Suklaasydän

Suklaasydän on ainakin meilläpäin aika varma nakki naisten juhliin. Siispä sellainen piti saada ystävättären polttaripiknikille ihan ehdottomasti! Kaikenlaista mietiskelin, tulevan rouvan tuntien melko ronskiakin olisi voinut olla, mutta aika nopeasti syntyi visio tästä lilasta suklaaunelmasta. Morsmaikku meinaan on tuonne violettiin päin kallellaan, ja häiden värimaailmakin sitä sivuaa.

Internetin ihmeellisessä maailmassa blogeja plaraillessa olin nähnyt kuvan kakusta, jonka kuorrutus oli tehty vastaavalla tavalla: kaulimalla sokerimassa kohokuvioidun silikonialustan päällä. Se oli jäänyt johonkin alitajuntaan kummittelemaan, joten ei kai siinä sitten muu auttanut kuin rynnätä ostoksille. Alustan lisäksi nettikaupasta tarttui mukaan valmiiksi värjättyä sokerimassaa sekä päivänkakkara-muotit.

Kakkupohjaksi tein muuten ihan tavallisen sokerikakun, mutta korvasin osan vehnäjauhoista kaakaojauheella (n. 3 ruokalusikallista). Leikkaan kakun usein vain kahteen osaan, koska se on suht helppoa. Pitäisi varmaan ruveta opettelemaan vähän haasteellisempia juttuja... Tässä mentiin kuitenkin varman päälle. Kostutuksen tein vaniljasokerilla maustetulla laktoosittomalla maitojuomalla, kun en ollut varma seurueen laktoositilasta. Muutenkin tarkastin, että aineet olivat vähälaktoosisia.

Pohjan päälle sipaisin kaupasta ostettua Lemon curd -tahnaa. Jossain näin vähän aikaa sitten ohjeenkin sitruunatahnan tekemiseen, mutta en ole sitä vielä ehtinyt kokeilla, ja etsiäkin se ohje pitäisi. Luultavasti se on jossain varmassa tallessa, kuten usein käy. Varsinaiseksi täytteeksi tein Kinuskikissalta lainatun suklaatäytteen, joka on kaikessa helppoudessaan ah, niin jumalainen! Siihen tulee sulatettua suklaata, vaniljatuorejuustoa ja vaahdotettua vispikermaa. Lisäsin sekaan vielä ripauksen Marianne-rouhetta. Takuuvarmaa kamaa. Kansi päälle, ja kannen päälle kreemi, johon käytin tällä kertaa rasvan kaveriksi kaakaotomusokeria.

Tähän asti mentiinkin jo aika hyvin rutiinilla. En kuitenkaan ollut ennen käyttänyt tuollaista hienoa kohokuvioitua silikonialustaa, mutta ei kai siinä sen kummempaa kuin tarttua toimeen. No, paremminkin olisi voinut onnistua. Valmiissa kuviossa oli nähtävissä kuvioiden "liikkuminen" kaulittaessa, ja paikoitellen kuvion reunat olivat vähän repeilleetkin. Niitä sai kuitenkin jonkin verran tasoiteltua ja paikkailtua muovisten marsipaanityökalujen avulla, ja pahimpiin paikkoihin asettelin tietenkin aiemmin valmiiksi tekemäni violetit, kultaisella kimallevärillä sivellyt kukkakoristeet sekä perhosen. Ne kiinnitin marketista saatavalla valmiilla sokerikuorrutteella. Tiedättehän, sillä paparkakkutaloihin tuubista pursotettavalla.

Ja kyllähän se väelle maistui! Mikäs sen mukavampaa, kun kesäkin vielä sattui alkamaan kuin tilauksesta. Polttaripäivän ainokainen sadekuuro tosin tietenkin ropisi - no niin, kuinkas muuten kuin meidän piknikille! Onneksi se oli lyhyt ja ytimekäs eikä tunnelmaa sabotoinut.