuta 2011

Telkkari. Nyt. Heti.

Joku muukin lienee huomannut joskus, että lapsille silloin tällöin iskee palava halu ja tarve saada jotain. MulleHetiNytJustiinsa. Seuraa kärttämistä ja vielä vähän lisää kärttämistä.

No sattuipa tässä tänään, ettei minulla juuri sillä hetkellä ollut tähdellisempääkään puuhaa kun esikoinen ilmoitti että nukkekotiin tarvitaan telkkari. Mitä nopeammin sen parempi - tietenkin.

Ja minkä telkkaritehtailijan maailma onkaan minussa menettänyt! Tee-se-itse-taulutv 15 minuutissa -tadaa! Nyt täytyy tietenkin huomauttaa, että sopivat tarvikkeet osuivat käteeni aivan sattumalta laatikoista joita pengoin ja kerrankin homma meni niin kuin Strömsössä, vaikka en sitä etukäteen suunnitellutkaan.

Töllöttimen jalka on siis rakennettu ikealaisen kattolampun mukana tulleesta mustasta johdon "lyhentäjästä" ja kahdesta puutikun pätkästä jotka sahasin sopivan kokoisiksi. Kyllä, täysmittaisella sahalla, mikä oli varmasti mielenkiintoinen näky keittiössämme... Pätkät väritin yksinkertaisesti mustalla tussilla ja liimasin "lyhentäjän" koloihin kiinni. Siihen rakennelmaan liimasin lopuksi mustaksi värittämäni pahvipalan, johon liimasin "ohjelmaksi" Pikkukummitus Lapasen kuvan.

torstai 24. marraskuuta 2011

Syksyn saalista lautasella

Meinasin joskus myydä piirakkavuokani kirpparilla tarpeettomana kapistuksena. Vaan kuinkas sitten kävikään. Huomasin, että piirakoitahan voi tehdä erilaisia: suolaisia, makeita, kahvipöytään, iltapalaksi... Tässä aamukahvin kaverina suppilovahveropiirakka, jollaista varmasti tulemme talven mittaan maistelemaan kerran jos toisenkin, sillä syksyn saalis oli sanalla sanoen loistava.

Piirakkapohja:

100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
0,5 dl vettä

Pohjaa esipaistetaan 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Täytteen teen yleensä melko sattumanvaraisesti. Tähän piirakkaan kuullotin sipulia voissa, lisäsin hieman jäisenä pilkotut suppilovahverot. Nämä kippasin sitten esipaistetun pohjan päälle. Lisäksi emmental-juustoraastetta ja munamaito - niin, tai oikeastaan -kerma:

2 munaa
2 dl kuohukermaa
suolaa
(valko)pippuria
rakuunaa

Piirakka paistuu valmiiksi 20 minuutissa, edelleen 225-asteisessa uunissa.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Korufriikin pikkupaketti

Korufriikille ystävättärelleni väänsin - kirjaimellisesti - syntymäpäivälahjaksi korvakorut sterling-hopealangasta (0,6 mm) ja Swarovskin kristallihelmistä. Myös korvakorukoukut taiteilin itse. Olisin halunnut niitä vähän litistää, mutta siihen minulla ei ollut työkaluja. (Nyt on, koska sellaiset jotenkin ikään kuin tarttuivat mukaan viime viikonlopun Kädentaito-messuilta.)

Pienen paketin koruille askartelin vessapaperirullan hylsystä Annan ohjeella. Paperit valitsin tietenkin korttiin sopiviksi.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Enemmän

Romanttisen vintage-henkisen onnittelukortin tein rakkaalle, vanhoja elokuvia laillani rakastavalle ystävättärelle marraskuisen syntymäpäivän kunniaksi. Oli olemassa riski, etten pääsisi - Kädentaitomessujen takia taaskaan - synttäreitä juhlimaan, joten halusin panostaa korttiin osittain senkin takia vähän enemmän.

Kun ihan tavallisennäköisen kortin avaa...

...ta-daa! Nyt kun kortteilu on vienyt mennessään, kokeilen mielelläni vähän erilaisia juttuja. Tämän mallisen kortin olen bongannut muun muassa Annan blogista.

Tyttökuva on tarra, jonka liimasin kartongille, jonka kulmat leikkasin Fiskarsin kulmaleikkurilla. Kartonki on kiinnitetty taustapaperiin kohotarroilla. Kortin kansi nojaa papereiden kanssa yhteensopivaan haaraniittiin. Vanhasta aikakauslehdestä repäisin mainostekstin, koruaiheisen.

Kannen alta paljastuu virallinen syntymäpäivä leimattuna ja siirtokuvilla korostettuna sekä valkea kartonkikaitale, jolle vielä tekstasin henkilökohtaisen onnentoivotuksen.

Myös taustan koristelin papereilla ynnä valkealla satiininauharusetilla. Olen aina ollut oikeastaan "vähemmän on enemmän"-ihminen, mutta täytyy sanoa että joskus enemmänkin on ihan paikallaan!

torstai 17. marraskuuta 2011

Kuten ennustettu oli

Ai että minä tykkään tästä korttimallista! Oletteko huomanneet...? Tällä tekniikalla nyt vain saa kortteihin näyttävyyttä ilman kovin ihmeellisiä rakennelmia.

Ei liene epäselvää, mihin tarkoitukseen kortti on. Tein sen heti samantien kuultuani ystävältäni hänen odottavan poikavauvaa. Ja poika tuli.

Kannen piparireunaisen ympyrän leikkasin kuviosaksilla kartongista. Ympyrämuottina käytän usein mitä käteen sattuu: teippirullaa, purkin kantta, liimapulloa... Omistan kyllä harpinkin. Luulisin.

Se ero tässä kortissa on muihin askartelemiini vastaaviin, että kortti suljetaan rusetilla kiinni. Ja kun se avataan, sisältä paljastuu...

...sekalaisia sinisen ja turkoosin sävyisiä papereita; muun muassa Tildaa ovat nuo merirosvoliput sekä kannen paperilaivat. Pohjakartonki on kiiltävää hopeista ja se jäi näkyviin kaikkialla reunustaen erilaisia pintoja. Sormet ja varpaat ovat ääriviivatarroja.

Ja pitihän toki joku pikku pakettikin vauvalle olla.

Neuloin siis lämpöiset pikku töppöset pojankoltiaiselle. Useimmat vauvan tossujen ohjeet neuvoivat neulomaan töppösen tasona ja ompelemaan lopuksi saumat. Äääh. Tämä malli syntyikin sitten omasta päästä - hommahan alkaa sujua! Vaikka tämä lopullinen versio on kylläkin varmaan joku neljäs tai viides yritys.

Loin 32 silmukkaa 3,5 mm:n puikoille ja neuloin 8 kerrosta sileää neuletta. Sen jälkeen suljin neuleen ja neuloin vähän matkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta. Kantapään neuloin ainaoikein neuletta. Käytin reunasilmukoiden poimimiseen 2,5 mm:n puikkoja, niillä sain työn pysymään siistimpänä. Kiilakavennuksia neuloessa vaihdoin puikot ensin 3 millisiin ja lopulta 3,5 mm:n puikkoihin. Kärjissä on sädekavennus.

Lanka on Drops Baby Merinoa, 100 % merinovillaa. "Extra Fine Wool Superwash" lukee vyötteessä, ja todella pehmoista lanka onkin. Viimeistelin töppöset "nauhoilla": pujottelin valkeasta Novitan Florica-langasta pätkät tossuihin kengännauhojen tapaan.

Ihan söpöt ja ennen kaikkea töppösiksi tunnistettavat! Löysin kaappien kätköistä jotkut meidän neitojen vanhat vauvasukat ja mittailin vähän niiden mukaan. Toivottavasti mahtuvat vauvan jalkaan...

maanantai 14. marraskuuta 2011

"Isä, sä oot söpö!"

Sydämellinen isänpäiväkakku yllätti saajansa totaalisesti. Mieheni oli nimittäin koko viime viikon työmatkalla, jolta suoraan hän livahti kotiseudullemme ystäviään tapaamaan. Isänpäivänä oli hänen sitten määrä junailla kotiin joskus iltapäivällä. Mutta me tytötpäs keksimme jotain paljon kivempaa. Yllätys!

Aika yllättynyttä ja unenpöpperöistä porukkaa onnistuimmekin herättämään sunnuntaiaamuna yhdeksän kieppeissä miehen veljen perheen kotona. Avasivat meille sentään oven. Tytöt olivat riemusta vinksallaan tavatessaan isänsä viikon jälkeen. Ja kaupan päälle saivat sedän sekä lisäbonuksena toisen tyttären kumminkin vielä. Kakusta puhumattakaan.

Kakusta, jonka koristelussa lapsilla kirjaimellisesti oli näppinsä pelissä. "Me saatiin länttästä!" hihkui 4-vuotias onnellisena. Idean sain Kakkuhelmen Facebook-sivuilta aika viime tipassa, joten jouduin toteuttamaan sen vain kahdella reissussa mukana olleella pastavärillä, keltaisella ja sinisellä. Kädenjäljet on painettu valkoiselle vaniljanmakuiselle sokerimassalle.

Punaiset kirjaimet ja numerot on tehty aiemmin valmiiksi värjätystä sokerimassasta aakkosmuoteilla. Esikoisella on tapana huudella isälleen: "Isä, isä!" johon isä tietenkin vastaa: "No mitä?" Vastaus kuuluu: "Sä oot söpö!"

Kakkupohjan tein samalla reseptillä kuin Suklaasyksyssä. Kostutin kakun vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja levitin väliin puoli purkillista mustaherukkahilloa. Lisäksi tein väliin suklaatäytteen:

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Sunnuntai)
250 g mascarpone-juustoa
reilu 200 g taloussuklaata sulatettuna

Viimeisen suklaalevyn lopun sulatin myös ja lisäsin Flora Vispistä (5 dl) vatkaamaani melko kovaan vaahtoon. Tällä suklaakermalla kuorrutin kakun reunan ja tein pursotukset.

Reunan vedin kuviolastalla. Sain sen joskus muistaakseni jonkun ostamani ikealaisen pursotinsetin mukana, enkä tuolloin edes tiennyt mikä moinen kapistus on. Siinä on kolme erilaista reunaa, jotka siis tekevät vähän erilaisen jäljen kermavaahdon pintaan. Kokeilin kapinetta ensimmäistä kertaa, ja hauskahan tuo oli sekä yllättävän näppärä käyttää.

Pursotukset vaativat edelleen harjoitusta, mutta tässähän sitä taas tuli. Nyt sain ainakin kerman sopivan napakaksi, joten jäljestä tuli napakkaa ja terävää. Ja olen myös hankkinut vähän paremman ja isomman tähtityllan adaptereineen ja pursotuspusseineen! Enää pitää ottaa haltuun oikeaoppinen pursottimen heiluttelutekniikka...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ruskeaa ja mustaa isille

Pikkuneidit askartelivat tänä vuonna isänpäiväkortit isälleen itse (pienellä avustuksella), mutta ukin ja papan kortit jäivät minun hommakseni. Inspiraatiota jouduin vähän etsiskelemään, kun on näitä projekteja ollut enemmän ja vähemmän, mutta saipas kuitenkin valmista aikaan.

Ruskean sävyjä ukille eli omalle isälleni, mustavalkoista papalle, joka on appeni. Kikkailin tällä kertaa vähän toimistotarvikkeidenkin kanssa. Miksikäs ei klemmareita ja nitojaa voisi useamminkin korttihommissa käyttää.

Oikein mukavaa isänpäivää kaikille ja erityisesti isäihmisille!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Sävy sävyyn

Idea on napattu ihan suoraan Helmitaivas-kirjasta. En kertakaikkiaan voinut vastustaa näitä korvakoruja. Niin yksinkertaiset, mutta joku minuun vetoava juju niissä silti on. Ehkä se on tuo keveys ja ilmavuus.

Yksi korvis on siis rakennettu kahdesta vaijerinpätkästä, (muovi)kristalleista, kiinnityshelmistä ja korvakorukoukusta. Sävyt valitsin kolmesta vaijerista pujottelemani kaulakorun kanssa yksiin.

Nämä killuivat korvissani jo kertaalleen: teatterissa, yhteensopivina keltaisten korkokenkien kanssa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pikkuprinsessan korusetti

Olen tehnyt jo aika mojovan kasan koruja itselleni. Sellaisia aikuiseen makuun sopivia. Mutta voihan näitä tehdä pikkuneideillekin! Ranne- ja kaulakorusetin väkersin ystäväperheen kolme vuotta täyttäneelle tyttöselle. Jouduin kyllä käymään omien tyttärien helmivarastoa vajuuttamassa, sieltä löytyivät vaaleanpunaiset muovihelmet.

Kaulakorun tein yksinkertaisesti pujottamalla helmen ketjuun. Rannekorun helmet pujottelin vaijeriin. Molemmissa on tavallinen hopeanvärinen rengaslukko.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Onnistumisfiiliksiä

Vähän vaihtelua neulomuksiin: pinkit villasukat pitsineulevarrella. Lanka on samaa pinkkiä Seitsemää Veljestä, josta neuloin sminky pinky sukat. Työssä viuhuivat 3,5:n puikot.

Ohje on Novitan nettisivuilta, ja se löytyy myös Novita-lehdestä (Talvi 2009). Kantapään ja kiilakavennukset tosin tein omaan päähän jo iskostuneella ohjeella. Sädekavennuksen varpaisiin tein ensimmäistä kertaa. Sukat ovat suunnilleen kokoa 39-40.

Ennen urakkaan ryhtymistä minua suoraan sanoen vähän hirvitti, sillä kovin tuttuja nämä pitsineuleet eivät minulle ennestään ole. Mutta osasinpas sittenkin, eikä se nyt niin hirvittävän vaikeaa ollutkaan! Olisikohan seuraavaksi vuorossa vaikka palmikkoneuleen opiskelu?

Täsmälleen symmetrisethän sukat eivät tietenkään ole. Eikä käsintehdyssä kai tarvitsekaan olla.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Vielä ennen joulua

Lehdet ovat jo pudonneet puista viimeistä myöten ja ajatukset alkavat väkisinkin kääntyä jouluun: joulukortteihin, -koristeisiin ja -leipomuksiin sekä pukinkonttiin näperreltäviin tekemyksiin.

Tällainen pieni ase arjen harmautta vastustamaan tuli kuitenkin askarreltua. Olkoon se nyt vielä marraskuun ajan ovessa tulijoita tervehtimässä.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Palloja ja piparireunaa

Hillittyä ja hallittua kolmekymppiselle leidille - tästä tuli yksinkertainen kortti ripauksella romantiikkaa. Ehkä hitunen retroakin löytyy mekon pallokuosista. Olen ehkä joskus aiemminkin tehnyt samalla tekniikalla pari mekkoa...

Kortin reunassa käytin taannoin hankkimaani Fiskarsin kulmaleikkuria, jolla saa tehtyä myös nättiä boordia. Sama kuvio toistuu kortin sisäsivulla:

Sisäsivulle sijoitin myös onnittelutekstin, jonka leimasin paperikosta napatulle valmiille "etiketille". Onko noille olemassa joku oma nimikin?

Henkilökohtaiseen onnentoivotukseen tekstasin vielä iänkin, tuohon ruskean reunuksen viereen. Niinhän sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin; tämä(kin) kortti lähti saajalleen vähän myöhässä...