sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Ensimmäiseen juhlapäivään

Vintage-henkisen kastekortin kuorineen sai ystäväpariskunnan kummityttö tänään, ristiäispäivänään. Koko sommitelma lähti noista piirustelemistani vauvanvaunuista. Olen nähnyt tuon tapaisia leimasimia paljonkin, itselleni en vielä ole sellaista hankkinut. Päätin sitten vähän vetristää pitkään uinuksissa ollutta piirustuskättäni, ja ihan kivaa jälkeähän se saikin aikaan. Vielä kivempaa oli värittäminen uutukaisilla ProMarkereilla, olen niiiiin koukussa!

Kukkapaperi on jotain vanhaa tapettia, sen keksin yhdistää vaunujen kuomun väriin. Ja lopulta löytyi vielä punainen valkopilkkuinen paperi alle.

"Kummitytölle" tekstasin itse mustalla calligrafy-huopakynällä, ensin jonkin verran opeteltuani tekstauskirjan oppien mukaan. Lopulta se piti rohkeasti vaan vetää vapaalla kädellä. Vähänhän tuo taas loppua kohti suurenee tuo teksti. Niin siinä usein käy, minulle ainakin. Tekstipaperin leikkasin vielä muotoon, mustaa kartonkia liimasin alle kokonaisuutta kehystämään.

Helmenpuolikkaat ja rusetti viimeistelivät kokonaisuuden. Kortti oli jo olevinaan valmis ja kuvasinkin sen, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. Lopulta hoksasin haluavani siihen vielä pätkän pitsinauhaa tai vastaavaa kukkatapetin alareunaan. Vaunut oli jo kiinnitetty, joten koko matkalle se ei onnistuisi. Sopivaa pitsinauhaakaan ei varastossa ollut. Sitten älysin, ettei sitä koko matkalle missään nimessä pitäisikään laittaa ja että kuviosaksilla saan kevyen pitsireunan tapaisen aikaan. Isännällekin esittelin tätä heurekaani valmiina, mutta mies vain totesi lakonisesti: "En huomaa mitään eroa." Niinpä niin.

Kirjekuori syntyi sitten näistä aineksista melkoisen vapaalla kädellä. Tapettipaperi on pääosassa, pilkkupaperista leikkasin yksityiskohtia ja viimeistelin helmillä. Kuoren päälle voi sitten halutessaan tekstata vaikkapa päivämäärän, nimi kun ei etukäteen ollut suuren yleisön tiedossa.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Hattaraisen hempeää

Kävimme katsomassa ystäväperheen kolmatta prinsessaa ensimmäistä kertaa, ja onhan mukana toki oltava rotinoiden saatteeksi asianmukainen kortti. Minut tuntevat saattavat hieman hämmästyä. Ihan näin vaaleanpunainen ei nimittäin yleensä ole tyyliäni. Mutta arvatkaas mitä? Tykkään tästä kortista aivan hirmusti!

Söpön vaaleanpunaiset paperit, vähän pitsireunaa kuviosaksilla, valkoinen höyhen. Kehykset tekstille leikkasin itse käsintehdystä valkeasta paperista. Apumuottina käytin muuten leimavärikoteloa, tosi kätevä ja sopivan kokoinen! Teksti on omaa käsialaa ja pohjana lahjapaperirullan hylsystä leikattu kartonkipala. Vaaleanpunaiset tarrastrassit vielä yksityiskohtana.

Vaikka maaliskuulla jo mennäänkin, pikkuneidin varpaita lämmittämään neuloin vielä villasukat, hattaraisissa sävyissä totta kai. Lanka on Novitan Wool Neliraita, eli koko sukat raitoineen päivineen tulivat samasta kerästä.

"Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni."
-Hannele Huovi-

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Hyvää syntymäpäivää, isä!

Onnittelukortti sujahti postilaatikkoon pikkuisen myöhässä, joten se saapunee perille vasta lähipäivinä. Mutta matkalla se kuitenkin on! Luontoteemainen kortti luonnossa viihtyvälle miehelle. Pöllö on leimakuva, jonka väritin Promarkereilla kuten kuvan pyöreän ruskean reunankin. Reunaa nyrhin vielä saksilla rosoiseksi.

Taas siellä on sitä lahjapaperirullan hylsykartonkia, mutta mihinpä muuhun korttiin kierrätysteema paremmin sopisikaan! Lehdet ovat jostain valmiista paperisetistä joskus laatikon pohjalle jääneet. Ja teksti ja päivämäärä ovat taas omaa käsialaa. Vähän himottaisi kyllä erilaisia tekstileimasimia hommata lisää... Mutta pysyypähän käsiala kondiksessa.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Intiaanipäällikkö Iloinen Ipana ja papoose

Tuli äkillinen älli tehdä intiaanipäähine, ja siitäkös esikoinen innostui. Muistin omistavani pussillisen värikkäitä höyheniä, jotka on luultavasti alunperin hankittu virpovitsojen askarteluun. Sen verran keväiset ovat värit, että saattaa olla notta meiltä lähtee sitten aikanaan virpomiskierrokselle noitien sijaan pari pääsiäisinkkaria...

Nopealla pähkäilyllä syntyi jämäkankaasta ja kuminauhan pätkästä intiaanipäällikön päähine. Tuo jämäkangas oli reunoista valmiiksi huoliteltu, luultavasti joku vanha pöytäliina, joten eipä tuota tarvinnut kuin vähän surauttaa. Kuminauha jää takaraivolle. Höyhenet on ommeltu sauman väliin.

Pitihän tuon pikkusisko-papoosenkin tietenkin saada oma päähineensä, eipä siitä inkkarileikistä muuten mitään tule - muuta kuin tappelu. Samasta kankaasta samaan tapaan tein tuollaisen pantamallisen pikkupäähineen, johon tuli kolme sulkaa. Takana on pätkä kuminauhaa. Joustaa sitten vähän isompaankin päähän.

Nyt meillä hyppelehtii ympäri huushollia kaksi iloista intiaania ja huudattaa stereoista Intiaanin sotahuutoa. U-ii-u-ii-u-ih-hih-hu!