Hopeakurssi kesälomille

Kevään viimeinen korukurssiprojektikin valmistui, ihan loppumetreillä tietenkin. Koska melkein yhtä paljon kuin hopeatöistä, kyse on samanmielisten ihmisten kanssa hengailusta. Ainakin minulle.

 

Yksinkertaiset korvakorut leikkasin valmiista hopealevystä, viilasin, hioin ja kiillotin. Taakse juotettiin piikit hopealangasta. Ja ei, taustoja en tehnyt itse vaan lainasin vanhoista korviksista.

 

Hyvää kesää kaikille kurssikavereille sekä opelle, ehkä nähdään taas syksyllä!

Kastelahjaksi

Heipä hei, vähän pukkaa nyt kaikenlaista ohjelmaa ja samalla syntyy kyllä kaikenlaista tekemystäkin, mutta mitenkä se on kun ei meinaa ehtiä niitä tänne blogiin postailemaan?

 

Esittelenpä nyt tässä sitten 925-hopeisen ristiriipuksen, jonka tein korukurssilla ristiäislahjaksi miehen veljentyttärelle. (Tulitikkuaski on mittasuhteiden hahmottamiseen liittyvää rekvisiittaa.)

 

Sahasin ristin hopealevystä, viilasin, viilasin ja vielä vähän viilasin, minkä jälkeen taivutin yläsakarasta lenkin ketjua varten. Puoliksi kiiltävä, puoliksi karhennettu riipus kestänee aikaa sen verran hyvin, että vauvan kasvaessa tyttöseksi korulle tulee kenties enemmänkin käyttöä.

 

Ostin riipukseen lyhyen hopeaketjun koruliikkeestä; ketjuleikkiin ei taida kunnianhimoni koruaskartelussa aivan riittää...

Pintakuvioita

Käärmeennahkaa? Ei, vaan 925-hopeaa joka on valssattu pitsinauhan kanssa, jolloin nauhan kuvio painui hopean pintaan. Lopputulos hitusen yllätti, mutta kiva sormushan siitä joka tapauksessa syntyi.

 

Innostuin nyt kivi-istutusten sijaan leikkimään korukurssilla pintakuviointien kanssa. Toinenkin sormus on tekeillä ja kaikenlaisia suunnitelmia risteilee päässä... Katsotaan mitä muuta kevään mittaan valmistuu!

Rusetti kaulaan!

Rusettikorut ovat ihania! Söpöjä ja leikkisiä. Vielä en ole itselleni rohjennut tällaista tehdä, mutta pari kaulakorua ja yhden sormuksen olen saanut parille tyttölapselle lahjaksi näperrettyä.

 

Helppo virkkausohje on Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, jossa neuvotaan rusettisormus sekä korvakorut. Tämä iso rusetti tehdään Mollan ohjeessa sormukseen. Jatkojalostin ajatusta kaulakoruksi.

 

Rusettiin tarvitaan vain ketju- ja kiinteitä silmukoita. Lyhykäisesti kerrottuna virkataan kaksi rengasta, joista isomman keskelle ommellaan muutama pisto, joilla rusettia hiukan "rypytetään". Sitten isompi kappale pujotetaan pienemmästä läpi ja ommellaan muutamalla pistolla kiinni.

 

Löysin perintölangoista tämän lilan helmiäislangan, kokeilin myös jotakin vaaleanpunaista marketin virkkauslankaa. Erilaisilla langoilla saa tietenkin erilaisia rusetteja, vähän erikokoisiakin samalla silmukkamäärällä.

 

Rusetin yläkulmiin sujautin avolenkit, joihin kiinnitin myös ketjun. Lasten kaulakorut kiinnittyvät näppärästi magneettilukolla.

Kahvipöydästä korulippaaseen

Kirpparilöytöjeni ehdottomiin helmiin kuuluvat kielokuvioin koristellut alpakkaiset kahvilusikat, euron kappale. Ostin niitä kaksi, mielessäni jonkinlainen jatkojalostus. Korvakorut? Riipus? Rannekoru?

 

Kuvasta voinee päätellä pähkäilyjeni lopputuloksen. Herkkä kuvio ei ole yhtään liian krumeluurinen, eikä sellainen ole rannerenkaan toteutuskaan.

 

Lusikan pesät sahasin irti kaarevasti, niin että jälki muistuttaa vähän pikkiriikkistä kalan pyrstöä. Lusikat muistuttivatkin hetken kahta pientä silakkaa. Juotettuani ne kiinni toisiinsa, ne muistuttivat kahta pussaavaa silakkaa, kuten mieheni avuliaasti korjasi.

 

Pussailevista pikkukaloista päädyttiin rannerenkaaseen alasimen kautta: paukutin korun muotoonsa varovasti alasimen sarven päällä kumivasaralla. Hiukan jännitti juotokseni kestävyys, mutta hyvin tuettuna se ei joutunut liian koville ja kesti. "Pyrstöt" viimeistelin viilalla ja vesihiomapapereilla, jotta koru ei raapisi rannetta verille joka kerran puettaessa ja riisuttaessa.

 

Lopulta rengas lillui vielä hetken sitruunahappoliuoksessa, minkä jälkeen harjasin sen messinkiharjalla kiiltäväksi.

 

Olipa kerrassaan onni, että satuin omistamaan liput heti seuraavan päivän näytökseen musiikkiteatteriin. Pääsin samantien ulkoiluttamaan tätä kaunistusta!

Virkkuukoruja

Kultaiset korvarenkaat olivat taas kerran sellainen pakko tehdä -projekti. Kultalanka on lankakauppa Tuuliviiristä, ja se on virkattu kullanvärisen korvakorurenkaan ympärille.

 

Ohje, joka on sama kuin taannoisissa joulukoristeissani, on Molla Millsin kirjasta Virkkuri, kuten niin monet viimeaikaiset tekemykseni. Mikä ihana kirja! Mikä mieletön kekseliäisyys! Ah, ollapa itselläkin tuollainen lähes pohjaton ideasampo korvien välissä... Vaan onneksi on edes kirja, josta ideat voi varastaa.

 

Touhukasta joulunodotusta muillekin!

Syksyn sormusprojekti

Kevään metallityökurssilta jääneet 925-hopea sekä black spinel -kivi saivat jälleen yksinkertaisen muodon. Sormuksen tekeminen ei tuntunut enää aivan utopialta! Juotoshommia saa tosin vielä harjoitella niin paljon kuin vain ehtii...

 

Sormuksen leveys on 50 mm, kivi on halkaisijaltaan noin sentin.

Halloween meni jo...

...mutta vielä tuon amerikkalaisen "hapatuksen" kunniaksi aiheeseen liittyvä postaus. Vietimme perjantaina ystäväperheiden kesken Halloweenia pukeutumalla asianmukaisesti. Myös muu rekvisiitta ja koristeet olivat tietenkin teemaan sopivat.

 

Kurpitsalyhdyn, Jack O'Lanternin, kaiversin ensimmäistä kertaa ikinä. Hauska epeli se on!

 

Hallaharsolla ja jätesäkkihapsuilla koristellussa noutopöydässä oli lähinnä kaupan tavaraa: sipsejä, karkkeja, lihapullia, kurkku- ja porkkanatikkuja, chilipähkinöitä, dippejä, mehua ja limsaa... Itse tein cakepopseja, joista osa pilkistää mukitornin takaa - unohdin kuvata ne erikseen! 

 

Pyörittelin tikkarit kaakaokakkupohjasta ja maustamattomasta tuorejuustosta. Puoleen massasta lisäsin Turkinpippurirouhetta, toiseen puoleen enemmän lasten makuun sopivaa Mariannerouhetta. Värikoodasin makeiset kuorruttamalla ensimmäisen satsin mustalla ja jälkimmäisen oranssilla Candy Meltsillä. Oranssit makeiset hupenivat melkoisen nopeasti viimeiseen tikkuun...

Kaikenlaisia koristeita askarreltiin, kuten nuo hämähäkkihaitarit, joiden kaava sattui silmään uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä.

 

Leivinpaperikummituksiin vinkki löytyi puolestaan Lasten parhaat juhlat -kirjasta (Jane Bull, Lasten Parhaat Kirjat 2004). Kummituksia askartelivat innokkaasti kanssani myös Isosisko ja Keskisisko. Niinpä näitä heppuleita roikkui kaikissa kolmessa olohuoneen ikkunassa sekä lisäksi lastenhuoneen oviaukossa, kylpyhuoneen suihkuverhotangossa ja vieraiden iloksi heti kotiovella jätesäkkihapsujen seassa. Kummitus hapsuineen liehui hauskasti vieraita vastaan aina ovea avatessa!

 

Muovisia hämähäkkejä ja valkoisesta langasta viriteltyä seittiä roikkui katossa...

 

...ja samoja ötöjä emäntänoidan kaulassa. Annan aarteissa on muuten hieno torakkakaulakoru, ja Annan siitä hiukan etukäteen vihjailtua innostuin minäkin suunnittelemaan tämän omani. Kaulakorun "seitin" väänsin hopeoidusta 0,6 mm:n metallilangasta ja samalla langalla kiinnitin siihen muovisen hämähäkit. Korussa on magneettilukko. Liimasin vielä yhden hämähäkin valmiiseen sormuspohjaan ja niinpä oikean käteni nimettömässäkin komeili juhlissa ötökkä.

 

Tunnelman kruunasi hiukan hämyinen valaistus kynttilöineen. Elävät tulet tosin asemoitiin melko ylös - lyhtyihin ja hyllyjen päälle. Ja hyvä olikin: aikamoista melskettä kaikki noita-akat, kissimirrit, luurangot, prinsessat ja supersankarit saivatkin aikaan. Ihan niin kuin oli tarkoitus.

Kun äiti lastensa jälkiä siivosi

Kaivoinpa taas lapsille hama-helmet kaapin perukoilta. Niitä on kokeiltu aina silloin tällöin, vaan eivätpä ole neidot malttaneet tähän mennessä mitään valmiiksi asti näpertää. Onhan se kieltämättä vähän raivostuttavaa puuhaa; juuri kun saa kymmenen helmeä pystyyn nätisti, yhdettätoista laittaessa vähintään viisi kellahtaa kumoon.

 

Niinhän siinä nytkin kävi, että muutaman helmen he jaksoivat asetella kun jo alkoivat muut toimet kutsuvasti huudella. Ja tietenkin ne helmet jäivät siihen keittiön pöydälle lojumaan levälleen, äidin siivottavaksi...

 

Joten minä niihin sitten joutessani tartuin. Ja sain ällin. Voi hyvin olla - ja todennäköistä onkin, että tämä on jo sataan kertaan keksitty juttu kuten melkein kaikki. Mutta keksinpä sitten tehdä hama-helmistä korvarenkaat. Muovikorut tuntuvat olevan juuri nyt kovasti muodissa. Kevyetkin ne ovat, ja leikkisät.

 

Kiinnitysten kanssa aikani pähkäilin, väänsin lopulta lenkit metallilangasta. Korvakorukoukut ovat valmistavaraa.

 

Viime aikoina koruissani on näköjään ollut lähes poikkeuksetta mustaa. Nyt suunnitelmissa on tehdä seuraava koruprojekti ilman. Ehkä kunnon kasarikorvikset pinkeistä ja keltaisista hama-helmistä...?

 

Äidin puuhia hetken ihmeteltyään jatkoivat tyttösetkin askaretta seuraavana päivänä ihan uudella innolla. Ja tulivatpa työt valmiiksikin!

Jadesormus

Tuntuu kuin korukurssi olisi päättynyt ennen kuin ehti alkaakaan. Helmikuussa aikaa tuntui olevan hamaan tulevaisuuteen asti, ja yhtäkkiä onkin kevät ja kurssi loppu. Pikku paniikkikin olalle kolkutteli, kun viimeiselle kerralle jäi melkeinpä koko kiven istutusprojekti. Siispä olikin aikamoinen ilouutinen, että saimme tälle viikolle vielä yhden bonuskerran!

Vaikka sain kuin sainkin sormukseni kasaan jo viime viikolla, kävin koululla sitä tänään vielä puunailemassa ja kiillottamassa. Ja vähän seuran vuoksikin. Oikein mukavaa porukkaa oli nimittäin kurssillamme ja aika moni ilmeisesti suunnittelee jatkavansa taas syksyllä. Minä muiden muassa.

Tässä kuitenkin "virallinen" kurssityöni, ta-daa: noin sentin levyinen sormus 925 hopeaa, johon istutettu jade.

Kitaristin korut

Tiesittekö, että koruntekijäkin voi villiintyä musiikkiliikkeessä vaikkei osaa soittaa yhtäkään instrumenttia edes auttavasti? Jos ette tienneet, niin tämä olkoon varoitus.

 

Jostain pälkähti nimittäin päähäni ajatus tehdä muusikkoveljelleni syntymäpäivälahjaksi kaulakoru, johon riipukseksi tulisi plektra. Ja niin minä tulin menneeksi sinne musiikkiliikkeeseen. Ja siellä niitä oli - kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä. Eikä siinä vielä kaikki. Niitä sai myös kuvilla koristeltuna: Betty Boop ja Marilyn Monroe sieltä tarttuivat matkaan ja odottavat nyt jatkotoimenpiteitä työhuoneessa.

 

Sain sentään hankittua pari plektraa alkuperäiseen tarkoitukseenkin. Isäni suosiollisesti porasi jokaiseen plektraan pienen reiän osoittamaani kohtaan. Mustaan Fire Stone-plektraan yhdistin hopeoidun lehtiriipuksen ja kiinnitin ne avolenkeillä paksuun pyöreään nahkanauhaan. Korussa on papukaijalukko.

 

Ja kun tuota materiaalia nyt tuli hankittua niin päätin tehdä kerralla kaksi korua. Toista plektraa pyörittelinkin ajatuksissani vähän pidempään. Teräksen värinen, mustan logon koristama plektra kävi kyllä sinällään korusta, mutta jotain jujua se vielä tuntui kaipaavan. Kävin sitten ostamassa ohutta pyöreää nahkanauhaa, josta punoin nyörin. Samalla ostin tyyliin sopivan riipuspidikkeen johon kiinnitin plektran. Kiinnitin nyörinpäät koruliimalla ja laitoin salpalukon.

 

Tietooni on saatettu että korut ovat päässeet jo kaulaan, mutta käyvät kuulemma myös yhtä hyvin ranteeseen.

Arkihelmet

Hopeasepän taitoja opetellessa virisi taas into muuhunkin koruiluun. Yksinkertaisia koruja olen kaipaillut arkiasujen piristykseksi, sellaisia joita voisi kotonakin pitää ilman että niissä heti kohta roikkuu kolme pikkumimmiä kiinni.

 

Tällaiset arkihelmet sitten itselleni tekaisin. Molemman sorttiset mustat helmet ovat onyxia paikallisesta Bohemia-korutarvikeliikkeestä. Violetit helmet ovat malesian jadea Villihelmestä.

 

Työhuoneessa tekijäänsä odottavista materiaaleista on tulossa ainakin kolmet arkihelmet lisää, kunhan visio kirkastuu.

Uutta oppimassa

Selailinpa joulun jälkeen huvin päiten työväenopiston esitettä. Löysin sattumalta metallityökurssien seasta jotain kiinnostavaa (ei, en osaa kertoa miksi luin teknisen työn osiota): korukurssi. Ensin heitin ajatuksen ilmaan puolivitsillä. Mutta niinhän se vain jäi itämään...

 

...joten siellä minä nyt sitten keskiviikkoisin olen käynyt metallia sahailemassa, viilailemassa, hehkuttelemassa, taivuttelemassa ja juottamassa. Kuvassa on ensimmäinen harjoituskappaleeni, hopealangalla kiinni juotettu kuparisormus. Joka muuten on vielä viimeistelyä vailla, koska siinä välissä sain käsiini hopeaa ja kävin sen kimppuun.

 

Kunnianhimoisena tavoitteena on saada (joskus) valmiiksi kaksi hopeasormusta, joihin kumpaankin tulee kivi-istutus. Jollei kevätlukukausi riitä, täytynee jatkaa syksyllä!

Säihkyvää joulua

Salaperäisestä pahvirasiasta löytyivät sterlinghopeiset, Swarovskin kristallein täydennetyt korvakorut. Samalla tekniikalla taivuttelin korvikset aiemmin syksyllä ystävättärelleni. Ai kuka nämä sai? No veljen vaimoke.

To a Fabulous Friend

Koruja rakastava ystävättäreni täytti pyöreät 30 vuotta, eikä siihen paikkaan oikein mikään muukaan lahja paremmin passannut kuin tämä. Ranneketju ja korvakorut ovat sterling-hopealangasta ja Swarovskin kristalleista omin pikku kätösin rakkaudella väännellyt. Myös ranneketjun lukko on samaista hopeaa. Sitä en sentään itse askarrellut, vaikka myöhemmin kyllä tajusin että olisin voinut lukonkin itse näpertää. Ainakin jonkinmoisen.

 

On muuten pakko tähän väliin kehua supernopeaa toimitusta: tein tilauksen Helmikori.fi-verkkokaupassa torstaina ja jo perjantain päiväposti kolautti paketin luukusta minulle! Lahjalaatikko löytyi Prismasta, pehmusteet kaapin periltä.

 

Kortti syntyi Tampereen Kädentaitomessuilta tehdyistä hankinnoista: Papermanian Art Deco-sarjan kuvilla, strasseilla ja leimoilla, joihin yhdistelin sitten kaikenlaista omista kätköistä löytynyttä ekstraa.

Takakannen leidin leimasin ensin mustalla värillä, minkä jälkeen leimasin osittain päälle pigmenttimusteella ja embossasin nuo osat kultaisella kohojauheella.

 

Avattu kortti paljastaa sitten kaikenlaista pientä, vaikkakin melko yksinkertaista yksityiskohtaa: washiteippiä, ikkunaa, sulkia, strasseja, embossauksia... Sopivia tekstileimoja ei sattunut kuin tuo yksi "To a Fabulous Friend", joten loput tekstailin tyyliin sopivasti käsin.

 

Sulat korvissa

Olin jo aika pitkään katsellut ihailevasti muodissa olevia sulkakorviksia ja haaveillut tekeväni itsellenikin jotkut sellaiset - ja lopulta toteutin ajatuksen. Nämä ovat todella yksinkertaiset mutta herkät.

Uusin suosikkini

Minulla on setti silikoniseen joustonauhaan tehtyjä rannekoruja mustanharmaista helmistä, jotka näyttävät vähän hematiitilta mutta ovat kyllä ihka aitoa muovia. Setissä oli alkujaan viisi korua, nyt jäljellä taitaa olla kolme - nauha kun napsahtaa väistämättä poikki ennemmin tai myöhemmin.

Viimeksi katkenneesta ehdin pelastaa helmet ennen kuin ne levisivät pitkin katuja mikä minnekin. Ne ovat tässä helmilinkein kasatussa renneketjussa nyt uusiokäytössä. Lisänä muutama Tiimarista hankittu isompi, hiukan vaaleanpunaiseen vivahtava helmi sekä papukaijalukko, jonka juuressa roikkuu vielä yksi helmi sekä pieni hopeanvärinen pisara (niinikään Tiimarista).

Tästä tulikin tuorein suosikkikoruni, joka käy arkisenkin asun piristäjäksi.

Turkoosia kaulaan

Isohkoja turkooseja Sinellin helmiä olen jemmannut jo jonkin aikaa ja pyöritellyt mielessäni ees sun taas. Lopulta niistä syntyi tämä pitkä kaulaketju yhdistettynä mustiin pieniin lasihelmiin ja Tiimarin ketjuun. Lukkoa koru ei oikeastaan olisi tarvinnut, koska se sujahtaa kyllä pään yli vallan mainiosti. Vaan onpahan varuilta, jos joskus joutuu vaikkapa jonkun muhkeamman kampauksen yli kikkailemaan.

Syntymäpäiväsetti

Tein kerran itselleni pinkki-mustan rannekorun. Sen värimaailma herätti aika paljon ihastusta ja kiinnostusta, ja eräs ystävättäreni vihjaisi melko vakavissaan voivansa huolia samanmoisen. Lupasin tehdä, jos saisin hankittua lisää tarpeita.

Löysinkin jostain kaupasta (olisikohan ollut Suomalainen Kirjakauppa) pussillisen kyseisiä Sinellin helmiä, jotka sitten ovat odotelleet laatikossa melko pitkään ja hartaasti tekijäänsä. Korubuumin vallassa ja ystävättären syntymäpäivän lähestyessä sain aikaan tarttua toimeen.

Jotta onnistuisin yllättämään edes vähäsen, näpersin mukaan korvakorut sävy sävyyn. Hyvää syntymäpäivää!

Korviksia, korviksia, enemmän korviksia...

Korvakorut syntyvät niin petollisen nopeasti, että tein niitä viikon aikana kai kymmenet. Arvoitus on edelleen, kuka niitä kaikkia ehtii käyttää ja missä ihmeen vaiheessa, mutta onpahan näitä nyt joka lähtöön. Huomaan tekeväni nykyään vähän väliä löytöjä korurasioillani (luit oikein, se on monikossa). Löytöjä, joita en muistanutkaan omistavani. Ei niistä tosin raaski luopuakaan!

Sininen ei yleensä ole ihan omimpia värejäni, mutta noihin pisaraisiin korvakoruihin tykästyin vallan. Niistä tuli jotenkin... ihanasti solisevat.

Toiset siniset ovat pidemmät, mutta paljon yksinkertaisemmat: nelikulmaisia helmiä helmilinkeissä.

Valkeaa ja kultaa tein ajatellen korvakoruja tämän varhaisemman ranneketjutekemykseni kaveriksi. Koruissa käytetyt helmet ovat peräisin samasta setistä. Nämä poikkesivat vähän siitä petollisen nopeasta linjasta. Ei nimittäin sitten ollutkaan ihan tuosta-noin-vain vasemman käden juttu ujuttaa helmiä piikkiin neliön keskelle.