sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Seitsemän tehokasta tuntia

Kolme jättimäistä hallia. Satoja näytteilleasettajia. Tuhansia, tuhansia, tuhansia ihania, herkullisia, kauniita, sykähdyttäviä, taidokkaita, lumoavia houkutuksia. Suomen Kädentaidot 2014 ovat tänä viikonloppuna Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.

Siellä se perjantaipäivä vierähtikin, kymmenestä viiteen. Aiempina vuosina vierailleena tiesin jo mitä odottaa, ja tiesin myö mitä halusin ehdottomasti löytäää kaiken tuon askartelu- ja käsityötaivaan uumenista. Ykköskohteeni olivat Teippitarha sekä Molla Mills. Lisäksi halusin ihailla Karkkineuleita, ja buukkasin vielä itseni Annan Aarteiden työpajaan Face to Face-blogikahvilaan.

Anna esitteli Sinellin sponsoroimassa pajassaan Inka-Gold-vahojen käyttöä. Värjäsimme craft-kartioista metallinhohtoisia joulukuusia. Koristelut jäivät siinä messutuoksinassa vähän puolitiehen, mutta Inka-Goldiin ihastuin tietysti heti. Eiköhän tuo kolmen kuusen sarjakin saada tänne esittelyyn vielä lähitulevaisuudessa.

Novitan, Pirkka-lehden ja Fazerin Karkkineule-kilpailun tuotokset löivät minut ällikällä. Haaveilin itsekin osallistumisesta, mutta harmikseni havahduin liian myöhään; tässä vaiheessa joulukiireet ahmaisevat jo roimasti aikaa. Mahtavasti muut olivat ahkeroineet. Hämmästelin siellä ihan ääneen, kuinka näistä voi valita oman suosikkinsa, kun tekisi mieli suorastaan syödä ne kaikki!

Herkuista seuraaviin. Teippitarha on perinteisesti ollut melkoisen suosittu osasto – niin nytkin. Onneksi messuväki on perin sopuisaa ja blogisti ehti napata pari kuvaakin herkullisista väreistä, joita teipparit tarjoilivat. Eikä siitä tietenkään ohi päässyt hankkimatta muutamaa ”teippien Rolls Roycea” kartuttamaan jo ennestään villiintynyttä kokoelmaa. Mutta niillähän voi tehdä melkein mitä vain!

Paperistakin voi tehdä melkein mitä vain, ja kaiken täsmähaun keskellä törmäsin Creativ Companyn osastolle, jossa houkutuksia piti aivan tietoisesti hillitä. Paperista taiteltaviin joulutähtiin kuitenkin hurahdin, sen verran näppärästi Meira Palmio niiden tekoa osastolla esitteli. Siis lisää papereita varastoon...

Molla Millsin säästin viimeiseksi, messupäivän loppuhuipennukseksi. Virkkurin taidokkaat mallit lumoavat kerrassaan ja houkuttelevat kokeilemaan niin pieniä kuin isompia ja vaativampiakin virkkaustöitä. Rennon rupattelutuokion päätteeksi sain vielä valokuvat sekä omistuskirjoituksen ostamaani uuteen Virkkuri-kirjaan.

Messuille ehtii vielä tänään, ken innostui!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Puolukkamoussella täytetyt elukat



Täällä ollaan edelleen! Tekemykset sen enempää kuin niihin käytettävissä oleva aikakaan eivät varsinaisesti ole vähentyneet - syypää hiljaiseloon on uusi tietokone, jolta kesti tovi jos toinenkin yhteistyökykynsä löytämiseen. Ilmeisesti auringonpilkut ovat nyt siirtyneet oikeisiin asemiin tai sitten siippa on ystävällisesti rukannut joitain asetuksia, joka tapauksessa näyttäisi toimivan taas.
 
Tämä varmasti kaikille tuttu hahmo matkusti ilahduttamaan kummipoikaamme hänen syntymäpäiväjuhlissaan. Vihreän sokerimassan uumenissa on muistaakseni kuuden munan kaakaokakkupohja ja välissä valkosuklaarouhetta sekä puolukkamoussea. Kostutukseen sopii kivennäisvesi.
 
Puolukkamousse:
 
6 liivatetta
1 rasia vaniljatuorejuustoa
1 prk creme fraichea
1 prk Flora Vispiä
n. 1 dl puolukkasurvosta
sokeria maun mukaan
 
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vispikerma, vatkaa sekaan creme fraiche sekä tuorejuusto. Lisää puolukkasurvos ja mausta vaahto sokerilla. Liuota liivatteet kiehuvaan nestetilkkaseen (n. 3 rkl). Anna jäähtyä sen verran että sormella kärsii kokeilla. Kaada liivateneste ohuena nauhana vaahtoon, koko ajan reippaasti sekoittaen. Lapikoi täyte kakun väliin ja siirrä jääkaappiin hyytymään.
 
Sitten vain kuorruttelemaan! Jollei possuksi niin ehkä suklaakermakakuksi? Tai miksikäs ei vaikka ketuksi?
 

tiistai 26. elokuuta 2014

Minniä 5-vuotiaalle

Aika, tuo hämmentävästi katoava luonnonvara, on taas vierähtänyt melkoisen sysäyksen edellisestä postauksesta... Jouten en kyllä ole ehtinyt juuri olla!
 
Viisi vuotta täyttäneelle keskimmäiselle tyttärellemme piti askarrella Minni-kakku, hänen omasta toiveestaan minttu-suklaakakku. Toisin sanoen suklaakakku, jonka väleissä on minttutäyte sekä Maraboun minttukrokanttisuklaata isohkona rouheena. Minttumoussen resepti syntyi omasta päästä, mutta siihen jäi (omasta mielestäni) hitusen huomautettavaa, joten en toista sitä nyt. Kenties myöhemmin.

Kuorrutus ja koristeet ovat jälleen sokerimassaa. Minni-kynttilät tilasin Ullan Unelmasta, ja ne lisättiin kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Koristautumista

Kotivinkissä (12/2014) oli houkutteleva kangaskukkaohje ja itselläni tulossa ystävän häät, joten inspiraatiota ei tarvinnut kauaa herätellä.
 
Kukkalehdyköihin käytin jämäkankaita: tylliä, voiléta, puuvillakangasta ja pitsiä. Pari höyhentä ja helmet luovat glamourin. Kaikki on kiinnitetty kuumaliimalla.
 
Saatanpa laittaa tämän kampaukseeni parin viikon päästä... Tai ehkä mekkoon? Vai sittenkin käsilaukun koristukseksi?

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Pitsiä, pitsiä

Pitsiäkin rupesin virkkaamaan; ei kai se vanhuus yksin tule niinhän sanontakin kuuluu.
 
Lastenhuoneen verho kaipasi ihan selvästi verhotamppia. Pitsistä tytöt saavat ripauksen romantiikkaa, jota olen tähän asti tietoisesti vältellyt. Kontrastit ovat kuitenkin kivoja, joten yksinkertainen kukkapitsinauha sopii pöllöverhon kaveriksi kuin nakutettu.
 
Pitsimalli on kirjasta Isoäidin pitsit - 150 virkkausmallia (Müller&Müller, Otava). Lankana on Novitan Kotiväki.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Simppelit sisustuskyltit

Vanhan risan puukaihtimen rimoista syntyy vaikka mitä. Se muuttuu isännän käsissä näppärästi nukkekodin kalusteiden materiaaliksi; itse tyydyin tällaisiin krouvimpiin tekeleisiin...
 
Molempien kylttien osat on ensin maalattu gessolla melko ronskilla otteella. Maalin kuivuttua osat on hiottu, ja liimattu yhteen. WC-kyltin kirjaimet ovat softistarroja Tigerista. Tervetuloa on myös kirjoitettu tarrakirjaimilla, sirommilla tosin.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Verkossa

Sitä mukaa kun vanhoista virkkuista tulee koriste-esineitä ja valaisimia, ahkeroin uusia virkkuita kaapintäytteeksi...
 
Tämä lapsukaisen kesätoppi oli jotakuinkin maailman helpoin tehdä: ainoastaan ketju- ja kiinteitä silmukoita koko puserossa, kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta. Etukappaleen halkiokaan ei tuottanut ylimääräistä päänvaivaa.

Ohje löytyy viime kesän Novita-lehdestä, lanka Novitan Miami. Värin valitsi tietenkin esikoinen, jolle topin virkkasin.

Koska tämän verkon alla täytyy joka tapauksessa pitää jonkinlaista aluspaitaa, ei helteen suhteenkaan ole niin justiinsa!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Auringonkukka

Näitä pitsiliinoja! Äitini oli ahkera käsityöihminen ja virkattuja pitsiliinoja - muun muassa - ovat meillä sitten nurkat väärällään. Isäni ei niistä perusta (tuliko yllätyksenä kenellekään...), enkä itsekään osaa niitä joka pöydälle ja hyllylle astella niin kuin äidillä taisi olla tapana. Mutta eipä niitä poiskaan raaski heittää, perintökalleuksia.
 
Joten minä sitten yritän parhaan kykyni mukaan jatkojalostaa pitsiliinoja. Aiemmin tein muutamista valkoisista liinoista lumihiutalekoristeen, joka edelleen ripustetaan ikkunaan aina talveksi. Tällä kertaa bongasin Facebookista kuvasarjan, jossa pitsiliinoista tekaistiin ilmapallon ja vesi-liimaseoksen avulla näppärästi lampunvarjostin.
 
Kuten arvata saattaa, ihan niin näppärästi se ei käynyt, varsinkaan kun samaa yritti useammalla pitsiliinalla. Siitä lisää tuonnempana. Ehkä. Tämä yhden liinan lamppuihme sen sijaan suostui onnekseni yhteistyöhön vallankin hyvin.
 
Aluksi tosin olin ehdottomasti sitä mieltä, että luomani kulho on liian pieni lampunvarjostimeksi. Ei se siitä mihinkään kasvanut, mutta päällystettyäni lampun johdon virkkaamalla (Molla Millsin inspiroimana) vaaleanvihreäksi (sattuman oikusta) automaattinen mielleyhtymä oli kukka. Sitten piti virkata vielä lehdet.
 
Tuloksena ihana aurinkoinen pitsivalo lastenhuoneessa.
 

torstai 19. kesäkuuta 2014

Lintuset livertävät onnittelua

Tänä keväänä askartelin vain yhden ylioppilaskortin. Craft-pohja ja rouhea naru rusetteineen toimivat kontrastina lähes ällöromanttiselle ruusupaperille ja hempeille lintusille. Valkolakki on ääriviivatarra - lyyran kohdan väritin kullanvärisellä geelikynällä.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ihanaa kesää!

Niin on mennyt toukokuu ja kesäkuutakin sen verran, että kohta ollaan juhannuksessa. Vaikka blogissa onkin ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, samaa ei voi sanoa huushollistamme. Eskari on toki löytänyt lomamoodin sekä heräämis- että nukkumaanmenoaikoihin, mutta niiden väliin mahtuu kaikenlaista puuhaa, jota eskarin lisäksi järjestävät varsin touhukkaina kaksi pienempääkin siskoa.
 
Suvivirsi veisattiin tietenkin jo ajat sitten, silloin toukokuussa. Kevätjuhlassa ojennetun kimppalahjan kylkiäisiksi minua pyydettiin tekemään eskaritädeille kortit, jokaiselle omansa.
 
Rakentelin kortit saman kaavan mukaan, mutta kuitenkin vähän erilaisiksi. Papereilla, teipeillä ja koristeilla saa kummasti ilmettä ja tunnelmaa muunneltua.
 
Näin lapset ja me vanhemmat kiitimme kivasta eskarivuodesta ja toivotimme ihanaa kesää.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Aurinkoinen matto

Eilen iski joku ihme virkkuupuuska ihan puskista. Nappasin hyllyltä Tiimarin loppuunmyynneistä haalimani keltaiset kuteet ja kirjahyllystä Virkkurin. Opinpahan samalla virkkaamaan tuplapylväitäkin!
 
Tuli pitsimatto kokoa S ja vähän päälle. Päätin nimittäin käyttää kuteet loppuun, pois häiritsemästä. Saatuani ohjeen mukaisen maton aikaan, kudetta oli vielä jäljellä, joten virkkasin muutaman lisäkierroksen ohjetta mukaillen. Tuossa tuo nyt odottelee kesää, jos vaikka parvakkeelle pääsisi...

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hopeakurssi kesälomille

Kevään viimeinen korukurssiprojektikin valmistui, ihan loppumetreillä tietenkin. Koska melkein yhtä paljon kuin hopeatöistä, kyse on samanmielisten ihmisten kanssa hengailusta. Ainakin minulle.
 
Yksinkertaiset korvakorut leikkasin valmiista hopealevystä, viilasin, hioin ja kiillotin. Taakse juotettiin piikit hopealangasta. Ja ei, taustoja en tehnyt itse vaan lainasin vanhoista korviksista.
 
Hyvää kesää kaikille kurssikavereille sekä opelle, ehkä nähdään taas syksyllä!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Nikkaroijan kakku

Yllätimme isäni syntymäpäivänään, niin vierailulla kuin kakullakin. Puutöitä harrastavalle eläkeläiselle piti tietenkin rakentaa työkalupakki. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut ainakin pakin kahvan muotoiluun ja kiinnittämiseen käyttää tovin enemmän ja saada siitä aidommannäköisen, mutta koska kakun tekeminen oli varsin hektistä ja yllätyksiä täynnä, alkoivat aivot kulkea oikopolkuja...
 
Pohjaksi paistoin kaksi suklaakakkupohjaa pellillä (ohje yhteen pellilliseen):
 
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
100 g taloussuklaata
 
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, ja siivilöi joukkoon jauhoseos. Sekoita tasaiseksi. Lisää sula suklaa taikinaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
 
Koska isäni on kova marjastamaan, suunnittelin täytteet sen mukaan: mustikkaa ja puolukkaa. Jouduin tosin turvautumaan kaupan pakastealtaan ulkolaisiin mustikoihin, sillä oma varasto oli huvennut kummasti parempiin suihin... Siispä keitin mustikat etukäteen varmuuden vuoksi - ei innosta listeriat ja norot ja mitä näitä nyt onkaan. Samallahan niistä tuli sopiva sose. Puolukat olivat sentään kotimaisia, niille riitti survominen sauvasekoittimella.
 
5 liivatelehteä
2,5 dl vispikermaa tms.
150 g ranskankermaa
500 g maitorahkaa
 
n. 1 dl puolukoita survottuna
valkosuklaata
 
1 pss mustikoita soseeksi keitettynä
 
sokeria maun mukaan
 
Vatkaa vispikerma napakaksi vaahdoksi. Vatkaa sekaan ranskankerma ja maitorahka. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Jaa sillä välin täyte kahteen kulhoon; lisää toiseen mustikkasose, toiseen puolukkasurvos. Höylää puolukkatäytteeseen vähän valkosuklaata. Lisää molempiin sokeria maun mukaan.
 
Kiehauta tilkka (n. 3 rkl) vettä ja liuota siihen liivatelehdet. (Säntää ensimmäisen liivatelehden juuri ja juuri liuettua riistämään kuopuksen käsistä vessaharja, jolla hän pyyhkii tarmokkaasti eteistä...) Valuta puolet liivateliemestä mustikkatäytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, ja loput puolukkatäytteeseen samalla tavalla.
 
Leikkasin kakkupohjat kahtia, jolloin minulla oli yhteensä neljä pohjaa joista käytin kolme. Muuten kakusta olisi tullut pienelle vierasmäärällemme turhan suunnaton. Kostutin kakkupohjat kivennäisvedellä. Toiseen väliin mustikkaa, toiseen puolukkaa.
 
Tuin kakun reunat reunakalvolla, mikä toimi miten kuten. Ensi kerralla kokeilen jotain tukevampaa innovaatiota nelikulmaiseen kakkuun. Täytteet kuitenkin hyytyivät hyvin ja sain sen jälkeen tasailtua reunoja leikkaamalla. Päälle kaakaotomusokerista ja margariinista kreemi (hyvät ohjeet Kinuskikissalla), jonka päälle musta sokerimassa. Myös kaikki koristeet ovat sokerimassaa.
 
Kakku kesti pitkähkön kuljetuksen hienosti - laatikko vuorattuna sanomalehdillä ja kylmäkalleilla sinikeltaisen huonekaluliikkeen kassissa. Ja yllätti vastaanottajansa täydellisesti!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sydämellisiä kukkasia

Ostin ohimennen kaupasta Paperilla-lehden, ja hyvään saumaan ostinkin. Olipa nimittäin lyhyen ajan sisään tulossa kahdet vähän juhlavammat kekkerit, joihin tietenkin piti tehdä kortit eikä omassa päässä ideoista tietoakaan. Ihastuin heti origamisydämiin, joihin lehdessä oli selkeä ja näppärä ohje sekä vinkki, kuinka niistä tehdään kukkia.
 
Siispä origamikukkia seitsemänkymppiselle herrasmiehelle, sekä hiukan runsaammalla ja söpömmällä koristuksella kastepäiväänsä viettäneelle tyttövauvalle!

P.S. Oli pakko lisätä kommentointiin tuo hiukan hidastava sanavahvistus, kun alkoi sähköposti täyttyä "kommenteista", jotka ovat silkkaa roskapostia. Asialliset kommentit ovat tietenkin enemmän kuin tervetulleita!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kastelahjaksi

Heipä hei, vähän pukkaa nyt kaikenlaista ohjelmaa ja samalla syntyy kyllä kaikenlaista tekemystäkin, mutta mitenkä se on kun ei meinaa ehtiä niitä tänne blogiin postailemaan?
 
Esittelenpä nyt tässä sitten 925-hopeisen ristiriipuksen, jonka tein korukurssilla ristiäislahjaksi miehen veljentyttärelle. (Tulitikkuaski on mittasuhteiden hahmottamiseen liittyvää rekvisiittaa.)
 
Sahasin ristin hopealevystä, viilasin, viilasin ja vielä vähän viilasin, minkä jälkeen taivutin yläsakarasta lenkin ketjua varten. Puoliksi kiiltävä, puoliksi karhennettu riipus kestänee aikaa sen verran hyvin, että vauvan kasvaessa tyttöseksi korulle tulee kenties enemmänkin käyttöä.
 
Ostin riipukseen lyhyen hopeaketjun koruliikkeestä; ketjuleikkiin ei taida kunnianhimoni koruaskartelussa aivan riittää...

torstai 13. helmikuuta 2014

Pintakuvioita

Käärmeennahkaa? Ei, vaan 925-hopeaa joka on valssattu pitsinauhan kanssa, jolloin nauhan kuvio painui hopean pintaan. Lopputulos hitusen yllätti, mutta kiva sormushan siitä joka tapauksessa syntyi.
 
Innostuin nyt kivi-istutusten sijaan leikkimään korukurssilla pintakuviointien kanssa. Toinenkin sormus on tekeillä ja kaikenlaisia suunnitelmia risteilee päässä... Katsotaan mitä muuta kevään mittaan valmistuu!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Rusetti kaulaan!

Rusettikorut ovat ihania! Söpöjä ja leikkisiä. Vielä en ole itselleni rohjennut tällaista tehdä, mutta pari kaulakorua ja yhden sormuksen olen saanut parille tyttölapselle lahjaksi näperrettyä.
 
Helppo virkkausohje on Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, jossa neuvotaan rusettisormus sekä korvakorut. Tämä iso rusetti tehdään Mollan ohjeessa sormukseen. Jatkojalostin ajatusta kaulakoruksi.
 
Rusettiin tarvitaan vain ketju- ja kiinteitä silmukoita. Lyhykäisesti kerrottuna virkataan kaksi rengasta, joista isomman keskelle ommellaan muutama pisto, joilla rusettia hiukan "rypytetään". Sitten isompi kappale pujotetaan pienemmästä läpi ja ommellaan muutamalla pistolla kiinni.
 
Löysin perintölangoista tämän lilan helmiäislangan, kokeilin myös jotakin vaaleanpunaista marketin virkkauslankaa. Erilaisilla langoilla saa tietenkin erilaisia rusetteja, vähän erikokoisiakin samalla silmukkamäärällä.
 
Rusetin yläkulmiin sujautin avolenkit, joihin kiinnitin myös ketjun. Lasten kaulakorut kiinnittyvät näppärästi magneettilukolla.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Päärynä-inkiväärikakku

Helpot kahvikakkureseptit ovat aina tervetulleita. Love food-sarjan kirjasta Mmmm... Leivonta löytyi tämä nopeahko päärynä-inkiväärikakku, joka onkin oikein mukavaa vaihtelua ainaisiin suklaaherkkuihin (jotka toki vievät lähes poikkeuksetta kielen mennessään, mutta joihin ainakin itse kaipaan silloin tällöin myös vaihtelua).
 
kahdeksalle-kymmenelle
200 g voita
2 dl hienoasokeria
3 dl vehnäjauhoja siivilöityinä
1 rkl inkiväärijauhetta
3 munaa kevyesti vatkattuina
450 g päärynöitä kuorittuina, kota poistettuna ja ohueksi viipaloituina
1 rkl vaaleanruskeaa sokeria
 
1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.Voitele syvä pyöreä kakkuvuoka (20 cm).
 
2. Pane 175 g voista ja hienosokeri kulhoon. Siivilöi joukkooon jauhot ja inkiväärijauhe ja lisää munat. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi taikinaksi.
 
3. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Asettele päärynäviipaleet päälle. Ripottele pinnalle vaaleanruskea sokeri ja 2 ruokalusikallista voita.
 
4. Paista esilämmitetyssä uunissa 35-40 minuuttia, kunnes kakku on kullankeltainen ja tuntuu kosketettaessa kimmoisalta.
 
5. Jäähdytä kakkua hieman vuoassa ja kumoa se sitten ritilälle. Anna jäähtyä täysin.
 
Kuorin kakkua varten kolme päärynää, jotka eivät olleet edes mitenkään valtavia. Punnitsinkin ne, ja aika lähelle 450 grammaa pääsin. Silti en saanut 20 cm:n kakun päälle ängettyä viimeistä, vaan kaksi riitti vallan mainiosti. On tietenkin mahdollista sekin, että tulkitsin vaakaa väärin...
 
Itse paistoin kakun pellillä reunavuoassa leivinpaperin päällä. Hiukan taikinaa pääsi valumaan reunan alta, muuten toimi hyvin. Kakkuni jäi mielestäni aika vaaleaksi ja epäilen syyn olleen sokerissa. Vaikka omani näyttää silmissäni vaaleanruskealta, liekö tuo kuitenkin liian vaaleaa. Kokeilisinkohan seuraavan kerran ruokosokerilla?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kahvipöydästä korulippaaseen

Kirpparilöytöjeni ehdottomiin helmiin kuuluvat kielokuvioin koristellut alpakkaiset kahvilusikat, euron kappale. Ostin niitä kaksi, mielessäni jonkinlainen jatkojalostus. Korvakorut? Riipus? Rannekoru?
 
Kuvasta voinee päätellä pähkäilyjeni lopputuloksen. Herkkä kuvio ei ole yhtään liian krumeluurinen, eikä sellainen ole rannerenkaan toteutuskaan.
 
Lusikan pesät sahasin irti kaarevasti, niin että jälki muistuttaa vähän pikkiriikkistä kalan pyrstöä. Lusikat muistuttivatkin hetken kahta pientä silakkaa. Juotettuani ne kiinni toisiinsa, ne muistuttivat kahta pussaavaa silakkaa, kuten mieheni avuliaasti korjasi.
 
Pussailevista pikkukaloista päädyttiin rannerenkaaseen alasimen kautta: paukutin korun muotoonsa varovasti alasimen sarven päällä kumivasaralla. Hiukan jännitti juotokseni kestävyys, mutta hyvin tuettuna se ei joutunut liian koville ja kesti. "Pyrstöt" viimeistelin viilalla ja vesihiomapapereilla, jotta koru ei raapisi rannetta verille joka kerran puettaessa ja riisuttaessa.
 
Lopulta rengas lillui vielä hetken sitruunahappoliuoksessa, minkä jälkeen harjasin sen messinkiharjalla kiiltäväksi.
 
Olipa kerrassaan onni, että satuin omistamaan liput heti seuraavan päivän näytökseen musiikkiteatteriin. Pääsin samantien ulkoiluttamaan tätä kaunistusta!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Herra Harmaakarhu Luppakorva

Söpö nallepipo livahti jo joulupukin konttiin suloiselle kummipojalle. Herra Harmaakarhu on kuvassa hetkellisesti Neiti, koskapa mannekiinina poseeraa kuopuksemme, joka on liki samanikäinen. Toivon mukaan myös (päästään) melko samankokoinen.

Virkkasin pipon kaksinkertaisella Novitan Huopasella, kasin koukulla. En oikein löytänyt ohjetta, ainoastaan kuvia ja viittauksia Novitan Ipana-lehteen, jota ei tietenkään juuri siihen hätään ollut saapuvilla. Njaa, on sitä ennenkin pipoja virkattu, tuumin, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Kiinteillä silmukoilla virkkasin, reunan tosin huolittelin puolipylväillä.

Enkä tietenkään kirjoittanut ohjetta ylös tehdessäni - taaskaan! Siinä minulla olisi selvä ryhdistäytymisen paikka.

Taaperon pipossa on muuten oman kokemukseni mukaan PAKKO olla nauhat, joilla sen voi solmia kiinni päähän, muuten se on kaikkialla muualla paitsi siinä päässä. Tämäkin kuva on melkoisten ponnistelujen tulos...

Viime vuoden viimeisimpien tekemyksien esittelystä onkin hyvä siirtyä uuden vuoden ensimmäisten tekemiseen. Vauvavuosi on lähipiirissä startattu jo, joten sillä teemalla aloitellaan.

Onnellista uutta vuotta rakkaat lukijat!