perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kevät näkyy korteissakin

Kukkealla perhoskortilla toivottelimme jo maaliskuussa onnea 92 vuotta täyttäneelle isotädilleni. Taustapaperista korostin osia kimalleliimoilla. Sen jälkeenpä ei oikeastaan muuta tarvinnutkaan enää tehdä kuin lisäillä hiukan perhosia, pitsiä ja helmiä. Perhosleima tuli joskus kylkiäisinä jonkun askartelulehden mukana, siipiään lepatteleva perhonen on kiiltokuva, joka on liimattu korttiin vain keskikohdastaan.

Kevättä enteili kai haitarikorttikin kukkasillaan - jo tammikuussa! Violetti ja vihreä on yllättävän oivallinen väripari, valkoisella ripauksella syntyi varsin raikas ilme. Malli on helppo, mutta sillä saa aikaan näyttävän kortin.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Lämpimiä lahjoja


Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.


Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Suussa sulavaa

Pyöräytin viikonloppuna pellillisen melkoisen maistuvia mustikkamuffineja. Eri ohjeita sopivasti sekoittamalla syntyi lähestulkoon täydellisen pehmeä ja mehukas koostumus, ja mellyttäähän tuo makunystyröitäkin.

Olimme kutsuneet brunssivieraita sunnuntaiksi, mutta aamulla huomasimme esikoiselle nousseen kuumeen. Vaan ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: nythän kaikki herkut jäivät meille...
Tässä resepti teillekin.

Mustikkamuffinit:

3 munaa
1,5 dl sokeria

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
n. 1,5 dl mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet yhteen ja kaada muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen voin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon mustikat. Itse tykkään lisätä pakastemarjat (erityisesti mustikat) taikinaan jäisinä, siten ne eivät värjää koko taikinaa.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-20 minuuttia. Minulla oli tällä kertaa vähän isomman kokoluokan muffinivuoat pelissä, joten tuo 20 minuuttia oli lähempänä totuutta. Pienemmät muffinit kypsyvät tietysti nopeammin. Paistumista kannattaa siis seurailla ja kypsyyttä kokeilla vaikka cocktailtikulla.