tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenteri - 1. luukku

Melkoista hiljaiseloa tämän vuoden viettänyt blogi(sti) skarppaa nyt vuoden loppumetreillä. Nimittäin Näpertäjän Päiväkirjan historian ensimmäinen joulukalenteri alkaa!

Päätin jatkaa hyvää palautetta saaneita piirustelujani joulukorteissakin. Ihan perinteisimmästä päästä eivät nämä kortit ole, sillä kesäinen ötökkäarmeija seikkailee nyt myös joulutunnelmissa.

Ensimmäinen luukku muistuttelee jo joulurauhasta, kun monella joulukiireet vasta toden teolla lyövät päälle. Siispä toivotan kaikille pitkää pinnaa ja lehmän hermoja (enkä ehkä vähiten itselleni...)!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Kakkusankarit arpoo!

Kurkatkaapas tämän linkin taakse: http://www.bakerixarvonnat.com/wp/giveaways/400leivontatuotepaketti/?lucky=2220

Huikea 400 €:n arvoinen leivontatuotepalkinto arvotaan jo kuuden päivän päästä - pidä kiirettä, että ehdit mukaan sinäkin! Hopihopi!

Leppis

Piirusteluvimma jatkuu. Erilaisia syntymäpäiväkortteja piirtelen jatkuvalla syötöllä, ja useimmissa niissä taitaa seikkailla tämä iloinen leppäkerttu.

torstai 22. lokakuuta 2015

Mainio Poni

Kuopus täytti syyskuussa kolme vuotta ja sen kunniaksi hän itse ehdottomasti tahtoi "Mainio Poni"-kakun (hauskasti taipui kaksivuotiaan suussa My Little Pony, ja termi on jäänyt meillä elämään). Ponihan muuttui matkan varrella moneen kertaan, mutta lopulta päädyttiin Sweetie Belleen.

Ja tässä tulos. Kuorrutuksen tein tuttuun tapaan sokerimassasta. Ei muuten ollut ihan niin helppo juttu tuo poni kuin etukäteen kuvittelin! Siinähän sitten sain leikata, liimata ja yhdistäää kuten tietenkin kunnon näpertäjän kuuluukin. Ihan täysin tyytyväinen en ollut lopputulokseen, mutta päivänsankaritar sentään huokaili asiaankuuluvan ihastuneesti.

Täytteeksi laitoin mustikka-valkosuklaamoussen. Kirjoitinkohan reseptiä mihinkään ylös? En edes muista... Jotenkin kummasti tuppaavat tässä elämänvaiheessa jotkut asiat haihtuvan päästä kuin konsanaan tuhka tuuleen. Mutta täytteen väri oli joka tapauksessa ihana, ja kakku maistui hyvältä! Siinäpä ne pääasiat. ;)

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Arendelin kuningatar Elsa

Liekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta yksi tämän kesän harvoista lämpimistä päivistä osui keskimmäisen tyttäremme Frozen-synttärijuhlan kohdalle! Hiukahkosti nauratti, kun hikipäässä edeltävänä iltana teippailin paperilumihiutaleita ikkunoihin...

Vaan mikäpä siinä, Elsa-kakkua pöytään ja jääpaloja mehukannuihin! Kakku pahalainen vain aiheutti minulle päänvaivaa siinä määrin, että täyte jäi liian vähälle huomiolle jännittäessäni erityisesti ulkoasun onnistumista. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin vanhassa sananlaskussa: moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä. Tai no, ihan syötävää muttei kovin kummoista. Ei siitä siis sen enempää.

Kakun kuorrutus on sokerimassaa, ja Elsan kasvokuva on piirretty leivinpaperin avulla sokerimassalle elintarviketussilla ja pastaväreillä.

Elsan hiukset kuorrutin voikreemillä, joka tietenkin on hieman kellertävää, mutta meni riittävän valkeasta. Napakka ja kestävä jälki oli tällä kertaa sittenkin tärkeämpi kuin täsmälleen oikea värisävy. Mekon kaistale on turkoosia sokerimassaa sekin, mutta maalattu metallinhohtoisella elintarvikevärillä ja päälle ripottelin vielä elintarvikeglitteriä (joita molempia muuten ostin lähi-Cittaristamme!).

Kuusi vuotta täyttänyt päivänsankarimme tuntui olevan tyytyväinen niin kakkuunsa kuin juhliinsa kaiken kaikkiaan, ja sehän se on pääasia.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Riisipaperipallon muodonmuutos

Joitain ideoita saa/voi/täytyy makustella pitkäänkin, ennen kuin niitä pääsee toteuttamaan. Toisaalta se on monesti vain hyvä juttu. Kuulemma hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka itse usein ryntäänkin suin päin toteutukseen.

No niin, tämä valaisimen tuunaus on antanut odottaa itseään jo tovin jos toisenkin. Netistähän se idea päähän putkahti, kuinkas muutenkaan. Joku oli jossain päin maailmaa tuunannut riisipaperipallonsa valkeilla paperisuikaleilla. Minä kuitenkin aloin haaveilla vanhojen aikakauslehtien suikaloimisesta.

Materiaalin puutteen takia projektin ei suinkaan tarvinnut vartoa. Ennemminkin kyse oli ajasta ja työrauhasta. Päivisin meillä on turha yrittää mitään näin aikaavievää, ja iltaisinkin vähintään isäntä pyörii ihmettelemässä.

Siispä kun jäin kolmeksi viikoksi työmatkaleskeksi, päätin repiä siitä irti edes jotakin riemua. Ja mitäpä muuta se olisi tarkoittanut kuin PROJEKTEJA.

Pari-kolme iltaa vierähti mukavasti valaisimen kimpussa. Ensin liuskojen leikkelyä, sitten ilta liimailua, vähän lisää leikkelyä (koska eiväthän ne liuskat lopulta riittäneet koko palloon!) ja liimailua.

Valaisemiseenhan tuosta hapsukkeesta ei juuri ole, se on myönnettävä. Mutta kyllä sen avulla sentään eteensä näkee, hauskannäköinen siitä tuli ja tunnelmaa se luo mukavasti hämärän laskeuduttua.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Maistuvat muistiaiset

Loppukevään ja alkukesän askarteluteema tuntui sisältävän yllättävän paljon suklaata. Ajatuksen alkujuurihan piilee ikuisuuskysymyksessä: mitä opettajalle ojennetaan lukukauden päätteeksi?

Suklaalevykorttien huippukausi taisi olla ja mennä jo aikaa sitten, mikäli blogeista voi päätellä, mutta väliäkö hällä. Näin ollenhan löytyi helposti googlaamalla ohjeita ja vinkkejä.

Ideahan on siis siinä, että kartongista leikataan ja taitellaan suklaalevylle sopiva "kotelo", joka sitten koristellaan sopivaksi katsotulla tavalla. Eli tästä saa tehtyä mukavan pienen muistiaisen tilanteeseen kuin tilanteeseen (ja niinpä niitä syntyikin open lisäksi kerhotädeille ynnä pari tuliaisiksi sukulaisille ja ystäville).

Helppoa, mukavaa ja näyttävää! Eikä sisältö jää suotta nurkkiin pyörimään. (Ei meillä ainakaan jäisi...)

torstai 18. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Suvihalkoa nautiskelimme kylläkin jo koulun päättäjäispäivänä kesäloman alkamisen kunniaksi, mutta tämmöisenhän ehtii vielä hyvinkin tekaista huomiseksi jos oikein innostuu.

Koivuklapiksi on naamioitu unelmatorttu Kinuskikissan tapaan (kirjasta Kinuskikissan helpot suosikit). Päällä on valkoinen sokerimassa, jonka maalasin mustalla pastavärillä koivunrungon näköiseksi. Lehdet ovat myös sokerimassaa.

Oikein makoisaa juhannusta kaikille!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Piirustusinnostus

Piiiiitkästä piiiiitkästä aikaa otin kynät käteen ja ryhdyin piirtelemään. Koko ajatushan sai alkunsa keskimmäisen tyttären nimipäiväkortista, johon piirustelin hilpeän kimalaisen. Sitten alkoi syntyä...

...ja ötököistä siirryin lopulta ihmishahmoihin.

Näitä voi tehdä samalla kun lapset piirtelevät omiaan. Toisin kuin muita askarteluja, joihin heidän on tietenkin aina päästävä osallisiksi. Minkä takia askartelen lähinnä - no, öisin.

En muistanutkaan, että piirtäminen on näin kivaa!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Pienelle rumpalipojalle

Ystäväperheen pikkumies on innostunut rumpuhommista. Tarpeeksi kauan sohvaa paukutettuaan hän sai synttärilahjaksi sähkörummut. Ja tietenkin teemaan sopivan kakun!

Täytetoiveet esitti sankari itse: suklaata ja vaniljaa. Siispä sokerimassakuorrutteen alla oli neljän munan kaakaokakkupohja, jonka välissä suklaarouheella maustettu vanilja-tuorejuustotäyte.

200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g crème fraîche'a
1 vaniljatanko
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
raastettua taloussuklaata
2 liivatelehteä
tilkka vettä

Notkista tuorejuusto ja vatkaa sekaan crème fraîche. Halkaise vaniljatanko terävällä veitsellä ja kaavi siemenet täytteeseen. Mausta sokereilla ja suklaarouheella. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, purista ylimääräiset vedet pois ja liuota tilkkaan (pari ruokalusikallista riittää hyvin) kiehuvaa vettä.

Kostutin kakun jo tutuksi tulleeseen tapaan kivennäisvedellä. Varsinkin sokerimassakakuille olen sen hyväksi havainnut, koska kuorrutus on itsessään jo niin makea että tekee mieli hillitä sokeriliemien määrää. Niin, ja massan alla oli tietenkin vanha kunnon voikreemi.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kevät näkyy korteissakin

Kukkealla perhoskortilla toivottelimme jo maaliskuussa onnea 92 vuotta täyttäneelle isotädilleni. Taustapaperista korostin osia kimalleliimoilla. Sen jälkeenpä ei oikeastaan muuta tarvinnutkaan enää tehdä kuin lisäillä hiukan perhosia, pitsiä ja helmiä. Perhosleima tuli joskus kylkiäisinä jonkun askartelulehden mukana, siipiään lepatteleva perhonen on kiiltokuva, joka on liimattu korttiin vain keskikohdastaan.

Kevättä enteili kai haitarikorttikin kukkasillaan - jo tammikuussa! Violetti ja vihreä on yllättävän oivallinen väripari, valkoisella ripauksella syntyi varsin raikas ilme. Malli on helppo, mutta sillä saa aikaan näyttävän kortin.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Lämpimiä lahjoja


Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.


Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Suussa sulavaa

Pyöräytin viikonloppuna pellillisen melkoisen maistuvia mustikkamuffineja. Eri ohjeita sopivasti sekoittamalla syntyi lähestulkoon täydellisen pehmeä ja mehukas koostumus, ja mellyttäähän tuo makunystyröitäkin.

Olimme kutsuneet brunssivieraita sunnuntaiksi, mutta aamulla huomasimme esikoiselle nousseen kuumeen. Vaan ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: nythän kaikki herkut jäivät meille...
Tässä resepti teillekin.

Mustikkamuffinit:

3 munaa
1,5 dl sokeria

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
n. 1,5 dl mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet yhteen ja kaada muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen voin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon mustikat. Itse tykkään lisätä pakastemarjat (erityisesti mustikat) taikinaan jäisinä, siten ne eivät värjää koko taikinaa.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-20 minuuttia. Minulla oli tällä kertaa vähän isomman kokoluokan muffinivuoat pelissä, joten tuo 20 minuuttia oli lähempänä totuutta. Pienemmät muffinit kypsyvät tietysti nopeammin. Paistumista kannattaa siis seurailla ja kypsyyttä kokeilla vaikka cocktailtikulla.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän ristiäiskakku

Ystävänpäiväksi sain kunnian tehdä ristiäiskakun pienen tytön ensimmäiseen juhlaan. Koska vauva syntyi jouluaaton aattona ja pääsi kotiin aattona, oli hän perheelleen totta tosiaan melkoinen lahja - kuten mummo juhlissa osuvasti mainitsi. Siispä kakkukin sai paketin muodon.

Kakkupohjana on kahdesta pellillä paistetusta 4 munan sokerikakusta leikatut pohjat. Pientä palapeliäkin siinä sai keskikerroksessa sommitella.

Väleissä oli vadelma- ja valkosuklaamousset, sekä vadelmamoussen alla valkosuklaarouhetta ja valkosuklaamoussen alla ohuelti vadelmahilloa. Kostutukseen käytin jälleen kivennäisvettä. Kuorrutuksen ja koristeet tein sokerimassasta, ja kuorrutuksen alla on (Kinuskikissan) sokerikreemi. Kuorrutuksen kuviot tein kaulimen ja silikonisen kuvioalustan avulla "painamalla". Nimen tekstasin sydämeen vapaalla kädellä elintarviketussilla vasta juhlapaikalla. Onneksi nimi on paitsi kaunis myös melko kompaktin kokoinen!

Tällä kertaa reseptit ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että ne on helppo kirjata muidenkin käyttöön.

Vadelmamousse:
1 pss pakastevadelmia (soseeksi keitettynä)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g creme fraichea
2 dl vispikermaa
tomusokeria (maun mukaan)
3 liivatelehteä

Keitä vadelmat soseeksi hyvissä ajoin. Pehmitä tuorejuusto sekoittamalla voimakkaasti. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vatkaa sekaan creme fraiche. Lisää tuorejuusto sekä jäähtynyt vadelmasose. Sekoita tasaiseksi. Mausta sopivaksi tomusokerilla. Anna liivatelehtien pehmetä hetki kylmässä vedessä. Liuota tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna jäähtyä hetki, sen verran että sormella sietää hyvin kokeilla. Lisää liivate vaahtoon ohuena nauhana vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Valkosuklaamousse:
n. 160 g valkosuklaata (vähän reilumminkin voi olla!)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g creme fraichea
2 dl vispikermaa
1 tl vaniljasokeria

Paloittele suklaa esim. mikron kestävään astiaan. Sulata suklaa mikrossa vähän kerrallaan (n. 10 sekuntia) välillä sekoitellen. Pehmitä tuorejuusto. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon creme fraiche. Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseksi, mausta vaniljasokerilla. Kaada lopuksi vaahtoon sula valkosuklaa ohuena nauhana, vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Vähän olosuhteiden pakosta (lapset pyörivät jaloissa sujuvasti päiväsaikaan) täytin kakun kahdessa erässä. Toisaalta tällä kertaa en voinut käyttää kakkurengasta apuna täyttäessä, joten sikälikin oli viisaampaa laittaa ensin ensimmäinen (vadelma)täyte hyytymään jääkaappiin ja vasta sen jähmetyttyä ladata päälle seuraava kakkupohja ja valkosuklaatäyte. Senkin annoin olla jonkin aikaa kylmässä ennen päällimmäisen kakkupohjan, "kannen" nostamista päälle. Näin täytteet eivät päässeet pursuilemaan hallitsemattomasti pitkin poikin. Aikaahan se ottaa, mutta lopputulos on vaivan väärti!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Mysteerikakku Lepakkomies















Melko ikoninen tuli tästä kakusta. Olisihan Lepakkomiehestä toki saanut kehiteltyä mitä mielikuvituksellisempiakin rakennelmia, mutta toteutin ensimmäisen vision osittain helppoutensa takia; isäntä oli työmatkalla ja niin ollen lapset pyörivät tehokkaasti kimpussani koko päivän. Olisi voinut helposti lipsahtaa pikkutunneille saakka monimutkaisempia suunnitelmia kyhäillessä.

Kuorrutus on sokerimassaa, sisällä kaakaokakkupohja ja täytteenä valkosuklaata ja appelsiinia. Vaan kävipä näppärä aloittelijan moka: en muistanut kirjoittaa reseptejä ylös! Niinpä sen sisältö on jossain määrin arvoitus itsellenikin. Ainakin tuorejuustoa, creme fraichea ja vispikermaa vaahtoihin sotkin, toisessa käytin appelsiinituorejuustoa ja toiseen lisäsin tietenkin valkosuklaata. Valkosuklaavaahdon kaveriksi levitin kakkupohjan päälle appelsiinimarmeladia.

Sen siitä saa, kun rupeaa kehittelemään leipomuksia omasta päästään...