keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kakuttais, mutta kortteja syntyy

Niin pitkä aika on edellisestä kakkuprojektista, että alkaa jo vähän kakuttaa... Mutta sillä välin on syntynyt aika kasa kortteja. Minähän olen aina valittanut kuinka vaikeaa on miehille väkertää sopivia kortteja. No nyt olen harjoitellut sitä hommaa oikein urakalla ja lopputuloksiinkin olen oikein tyytyväinen!

Kas tässä vanha tuttu italiaano Tex Willer - kohotarroin kiinnitetty - onnittelee viisikymppistä. Kortti onkin varsinainen kielikylpy, sillä tekstipaperi on repäisty ruotsinkielisen pokkarikirjan sivulta 50. Tuo sivunumero kertoo siis vaivihkaa onniteltavan iän. Texin replan käännätin Googlen kääntäjällä, hän sanoo jotakin sellaista kuin "hiljaa, ihmiset!" Passaa siinä muiden hiljentyäkin, kun puolta vuosisataa juhlistava päivänsankari aloittaa puheensa, eikö totta. Mustan kehyksen vedin paksulla mustalla tussilla, vapaalla kädellä korttipohjan reunaan. Onnea-kirjaimet ovat myös omaa käsialaa.

Syntyi myös tällainen sinisävyinen pöllökortti, joka taitaa vaatia hiukan huumorintajua vastaanottajaltaan. Happy birthday you old bird. Minusta se on hauska, kaikki eivät välttämättä ymmärrä. Tekstipaperi on tällä kertaa ihan suomenkielinen, vanhasta aikakauslehdestä repäisty suikale. Siihen leimasin ikäluvun, tosin setin nollan asemesta käytin o-kirjainta koska se sopi mielestäni paremmin tuon vitosen kaveriksi.

Teksti on leimattu helmiäispaperille, jonka alareunan leikkasin kuviosaksilla. Pöllön leimasin mustalla pyöreälle kartonginpalalle, jonka reunat käsittelin vaaleansinisellä sekä mustalla leimavärillä ja kiinnitin kohotarroilla.

Ja lopulta syntyi vähän arvokkaampikin kortti. Tämä onkin varsinaista leimailun juhlaa: korttikaartogin koristelin osittain leimaamalla, käytin revittyä A4:sta suojapaperina. Maitokahvin ruskealle kartogin palalle leimasin lentokoneen valkoisella pigmenttimusteella ja ensimmäistä kertaa eläissäni embossasin, eli käytin kohojauhetta. Se oli itse asiassa helpompaa kuin luulinkaan, olen vain kerännyt rohkeutta tuohon aika pitkään. Valkoisella geelikynällä piirsin kehykset, kulmiin laitoin strassitarrat ja koko komeuden kiinnitin jälleen kerran kohotarroilla. Ja ikäluvun leimasin ruskealla korttipohjaan, samalla setillä kuin pöllökortissa.

Eihän se niin vaikeaa olekaan!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Rippilapsille

Meidän perheellä ei taida tänä kesänä rippijuhlia tiedossa olla, mutta naapureilla senkin edestä. Niinpä olen tässä männä päivinä tehtaillut rippilapsille kortteja. Yhdelle neitokaiselle lähtee jo aiemmin askartelemani mekkokortti napeilla, sen lisäksi toiselle neidolle tein samalla tekniikalla sanomalehtimekon vaaleanpunaisen ja lilan sävyiselle kortille. Tekstauksen hoidin taas ihan käsin. Jos näitä tähän tahtiin tulee tehtyä, niin kenties leimasimen hankkimistakin voisi harkita...

Pojalle oli taas kerran hankalampi tehdä korttia! 15-vuotiaat pojat ovat ehkä kaikkein hankalin kohderyhmä itse askarrellulle kortille... Tein yhden, mutta siitä tulikin selkeästi ylioppilaan kortti. Esittelen sen joskus tuonnempana. Tein toisen, joka on ihan jees... Ja sitten löysin jostain 60-luvun Seurasta tai vastaavasta reippaan näköisen nuoren miehen kuvan, ja johan alkoivat palaset loksahdella paikalleen.

Sanomalehdistä ja eräästä vanhasta pokkarikirjasta revin palasia taustaan. Nuorukaisen liimasin kartongille ja kiinnitin tarratyynyillä ihan korttipohjan reunaan, "kehyksen" yli siis. Teksti on tehty vanhalla Dymolla. Turkoosinsinisen nauhan ylle leimasin vielä allekkain rippipäivän numerot "one" "nine" "zero" "six" limenvihreällä VersaColorilla. Pienet mustat napit kortti vielä kaipasi, ei blingblingiä tähän väliin!

Jätin tarkoituksella värimaailman mustavalkoiseksi, pari väriläiskää korostuvat näin kivasti. Ei siis mitään lapsellisuuksia vaan tyylikäs nuoren miehen kortti.