torstai 26. tammikuuta 2012

Kihlaparin tilkkutäkki

Tähän riemunkirjavuuteen ei paljon koristeita enää tarvita: paperi hoitaa suurimman osan. Eli lintukuvakin on osa paperia. Tilkkutäkin taustalla on valkoinen piparireunasaksilla leikattu paperi. Koristeena on vain nauha rusetteineen sekä tagi. Sisäpuoltakin elävöitin tuolla tagin vihreällä raitapaperilla.

torstai 19. tammikuuta 2012

Dyykattu kehys

Löysin joskus syksyllä meidän talon roskakatoksesta ihan ehjän, nätin ja siistin kehyksen, enkä vain voinut jättää sitä dyykkaamatta. Ja hetihän siitä muodostui visio.

Isäni löysi omista pohjattomista (?) kätköistään vanhaa halltex-levyä ja leikkasi siitä minulle sopivan palan, jonka sitten kiinnitin kehykseen.

Nyt minulla on työhuoneen seinällä taulu, johon voin kiinnittää keskeneräisiä askarteluja - lähinnä koruja yms. lasten ulottumattomiin. Mies totesi kuivasti: "Ilmoitustaulu? Kuin kasaria se nyt on?" Mutta minäpäs en välitä. Taulu on käytännöllinen. Sitä paitsi kasarihan on muotia.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Ristiäiskakku häihin...

...vai toisinpäin? Kävi nimittäin niin, että väki kutsuttiin ristiäisiin, vaan kaupan päälle saatiinkin häät. Osa vieraista oli kuulemma jotain jo ounastellutkin, viimeistään nähdessään virsikirjat alttarilla. Vauva ja kummit saapuvat sakastista, mutta vanhempia ei näy missään. Urkuparvelta alkaa kuulua kanttorin soitto ja kaunis laulu. Hetkinen, tämä ei kyllä taida olla mikään ristiäisbiisi? Ja sieltähän ne vauvan vanhemmat astelevat paikalle pitkin kirkon keskikäytävää...

Tässä vaiheessa itseäni jännitti kaason paikalla takuulla yhtä paljon kuin morsiusparia. Vaikkei minulla juuri sillä hetkellä muuta tehtävää ollutkaan kuin seisoa paikallani. Ajatus siitä että juhlaväelle - ainakin osalle - tämä kaikki tuli yllätyksenä sai omatkin kädet tärisemään.

Kun vihkikaavasta siirryttiin ristäisseremoniaan, alkoivat kummintehtäväni.

Mutta ennen kaikkea tätä oli tietenkin kakkuprojekti. Kerroskakku, alla 8 munan ja päällä 4 munan sokerikakku. Kostutin kakun vichyllä. Täytteenä on mustikkahilloa ja valkosuklaavaahtoa.

Kuvassa näkyy kakun sisältö. Täytin pienemmän kakun reunakalvon avulla (isompi kakku sai reunavuoan ympärilleen). Ihan näppärästi se kävi näinkin.

Valmiin kakun sisällä oli grillitikuista ja muovitabletin palasta askarreltu tukirakennelma kerran aiemminkin kokeilemallani, alun perin Rouva Veen blogista löydetyllä ohjeella.

Kakun kuorrutus on ticcinomassaa, jota sattumalta löysin Ullanunelmasta ja jota myyjä siellä suositteli perinteistä sokerimassaa elastisempana. Ja tottahan tuo olikin. Massa ei repeillyt ollenkaan niin ärhäkästi kuin aikaisemmat tuttavuudet. Maussa oli ehkä hiukan eroa, pieni aavistus marsipaanista, kenties. Vai olisiko tuo voinut ottaa yön aikana makua reunan kapeasta sinisestä marsipaaninauhasta? En tullut maistaneeksi massaa ennakkoon.

Koristelu suunniteltiin sellaiseksi, että kakku käy kumpaankin juhlaan. Ruusuja oli juhlasalin pöydillä sekä morsiamen kimpussa. Sininen väri valittiin kastejuhlan päätähden sukupuolen mukaan. Väri oli todellisuudessa hitusen enemmän turkoosiin päin kallellaan. Sain sen aikaan sekoittamalla sinisen ja valkean marsipaanipötkön keskenään.

Reunanauhan lisäksi ruusut ja lehdet ovat marsipaanista. Sillä liukuhihnatyö sujuikin huomattavasti letkeämmin sokerimassaan verrattuna. Ruusun terälehtiä voi pyöreällä muotilla ottaa valmiiksi pöydälle, eikä tarvitse hätäillä että ne kuivuisivat ennen aikojaan. Kokemukseni mukaan harva syö koristeita kuitenkaan, olivat ne sitten marsipaania tai sokerimassaa. Jälkimmäiset ovat yksinkertaisesti liian makeita pahimmillekin sokerihiirille.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kierrätystyyny

Niin se vaihtui taas vuosi, vaan näperrysinnostus on ja pysyy. Mihinkäs koira karvoistaan jne...

Kätköistäni kaivoin lisää äitini perintöpitsiliinoja. Tällä kertaa yhdistin liinan farkkuun, ja ompelin tyynynpäällisen. Aika kiva yhdistelmä minusta, sopivan kontrastinen.

Tyyny on kierrätyskamaa viimeisen päälle: silppusin vanhoista risoista farkuistani sopivia, isohkoja tilkkuja, jotka huolittelin reunoistaan siksakilla ja sitten ompelin pitkiltä sivuiltaan yhteen pitkäksi yhtenäiseksi kappaleeksi ja käänteet päihin.

Sovittelin pitsiliinan kohdalleen ja ompelin kiinni. Lopuksi ompelin kankaan tyynynpäälliseksi niin, että päät jäivät lomittain. Päällisessä ei siis ole vetoketjua tai muutakaan kiinnitystä, vaan aivan yksinkertainen pujotussysteemi. Farkku on sen verran napakkaakin, että varmasti reunat pysyvät siististi kuosissaan.