torstai 27. toukokuuta 2010

Kitty-fanin synttärikortti



Taas tuli kuulkaas todistettua, että ihan kaikki kannattaa säilyttää! Tämä söpöinen Hello Kitty -kortti lähtee vielä tänään postissa 4 vuotta täyttävälle kummitytöllemme. Ja tuo Kitty: kuva on leikattu jonkun vaatteen mukana tulleesta kartonkilapusta, sellaisesta joita aina uusista vaatteista saa irrotella enemmän ja vähemmän.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Sinikukkainen kangas löytyi tilkkukasasta, jonka äitini on aikoinaan kerännyt. Aikani ihmettelin, mitä tämmöisilläkin pikkiriikkisillä lippulappusilla mahtaa tehdä, kun en tilkkutöihin sentään vielä ole hurahtanut. No, nytpä tiedän senkin. Myös punainen nauhanpätkä ja nappi löytyivät aarteideni joukosta.

Nyt olen innostunut noista skräppipapereista, kun tulin jostain ale-korista kaapanneeksi niitä lehtiöllisen mukaani. Ne ovat kertakaikkiaan toinen toistaan ihanampia ja niitä on olemassa jokseenkin joka väriä, kuosia ja laatua. Tahtoo kokeilla kaikkia!

Leimasin on myös kätevä. Tässäkin kortissa teksti tuli tuollaiselle käsintehdylle paperille, jolle kirjoittaminen on ihan vihoviimeistä. Teksti kun ei asetu epätasaiselle pohjalle suoraan tai tasaisesti hyvällä tahdollakaan. Vaan näinpä se käy näppärästi. Ja kun leimasinta vähän "nitkuttaa", sen reunasta tarttuu myös väriä ikään kuin kehystämään tekstiä. Se kannattaa tietysti pitää mielessä erityisesti silloin, kun niin ei ehdottomasti missään tapauksessa halua käyvän.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Hääpäivänänne



Tänä keväänä postiljooni on kolistellut luukusta tavallista enemmän kutsukortteja - saldo tälle kesälle on yhdet ylioppilasjuhlat ja kolmet häät! Kaikkiin kemuihin emme edes pääse osallistumaan, mutta tokihan haluamme juhlakaluja muistaa tärkeänä päivänä. Siispä aloin jo hyvissä ajoin harjoitella korttiaiheita.

Kaksiosaisen kortin pohjana on hopeinen kartonki. Aivan hurmaavan hääaiheisen lahjapaperin löysin Prisman hyllystä, ja siitä saikin juuri sopivan kuva-aiheen tähän noin A5-kokoiseen korttiin. Tuohon violettiin nauhaan suorastaan rakastuin! Se löytyi sattumoisin ihan omasta varastostani, johon se on ajautunut äitini varastoista, joista olen saanutkin aikamoisen askartelu-, lanka- ja ompeluperinnön.

Nyt vain veikkaus pystyyn, keille tämäkin kortti onnea toivottaa? ;)

perjantai 21. toukokuuta 2010

Suklaasydän



Suklaasydän on ainakin meilläpäin aika varma nakki naisten juhliin. Siispä sellainen piti saada ystävättären polttaripiknikille ihan ehdottomasti! Kaikenlaista mietiskelin, tulevan rouvan tuntien melko ronskiakin olisi voinut olla, mutta aika nopeasti syntyi visio tästä lilasta suklaaunelmasta. Morsmaikku meinaan on tuonne violettiin päin kallellaan, ja häiden värimaailmakin sitä sivuaa.

Internetin ihmeellisessä maailmassa blogeja plaraillessa olin nähnyt kuvan kakusta, jonka kuorrutus oli tehty vastaavalla tavalla: kaulimalla sokerimassa kohokuvioidun silikonialustan päällä. Se oli jäänyt johonkin alitajuntaan kummittelemaan, joten ei kai siinä sitten muu auttanut kuin rynnätä ostoksille. Alustan lisäksi nettikaupasta tarttui mukaan valmiiksi värjättyä sokerimassaa sekä päivänkakkara-muotit.

Kakkupohjaksi tein muuten ihan tavallisen sokerikakun, mutta korvasin osan vehnäjauhoista kaakaojauheella (n. 3 ruokalusikallista). Leikkaan kakun usein vain kahteen osaan, koska se on suht helppoa. Pitäisi varmaan ruveta opettelemaan vähän haasteellisempia juttuja... Tässä mentiin kuitenkin varman päälle. Kostutuksen tein vaniljasokerilla maustetulla laktoosittomalla maitojuomalla, kun en ollut varma seurueen laktoositilasta. Muutenkin tarkastin, että aineet olivat vähälaktoosisia.

Pohjan päälle sipaisin kaupasta ostettua Lemon curd -tahnaa. Jossain näin vähän aikaa sitten ohjeenkin sitruunatahnan tekemiseen, mutta en ole sitä vielä ehtinyt kokeilla, ja etsiäkin se ohje pitäisi. Luultavasti se on jossain varmassa tallessa, kuten usein käy. Varsinaiseksi täytteeksi tein Kinuskikissalta lainatun suklaatäytteen, joka on kaikessa helppoudessaan ah, niin jumalainen! Siihen tulee sulatettua suklaata, vaniljatuorejuustoa ja vaahdotettua vispikermaa. Lisäsin sekaan vielä ripauksen Marianne-rouhetta. Takuuvarmaa kamaa. Kansi päälle, ja kannen päälle kreemi, johon käytin tällä kertaa rasvan kaveriksi kaakaotomusokeria.

Tähän asti mentiinkin jo aika hyvin rutiinilla. En kuitenkaan ollut ennen käyttänyt tuollaista hienoa kohokuvioitua silikonialustaa, mutta ei kai siinä sen kummempaa kuin tarttua toimeen. No, paremminkin olisi voinut onnistua. Valmiissa kuviossa oli nähtävissä kuvioiden "liikkuminen" kaulittaessa, ja paikoitellen kuvion reunat olivat vähän repeilleetkin. Niitä sai kuitenkin jonkin verran tasoiteltua ja paikkailtua muovisten marsipaanityökalujen avulla, ja pahimpiin paikkoihin asettelin tietenkin aiemmin valmiiksi tekemäni violetit, kultaisella kimallevärillä sivellyt kukkakoristeet sekä perhosen. Ne kiinnitin marketista saatavalla valmiilla sokerikuorrutteella. Tiedättehän, sillä paparkakkutaloihin tuubista pursotettavalla.

Ja kyllähän se väelle maistui! Mikäs sen mukavampaa, kun kesäkin vielä sattui alkamaan kuin tilauksesta. Polttaripäivän ainokainen sadekuuro tosin tietenkin ropisi - no niin, kuinkas muuten kuin meidän piknikille! Onneksi se oli lyhyt ja ytimekäs eikä tunnelmaa sabotoinut.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Happy Birthday to Me...!




Pitihän minun itsekin itseäni synttäripäivänä muistaa. Kakulla, kuinkas muutenkaan. Ja onhan tuo äitienpäiväkin vallan sopivasti hollilla, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kuten vanha sananlasku kuuluu.

Vaihteen vuoksi ajattelin testata juustokakkua, ja kuinka ollakaan suklaan ystävälle löytyi kuin löytyikin aika messevä resepti! Valkosuklaa-juustokakun ohje löytyi omasta kirjahyllystä, Kotilieden uudesta leivontakirjasta, joka nimestään huolimatta on kyllä jo jokusen vuoden vanha. Näyttäisi olevan vuodelta 2003, tarkalleen ottaen.

Ohje näytti pikavilkaisulla melko helpolta ja vaivattomalta, eikä aineksiakaan ollut ylenmäärin. Hommaan ryhdyttyäni tosin sitten muistinkin taas, miksi ohjeet kannattaisi aina lukea ihan ajatuksella alusta loppuun ennen kuin alkaa toimia. Joitain aukkojakin ohjeistuksessa oli, tai sitten aivoni eivät vain suostuneet yhteistyöhön tekstin kanssa. Mieheni sanoin: "Kolme tuntiahan sä sitä väkersitkin..." Puolustaudun sillä, että väkertelin siinä ajassa kyllä vähän muutakin.

Mutta hommiin. Tältä se siis näytti paperilla:

Pohja
100 g kaurakeksiä
80 g valkosuklaata
50 g voisulaa

Täyte
3 liivatetta
100 g valkosuklaata
270 g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
1-2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
2 dl kuohukermaa

Murensin keksit ja rouhin suklaat tasaiseksi mujuksi, johon lisäsin voisulan. Omistan kyllä monitoimikoneenkin, mutta se on hautautunut kaappiin niin tehokkaasti, ettei sitä useinkaan jaksa kaivaa esiin. Siispä murustelin menemään ihan käsipelillä. Ja ihan hyvin onnistui. Tämän seoksen sitten litistelin irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Se oli se helppo osuus.





Sitten olikin äkkiä monta asiaa tekeillä samaan aikaan. Liivatteet piti liottaa kylmässä vedessä (5-10 minuuttia), suklaa piti sulattaa vesihauteessa, munista piti erotella keltuaiset valkuaisista ja vatkata keltsit sokerin kera vaahdoksi. Eivät sentään suklaat palaneet pohjaan tai muuta vallan mahdotonta...

Vaahtoon sekoitin sitten tuorejuuston ja suklaan. Ai niin, ne liivatteethan piti vielä sulattaa! En ollutkaan vähään aikaan liivatteiden kanssa lätrännyt, mutta muistinpas sentään. Liivatelehtipussin kyljestä tosin piti tarkastaa, että miten se nyt menikään. Tilkkaan kiehuvaksi kuumennettua vettä, jep. Niin ja ne liotusvedet piti puristaa pois. Muistinpas senkin! Ja liivatelitku täytteen sekaan.

Vielä piti vatkata kuohukerma vaahdoksi. Ja valkuaiset. Ihme, etteivät tenavat heränneet moiseen sähkövatkaimen mekkalaan (sitä vekotinta ei sentään ole haudattu mihinkään kovin syvälle, vaan se pörisee meillä aina säännöllisin väliajoin). Tein tätä siis tapani mukaan illalla tyttöjen mentyä nukkumaan. Taisi vain tuudittaa oven läpi kivasti. Mutta kun tämä kaikki oli saatu vatkattua ja sekoitettua, täyte oli valmis kaadettavaksi pohjan päälle vuokaan. Ja kakku yöksi jääkappiin jähmettymään ja odottelemaan suuren päivän kakkukahveja!





Tänään oli sitten vielä tehtävänä koristelu ja kakun irrottaminen vuoasta. Mietiskelin koristushommaa, mutta päätin pitää sen mahdollisimman nopeana ja helppona. Ihan siitäkin syystä, että meillä nykyään pyörii kyökin puolella äärimmäisen innokas, pikkuista vajaa 3-vuotias pikkupiika, joka haluaa auttaa kaikessa. Siis IHAN kaikessa, välittämättä siitä mihin pystyy ja mitä osaa. Tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativat puuhat on sen tähden tehtävä, niinpä niin, iltaisin tahi öisin.

Olimme kauppareissulla ostaneet espanjalaisia mansikoita ja kaapista löytyi hätävara: levy tummaa suklaata. Hämmästyttävää kyllä, sillä yleensä kaikki suklainen katoaa kaapeistamme salaperäisesti alta aikayksikön. Asettelin jähmettyneen kakun päälle kolme mansikkaa ja höyläsin suklaata juustohöylällä. Kauniin ulkomuodon kruunasi herkullinen maku. Tämä tekemys tosin on sen verran makea, että jäihän sitä. Mutta onneksi huomenna on äitienpäivä, ja taas hyvä syy herkutella!

P.S. Mieheni leipoi tänään esikoisemme kanssa minulle korvapuusteja synttärin kunniaksi. Ulkonäkö ei ehkä ollut leipomotasoa, mutta kylläpä ne maistuivat ihan rakkaudella tehdyiltä!