maanantai 14. marraskuuta 2011

"Isä, sä oot söpö!"

Sydämellinen isänpäiväkakku yllätti saajansa totaalisesti. Mieheni oli nimittäin koko viime viikon työmatkalla, jolta suoraan hän livahti kotiseudullemme ystäviään tapaamaan. Isänpäivänä oli hänen sitten määrä junailla kotiin joskus iltapäivällä. Mutta me tytötpäs keksimme jotain paljon kivempaa. Yllätys!

Aika yllättynyttä ja unenpöpperöistä porukkaa onnistuimmekin herättämään sunnuntaiaamuna yhdeksän kieppeissä miehen veljen perheen kotona. Avasivat meille sentään oven. Tytöt olivat riemusta vinksallaan tavatessaan isänsä viikon jälkeen. Ja kaupan päälle saivat sedän sekä lisäbonuksena toisen tyttären kumminkin vielä. Kakusta puhumattakaan.

Kakusta, jonka koristelussa lapsilla kirjaimellisesti oli näppinsä pelissä. "Me saatiin länttästä!" hihkui 4-vuotias onnellisena. Idean sain Kakkuhelmen Facebook-sivuilta aika viime tipassa, joten jouduin toteuttamaan sen vain kahdella reissussa mukana olleella pastavärillä, keltaisella ja sinisellä. Kädenjäljet on painettu valkoiselle vaniljanmakuiselle sokerimassalle.

Punaiset kirjaimet ja numerot on tehty aiemmin valmiiksi värjätystä sokerimassasta aakkosmuoteilla. Esikoisella on tapana huudella isälleen: "Isä, isä!" johon isä tietenkin vastaa: "No mitä?" Vastaus kuuluu: "Sä oot söpö!"

Kakkupohjan tein samalla reseptillä kuin Suklaasyksyssä. Kostutin kakun vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja levitin väliin puoli purkillista mustaherukkahilloa. Lisäksi tein väliin suklaatäytteen:

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Sunnuntai)
250 g mascarpone-juustoa
reilu 200 g taloussuklaata sulatettuna

Viimeisen suklaalevyn lopun sulatin myös ja lisäsin Flora Vispistä (5 dl) vatkaamaani melko kovaan vaahtoon. Tällä suklaakermalla kuorrutin kakun reunan ja tein pursotukset.

Reunan vedin kuviolastalla. Sain sen joskus muistaakseni jonkun ostamani ikealaisen pursotinsetin mukana, enkä tuolloin edes tiennyt mikä moinen kapistus on. Siinä on kolme erilaista reunaa, jotka siis tekevät vähän erilaisen jäljen kermavaahdon pintaan. Kokeilin kapinetta ensimmäistä kertaa, ja hauskahan tuo oli sekä yllättävän näppärä käyttää.

Pursotukset vaativat edelleen harjoitusta, mutta tässähän sitä taas tuli. Nyt sain ainakin kerman sopivan napakaksi, joten jäljestä tuli napakkaa ja terävää. Ja olen myös hankkinut vähän paremman ja isomman tähtityllan adaptereineen ja pursotuspusseineen! Enää pitää ottaa haltuun oikeaoppinen pursottimen heiluttelutekniikka...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)