Sattuipa tälle kesälle yhdet ylioppilasjuhlatkin. Kutsu oli niin kivasti taiteltu A4-arkki, että taidanpa säästää sen tulevaisuuden visioita varten...
Niitä visioita odotellessa täytyi tietenkin askarrella valkolakkisankarille mikäpä muu kuin kortti. Nuoren miehen mieleen eivät ehkä ole kaikenmaailman rimssut ja rämssyt. Mallailin kyllä lakin viereen paria ruusua, mutta mies käski jättää ne pois. Luotan hänen arvioonsa nuoren miehen mausta, etenkin kun kortin saaja on hänen serkkunsa. Siispä yksinkertainen olkoon kaunista!
"YLIOPPILAALLE" kirjoitin isäni ikivanhalla Dymo-koneella, jonka olemassaolon muistin kaverini Annan blogin ansiosta. Kiitos mainiosta ideasta Anna ja Annan aarteet! Tuo tarravekotin oli muuten tenavana mitä mielenkiintoisin kapine. Nykyäänhän tällaiset tekstitarrakoneetkin ovat ihan vimpan päälle sliipattuja. Vanha kunnon Dymo tekee kuitenkin kohotekstin, joka on askarteluihin juuri sopiva!
hieno kortti ja tuo dymo-teksti sopii siihen mainiosti :D
VastaaPoista