keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kakkua tikkuun

 
Kakkutikkareita on tehnyt mieli kokeilla jo tovin ja merenneitojuhlat olivat tietysti vallan oivallinen tilaisuus siihenkin. Tikkuja ja Candy meltsit tilasin jo keväällä valmiiksi, tarkoitus oli tehdä joitain testiversioitakin, mutta jännä juttu kun se jäi taas pelkäksi tarkoitukseksi. No, kerrankos sitä on moukan tuuriin luotettu.

Selailin netistä eri ohjeita cake popseihin - ja niitähän löytyy. Mitään cakepops-muottia minulla ei ole, eikä intoa hankkiakaan, joten mikään paistettava versio ei tullut nyt kyseeseen. Sen sijaan pakastimeen on kertynyt muutama valmis kakkupohja odottamaan aikaa parempaa. Selailtuani lähinnä ainesosien mittasuhteita päädyin omaan variaatioon:

sokerikakkupohja (n. 400 g)
200 g appelsiinituorejuustoa

Kakkupohja siis murennetaan niin hienoksi kuin suinkin. Onnistui käsinkin ihan hyvin, koneella tietenkin saa tasaisempaa jälkeä kenties nopeamminkin, mutta kun se kone pitäisi kaivaa esiin ja... no niin, tiedättehän. Kakkumujuun sekoitetaan sitten tuorejuusto hyvin, niin että lopputulos on taikinamainen massa. Pyöritellään palloja ja isketään tikun nokkaan.

Candy melts on kuorruttamiseen oikein näppärää ja värejähän taitaa olla myynnissä joka lähtöön. Kyseessähän ovat siis karkkinapit, jotka sulatetaan mikrossa. Koko pussi riitti hyvin noin kolmenkymmenen kakkutikkarin kuorruttamiseen. Päälle ripottelin vielä nonparelleja ja sokeritähtiä. Tekivät kauppansa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Merenneitodraamaa

Neidot toivoivat ja suunnittelivat jo männä talvena merenneitosynttäreitä. Eipä siinä muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Oli kuulkaa melko lailla vaikeaa löytää merenneitoaiheisia juttuja!
 
Onneksi kalamuotteja, simpukoita yms. merellistä oli saatavilla ja Sea Lifesta löytyi sentään ongintapalkinnoiksi muovisia mereneläviäkin. Keijuja ja prinsessoita on kaupat väärällään, mutta mihin kummaan merenneidot ovat unohtuneet? Aika monissa lahjoissa niitä kyllä uiskenteli...
 
Johonkin oli se merenneitokin juhlissa ujutettava, joten sokerimassat esiin! Kovin tarkkaa visiota päässäni ei lähtötilanteessa ollut ja pientä kikkailua muovailu vaati, mutta lopulta sain aikaan kiven varassa köllöttelevän neitosen pyrstöineen.
 
Hyydykekakun tein samalla konseptilla kuin keväällä Mikki-kakun: kiiviä ja mansikkamousse. Kiivit pilkoin Domino-keksipohjan päälle.

Mansikkamousseen lisäsin pari liivatelehteä (niitä oli yhteensä 8 kpl siis tässä) - varmuuden vuoksi. Kaadoin moussen kiivien päälle aluksi varovasti ja tuupin tarvittaessa reunakiivejä tiiviimmin kiinni reunaan, jotta näkyviin jäi siisti hedelmärivi. Kakku sai hyytyä jääkaapissa yön yli.
 
Aamusella tein kakun päälle kiilteen:
 
3 liivatelehteä
3 dl Spritea
sinistä elintarvikeväriä (nestemäistä)
 
Kiille ehti hyvin hyytyä muutamassa tunnissa. Sitten vain koriste päälle ja... poks! Niin, se kiillehän on tosiaan aika liukas. Merenneito uiskenteli reunalle ja siitä pöydälle heti kun sekunniksi selkäni käänsin. Tai oikeastaan pöydälle kopsahti puolikas merenneito. Ja irtokäsi. Blaah.
 
Pelastusoperaatio vaati nelisen cocktailtikkua ja hitusen elintarvikeliimaa, jonka tehosta en kyllä mene takuuseen. Näin neitonen pyrstöineen kuitenkin pysytteli kasassa ja pinnalla tarjoiluun saakka, se lienee pääasia!
 
Huom! Sokerimassakoriste vettyy todella nopeasti kostean kiilteen päällä. Kostuessaan se päästää väriä, joka leviää iloisesti lätäköksi koristeen ympärille. Aavistin tämän (kerrankin!) etukäteen, ja lisäsin koristeen kakun päälle vasta noin vartti ennen juhlien alkua. Tämä oli toki omiaan lisäämään painetta koristeen katkettua... Vaan eikös sitä sanota, että paineen alla syntyy parasta jälkeä...?

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Suolapalaa

Herkullisen tomaatti-mozzarellapiirakan ohje on peräisin jostain vanhasta Yhteishyvän Ruokalehdestä. Tosi hyvä kesäherkku, vaikka brunssille tai iltapalaksi!
 
Pohja

2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunasosejauhetta
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
75 g margariinia (tai voita)
0,5 dl kylmää vettä

Täyte

3-4 tomaattia
200 g mozzarellaa (125 grammaakin riittää ihan normaalinkokoiseen piirakkaan!)
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa

Nypi jauhot, perunasosejauhe, suola, leivinjauhe ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja hiukan reunoille. Pane vuoka JÄÄKAAPPIIN AINAKIN TUNNIKSI. Pistele pohjaa sieltä täältä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Viipaloi tomaatit ja mozzarella, ja leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi lastuiksi. Asettele piiraspohjalle. Sirottele päälle suolaa ja pippuria, valuta päälle varovasti oliiviöljyä ja asettele pinnalle basilikanlehtiä. Paista vielä 200-asteessa noin 30 minuuttia.