keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kesäiset onnittelut


Kolmevuotiaalle tyttöselle onnittelut vei kortti, jossa oli vähän Tildaa, vähän enemmän vihreää, vähän pitsiä ja muutama nappi. Kukka-, kastelukannu- ja puutarhavälinetarrat siis söpöäkin söpömpää Tildaa. Löysin muitakin superihania Tilda-juttuja, joita en malttanut jättää kauppaan, kunhan vain ehtisin kokeilemaan...

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Keittiöremontti


Välillä nämä askarteluprojektit saavat ihan uusia mittasuhteita. Lomailemme paraikaa lapsuudenkodissani, ja saimme isäni kanssa idean sisustaa piha-aittaan tytöille leikkimökin. Isän omin käsin joskus 90-luvulla rakentamassa aitassa on nykyään vanha sohva ja sänky, eikä juuri käyttöä.

Sattuipa sopivasti, että olimme aiemmin säilyttäneet ison pahvilaatikon, jossa joskus toimitettiin joku nettikaupan tilaus (ei sentään askartelu- tai edes leivontatarvikkeita!). Ajatus oli kehitellä siitä tytöille jotakin, mutta nyt visiot alkoivat jyllätä oikein tosissaan. Leikkimökkiin tarvitaan ehdottomasti keittiö. Siis ainakin hella. Hellan jatkeeksi ehkä työtaso tai... tiskipöytä?

Ryhdyin tohinalla puuhaamaan lieden ja uunin kimpussa, kun isä saapui verstaastaan, josta takuulla löytyy kaikki mitä ikinä voi edes kuvitella tarvitsevansa pikkutyttöjen pahvikeittiön remonttiin. Luultavasti sieltä löytyisi tarvittavat välineet vähän isommankin keittiön remonttiin, tai ainakin tusinaan huonekaluja. No, tällä kertaa oli löytynyt muovinen, nelikulmainen, matalareunainen "allas", josta ensin hahmottelin mielessäni uunipeltiä, mutta josta myöhemmin tulikin upotettu tiskiallas.

Pahvilaatikkoaskartelijan luottotyökalut ovat ehdottomasti hyvä askartelu-/mattoveitsi, paksut huopakynät, ilmastointi- ja/tai pakkausteippi sekä yleisliima. Tällä kertaa kului erityisesti tuota ilmastointiteippiä, sillä pitäähän tiskipöydän toki olla tiskipöydän näköinenkin... Ja kuten asiaan kuuluu, tiskialtaan alla on tietenkin roskiskaappi.

Löysimme vielä sattumalta jostain vaatehuoneen perukoilta kasan omituisia muovivempaimia, jotka lopulta päättelimme jonkinlaisiksi kannakkeiksi. Yksi sellainen sopisi hanaksi, ja niinpä oli visioitava vielä taustalevy tiskipöytään. Haaranastoja piti varta vasten käydä metsästämässä paikallisista askarteluliikkeistä, jotta "hana" saatiin kiinnitettyä taustapahviin, joka siis oli alunperin tiskialtaan upotuksen tieltä leikattu pahvikappale. Noita nastoja metsästettäessä hankin myös mustaa kartonkia, jolla viimeistelin lieden - siis leikkasin siitä keittolevyt.

Nyt käy aitassa sutina, kun isompi neiti keittelee milloin kaffetta ja milloin soppaa, ja pienempi pyörii jaloissa parhaan taitonsa mukaan.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Yritys, erehdys ja pelastus


Tuli luvattua omien tyttöjen syntymäpäiväjuhliin kilpikonnakakku. Alussa oli visio. Ja liian kunnianhimoinen suunnitelma. Kaikessa lyhykäisyydessään ja ytimekkyydessään ensimmäinen kakuntekele levisi joka suuntaan niiden kuulujen Jokisen eväiden malliin, eikä ollut toivoakaan sitä enää pelastaa. (Paitsi että pelastin sen kumminkin muovikulhoon ja pakastimeen, mistä kenties lisätietoja myöhemmin, sekä täytteet uuden kakkupohjan väliin.)

Onneksi apuna oli ystäväni Heidi. Ilman hänen apuaan ja oman isäntäni kylmiä hermoja olisin luultavasti saanut hyvinkin kehiteltyä itselleni paniikin tapaisen. Mutta ryhdyimme siis paniikin sijaan vielä puolen yön kieppeillä isännän ehdotuksesta - tai pikemminkin toteamuksesta - leipomaan uutta kakkupohjaa. Jotta katastrofi olisi jokseenkin täydellinen, sähkövatkain sanoutui totaalisesti irti tehtävistään. Saihan sen sokerikakkutaikinan toki käsinkin vatkattua - ja Heidi vesikellon sormeensa.

Lopullisessa tuotoksessamme pohjana oli siis sokerikakku, tuo luottopohja, kahteen osaan leikattuna. Kostutukseen käytin murskattuihin mansikoihin sekoitettua vettä - siis mansikkamehua.



Välissä oli mansikoita viipaleina sekä maitosuklaa-vispikerma-tuorejuustotäyte (sattuneesta syystä buustattuna suklaakakkupohjan murusilla).

2 dl vispikermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
130 g maitosuklaata

Kerma vatkataan ja siihen sekoitetaan tuorejuusto. Sulatettu suklaa lisätään viimeiseksi. Olen aiemmin käyttänyt Kinuskikissan ohjeen mukaan vaniljatuorejuustoa, joka on kyllä hyvää mutta makeaa. Koska maitosuklaa on huomattavasti makeampaa kuin aiemmin käyttämäni taloussuklaa ja kuorrutteenkin tein sokerimassasta, päätin soveltaa ohjetta jottei kakusta tulisi ällömakea. Tämä toimikin oikein hyvin. Täytteestä tuli muuten ihan maitosuklaa-NamiNamin makuinen!

Kakun ja kuorrutteen väliin tehtiin tietenkin vielä kreemi, kaakaotomusokerista ja margariinista kuten toukokuisten polttareiden sydänkakkuunkin.



Kilpikonnan pään, jalat ja hännän olin askarrellut jo etukäteen valmiiksi vihreäksi värjäämästäni sokerimassasta. Silmät tein piirtämällä mustalla elintarviketussilla valkoisen massapalan päälle, ja liimasin ne päähän kaupasta saatavalla, tuubista pursotettavalla sokerikuorrutteella.



Kilpparin ulkomuoto on itse asiassa lainattu ikealaiselta pehmolelulta värejä myöten. Siispä "ruumiin" alareunaan kaulin kaistaleen vihreää sokerimassaa, kilven tein oranssista massasta, jonka reunaa rullattiin ja kiinnitettiin sokerikuorrutteella. Tuo rullaaminen olisi muuten ollut yhdellä käsiparilla todella työläs ellei peräti mahdoton työvaihe. Kiitos siis taas Heidille, tällä kertaa sokerikuorrutetuubin hallinnoinnista!





Ruumiin valmistuttua asettelimme paikoilleen pään ja hännän. Piirsin kilven kuviot vapaalla kädellä muovisella marsipaanityökalulla kevyesti painamalla. Sokerimassakuorrutetta ei tarvitse paljon painaa kun siihen jo jää jälki, ja liian raskaalla kädellä massa menee rikki. Siis hellästi!



Ympärille ripoteltiin kaurakeksistä rouhittua "rantahiekkaa", johon oli sekoitettu juoksevaa margariinia kiinnikkeeksi. Jalat aseteltiin paikoilleen vasta h-hetkellä kakkualustan rajallisuuden vuoksi - ne olisivat muuten jäänet kannen väliin ja kansi oli pakko saada paikalleen kuljetuksen takia, sillä juhlat vietettiin piknikillä tamperelaisessa puistossa järven äärellä. Rantasandaalin muotoiset kakkukynttilät "hiekalla", 1+3, kruunasivat tyttösten pelastetun kilpikonnan.

P.S. Kakku oli sitten lopulta valmis noin kello 03.00 aamuyöllä. Hullumminkin olisi kai voinut käydä.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kesäklassikko Kitty-kuosissa


Mansikkakakku on kesän klassikko numero yksi. 1-vuotissynttäreille se sai kermahunnun lisäksi ylleen Hello Kitty -koristuksen.

Perinteisen sokerikakkupohjan sijaan rohkaistuin kokeilemaan niin sanottua sienikakkua Kinuskikissan tapaan. Ensimmäinen tekele lässähti kraateriksi, toinen yritys onnistui paremmin. Vaatinee vielä harjoitusta tämä... Muutenhan tuo sienikakku tehdään ihan sokerikakun tapaan, mutta muna-sokerivaahtoon lisätään kiehuvaa vettä.

Halkaisijaltaan 24 cm:n vuokaan sienikakku luonnistuu siis seuraavasti:

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 munaa
2 dl sokeria
1 dl kiehuvaa vettä

Ennen muita toimia tietenkin on syytä voidella ja jauhottaa kakkuvuoka. Sen jälkeen sekoitetaan kuivat aineet, ja vasta sitten kaivetaan vatkain esiin. Munat ja sokeri vaahdoksi, siis! Tässä kohtaa Kinuskikissalla oli toimiva vinkki: laita vesi kiehumaan samalla, mutta mittaa sitä vähän reilusti koska sitä kiehuessa haihtuu. Itse laitoin 1,5 desiä ja kun muna-sokerivaahto oli valmis, vettä oli kattilassa enää vähän reilu desi. Siitä sitten mittailin tarvittavan määrän, joka pitää lisätä vaahtoon pienissä erissä koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lopuksi vaahtoon sekoitetaan jauhoseos varovasti nuolijalla nostellen.

Kakkua paistellaan 200 asteessa uunin alatasolla noin puoli tuntia. Kypsymistä kannattaa kyllä vähän seurailla - uuneissa ON eroja. Kakku kumotaan kohta uunista otettua.

Sienikakusta tuli kyllä ihan erilaisen tuntuinen sokerikakkuun verrattuna. Maussa tuskin mitään suurta ja mullistavaa eroa on.

Kakun vähän jäähdyttyä leikkasin sen kolmeen osaan. Taas uutta minulle, olen nimittäin pelannut useimmiten varman päälle leikkaamalla vain kahteen osaan ja tekemällä sitten vähän tuhdimman täytteen. Tämän kakun täytteet taas oikeastaan vaativat tuon kaksi täytekerrosta. Ajatuksena nimittäin oli laittaa väliin mansikkaviipaleita (n. 1 litra) ja vaniljarahkaa (2 purkkia valmiiksi maustettua rahkaa). Kostutukseen käytin laimennettua ja sokeroitua sitruunamehua.



Ensimmäistä kertaa käytin tuollaista valmista kakkukuvaa ja kylläpä se olikin kätevä! Päällä oleva Hello Kitty -kuva on siis maissi- ja perunatärkkelyksestä valmistettu kuva, joka laitetaan kakun päälle. Kuvan alle laitoin ohjeen mukaisesti noin sentin kerroksen kermavaahtoa (2 dl vispikermaa). Kuva alkoi kupruilla jääkaapissa melko pian, ja pari kertaa kävin sitä vähän reunoilta hellästi painelemassa. Oltuaan yön yli kylmässä kuva oli kuitenkin asettunut ihan siististi.


Pursotukset olivat minulle myös aika uusi juttu. Vielä en ole hankkinut kovin järeitä aseita siihen hommaan, mutta tämähän oli kyllä aika hauskaa, joten saattaa olla että varustelua täytyy harrastaa kohta silläkin saralla. Näillä muovisilla halpisvälineilläkin sai ihan kelvollista jälkeä aikaan.

Kakun makuteeman mukaan pursotuksissa käytin vaniljakermaa (Flora Vanilla) ja mansikkakermaa (Valion vaahtoutuva mansikkakastike). "Douppasin" sitä vähän maustamattomalla tuorejuustolla, jolloin siitä tuli selvästi jämäkämpää. Tuorejuuston lisäsin vatkaamalla vaahtoon. Näillä helteillä pelailin vielä varman päälle pitämällä vaahtoja joka välissä jääkaapissa viilentymässä.

Pursotin reunaan vaaleanpunaiset ja valkoiset pystyraidat ja kakun päälle kuvan ympärille vielä vaaleanpunaisen mansikkaisen kehyksen. Kermasta tuli muuten aika hauskan makuista, kun siinä oli ripaus tuorejuustoa. Ja pursotus kesti huomattavasti paremmin kuin pelkkä kuohukermavaahto.

Pinkkiä Pikku Prinsessalle


Pienille tytöille tulee hämmästyttävän usein tehtyä jotain pinkkiä, ja välillä pyrin ihan tietoisesti välttämään kaikkea vaaleanpunaista. Tällä kertaa visioin kuitenkin jo etukäteen jotain oikein rehellisen pinkkiä! Ja kyllähän tuo lopputulos on ihan sitä itseään. Valkoiset napit ja beigen sävyinen kehys tuovat vähän muutakin katseltavaa hattaraunelmaan.

Noihin nappijuttuihin olen nyt hurahtanut ihan kokonaan, niitä ovat kortit pullollaan... Nauhatkin ovat ihania, hommasin niitä vähän lisääkin Helsingin reissulla. Saas nähdä mihin ne tiensä vielä löytävät.

Isäntä muuten taivasteli, että pitääkö 1-vuotiaallekin tehdä kortti niin viimeisen päälle. Totta kai, nehän ovat EKAT SYNTTÄRIT ikinä! Noilla pikkupirpanoilla on tietenkin hämmästyttävä vimma työntää kaikki käteen osuva suuhunsa, joten lienee parasta huomauttaa sankarittaren vanhemmille ainakin askarteluun käytetyistä liimoista. Ne kun eivät yleensä kuulu ruokavalioon, kakku on sitten asia erikseen.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Lastenjuhlat lähestyvät

Molemmat tyttäremme ovat syntyneet heinäkuussa, joten tiedustelimme esikoiselta varovasti josko järjestettäisiin yhteiset juhlat. Vanhempien iloksi ja ennen kaikkea helpotukseksi neiti suorastaan innostui ajatuksesta. Niinpä muun muassa nämä tällaiset biitsi-aiheiset kortit kutsuvat vieraita 1+3 -vuotissynttäreille. Teemaa jatketaan tietenkin sitten juhlissa...