keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Helpot herkkulastut

Eräänä päivänä teki mieleni tekaista kahvipöytään jotain helppoa ja nopeaa. Ja mikäpäs sen helpompaa ja nopeampaa kuin vanhat kunnon kauralastut. Niiden ohje löytyy takuulla jokaisesta peruskeittokirjasta ja jos ei, niin netti lienee ohjeita pullollaan.
 
Itse kaivoin reseptin keittiöni luottokeittokirjasta (Aura Liimatainen: Parasta kotiruokaa) ja lisäsin mössöön kuivattuja karpaloita, rusinoita ja talousuklaata. Idea pälkähti päähäni eräissä lastenjuhlissa tarjotuista samantapaisista pikkuleivistä, joita tyttäreni ahmivat kilvan niin, että karkitkin jäivät kakkoseksi!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Mustikkajuustokakku Ullan tapaan

Ai että, tätä ihanuutta oli pakko kokeilla hetikohta kun sain käsiini Ulla Svenskin Lempileivonnaiset-kirjan. Kurkatkaapa jos vaikka kirjastosta löytyisi. Kirja oli tosin varsin edullinen paikallisessa Prismassakin.

Kakussa on Philadelphia-tuorejuustoa, maitorahkaa, valkosuklaata, sokeria, muutama kanamuna ja tietenkin mustikoita. Pohja on tehty Marie-kekseistä ja voista. Herkkua pitää paistaa melko pitkään ja hartaasti (175-asteessa 50 minuuttia, ja vielä 30-40 minuuttia jälkilämmöllä se jälkeen kun virrat on sammutettu), jäähdyttää ja antaa vielä muhia jääkaapissa seuraavaan päivään, mutta on se sen arvoista!

Suosittelen kuitenkin varaamaan kakulle syöjiä useamman kuin kaksi tai sitten tekaisemaan puolikkaan satsin. On meinaan melkoisen tuhtia tavaraa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Lämpöistä luksusta

Neuloin itselleni jo kesällä kimaltavan pitsiboleron (jonka olin kyllä aloittanut edellisjouluna, mutta joka jäi kaikenlaisten muiden projektien jalkoihin) Novitan taikabolero-ohjeella.
 
Lanka on Novitan Rose mohairin kimaltavaa versiota, jota sattumoisin olin haalinut jostain alekorista pohjattomiin kätköihini (joista muuten mieheni juuri eräänä päivänä banaanilaatikollisen nähtyään totesi, että "Sulla sitten noita lankoja on". En hennonut mainita, etteivät ne siinä suinkaan kaikki olleet, vaan toisessa kaapissa on vielä toinen mokoma...).
 
Selkäpuolelta bolero näyttää tältä.
Ihanan lämpöinen neule on, vaikka onkin lyhythihainen. Langan kimalteesta siihen tulee ripaus juhlallisuutta, joten bolero käy hyvin vähän juhlavampaankin asuun.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Vaaleanpunaiset pikkuleivät

Päätinpä nimiäishuumassa opetella pikkuleipäin koristeluakin. Isompien tyttärien kanssa leivoimme Wiltonin vauva-aiheisilla muoteilla gluteenittomia pikkuleipiä, jotka sitten koristelin pikeerillä. Koristeluun osviittaa etsin mistäpä muualtakaan kuin Mansikkamäeltä. Ensikertalaiseksi olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka matkaa esikuvan tasolle onkin vielä valovuosia...
 


Gluteenittomien pikkuleipien ohjeita etsiskelin netistä sieltä täältä ja lopulta sovelsin Ainon blogin reseptiä.
 
200 g pehmeää voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl täysjyväriisijauhoja
reilu 1,5 dl perunajauhoja
0,5 tl ksantaania
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
 
Annoin taikinan jähmettyä jääkaapissa reippaasti pidempään kuin Aino suositteli. Kovin helppo sitä ei ollut pienten kaulia, taikina tarttui helposti alustaan ja repeili. Käytin aika reippaalla kädellä riisijauhoja ja kevyttä otetta kaulitsemisessa, ja lapset painelivat sitten muotteja taikinaan. Tällä työjärjestyksellä saimme aikaan monta kymmentä pikkuleipää, vaikka viisivuotiaan suuhunkin eksyi aikamoinen määrä taikinaa.
 
Paistoin pikkuleipiä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
 
Koristeluja piipersin sillä välin kun pikkuapurit olivat kerhossa ja vauva nukkui vaunuissa parvekkeella.
 
Pikeerit sekoitin suoraan Mansikkamäen Eben ohjeilla. Vaaleanpunainen pikeeri on värjätty tilkalla punaista pastaväriä. Tein siitä pykälän verran jähmeämpää, puffikuorrutusversiota, koska osa pipareistamme oli pulleahkoja ja epäilin, että liian löysä pikeeri valuisi "kummun" päältä reunoille.
 
Pursotuksessa käytin minigrip-pusseja, joiden kulmaan leikkasin pienen reiän. Haluan uskotella itselleni, että jälki olisi ollut paljon siistimpää ja varmempaa jos olisin käyttänyt tyllaa kuten Ebe.
 
Ihan kivaa näperrystähän tämä koristeluhommakin on, kunhan sen saa tuhrata rauhassa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Nimiäiskutsut

Tokihan askartelin kutsukortitkin taannoisiin nimijulkkarijuhliin. Hempeään vaaleanpunaiseen yhdistin ruskeaa. Perhospaperin kaveriksi leikkasin vanhaa aikakauslehteä, osuipa käsiini artikkeli jossa kerrottiin eri vuodenaikoina syntyneiden ihmisten luonteen yhteydestä kyseisenä vuodenaikana yleensä vallitsevaan säätilaan.
 
Koristeeksi valikoitui pinkkiä washi-teippiä, luonnonvalkeita kukkia sekä kukallisia haaranastoja. Kaiken tämän kiinnitin craft-korttipohjalle.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Nimiäiskakku

Pienen tyttösen nimiäisiin tein tietenkin itse kakun. Haastetta lisäsi se, että yhdellä juhlavieraista on gluteeniton ruokavalio. Päätin tehdä saman tien koko kakun gluteenittomaksi, ettei tarvitsisi varata moniaita eri leivonnaisia. Vaikka tokihan pöydässä oli sen seitsemää sorttia tarjottavia.

Kokeilun ja pähkäilyn päätteeksi tein ratkaisun: valmistin kaksi neljän munan kääretorttupohjaa, jotka leikkasin puoliksi ja joista kasasin kakun.

4 munaa
1,5 dl sokeria
vajaa 1 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kakkupohjat valmistuivat nopeasti, koska 175-asteisessa uunissahan pellillistä ei tarvinnut pitää kuin 8 minuuttia.

Kostutin kakun vichyllä ja väliin tein Pätkis-moussen:

2 pss mini-Pätkiksiä (à 140 g)
250 g mascarpone-juustoa
2 prk = 5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

Kakun päällä on vaaleanpunainen sokerimassalevy ja pursotukset tein niin ikään Flora Vispillä, jota jämäköitin vaniljakreemijauheella. Valkeat koristeet ovat sokerimassaa, ruusu ja lehdet marsipaania.

Kakusta tuli mahtavan pehmeä ja kuohkea, ja kyllähän se makoisalta maistuikin. Saatanpa tehdä toistekin!

perjantai 5. lokakuuta 2012

Rapakon taakse

Sinne lähti ystäväperhe, merten taa asumaan. Tuollaista elämänmuutosta täytyy muistaa vähintäänkin kortilla. Läksiäislahjaa mietin, mutta tavaraa en viitsinyt enää enempää muuttokuorman mukaan tyrkätä...
 
Jotenkin tuo Art Impressionsin leimakuva (Golden oldies, Garage sale Maude) tuntui kuvaavan kaikkea sitä muuttoruljanssia melko hyvin. Joku saattaa huomatakin, että rajasin leimasta Garage sale -tekstikyltin pois - aivan tarkoituksella siis. Toisaalta se olisi voinut kuvaan jäädäkin, sillä tähän operaatioon sisältyi myös paljon kirpputoreilua, jolla hankkiuduttiin eroon ylimääräisistä tavaroista.
 
Väritin kuvan Promarkereilla, joita minun oli käytävä ostamassa lisää vartavasten saadakseni värit sopimaan kortin muihin jenkkiväreihin. Oli ihan pakko. Niin vastenmielistä kuin se minusta olikin. Krhm. Saatoin kyllä ostaa samalla muutaman muunkin värisävyn. Ja pari muutakin juttua. Kun kerran olin ostoksille lähtenyt. Eli sillä välin kun toiset myyvät kamojaan, toiset - no niin.
 
Leimakuvan ja paperien lisäksi kortissa on käytetty teippejä, sirkkoja ja dymoa. Sirkkoja kokeilin ensimmäistä kertaa, niitäkin varten piti tehdä joitain hankintoja. Dymotekstit on kiinnitetty korttiin tarratyynyillä. Kortin taustapuoliakin on koristeltu, mutta niistäpä tietenkin unohtui ottaa kuva, kun kortti pitikin jo kiireellä toimittaa lähtijöiden matkaan.
 
Terveisiä nyt sinne Ameriikan maalle; onnea ja tsemppiä ja kaikkea hyvää!