Koristautumista

Kotivinkissä (12/2014) oli houkutteleva kangaskukkaohje ja itselläni tulossa ystävän häät, joten inspiraatiota ei tarvinnut kauaa herätellä.

 

Kukkalehdyköihin käytin jämäkankaita: tylliä, voiléta, puuvillakangasta ja pitsiä. Pari höyhentä ja helmet luovat glamourin. Kaikki on kiinnitetty kuumaliimalla.

 

Saatanpa laittaa tämän kampaukseeni parin viikon päästä... Tai ehkä mekkoon? Vai sittenkin käsilaukun koristukseksi?

Joulusydän

Alumiinilankaa, puuhelmiä, punaisia akryylihelmiä. Voilà! Joulusydän.

 

Pienet akryylihelmet mahtuivat paksuhkoon lankaan nippanappa, mutta mahtuivatpa kuitenkin. Puuhelmiä on sattumalta kahta eri kokoa, ja sattumalta niitä riittikin juuri sopivasti. Minä kun olen ajoittain vähän laiska tekemään kovin tarkkoja suunnitelmia ennakkoon.

 

Nyt sydän toivottaa vieraat tervetulleiksi sekä naapureille hyvää joulua kotiovessamme rappukäytävässä. Ja tietenkin tässä ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoilleni!

Karkkipurkki joulun tuopi

Joulutontun auttamiseen menee nyt jo melkeinpä kaikki illat. Päivisin ehtii sentään edelleen puuhailla jotain pientä jouluista omaankin kotiin, vaikka itse joulu vietetäänkin suvun tykönä.

 

Tuunasin kaapin kätköistä löytyneen tavallisen lasipurkin leveällä pitsinauhalla ja juuttinarulla nätimmäksi. Karkkitankoja täytyy ehkä hankkia jokunen lisää, etteivät näytä noin orvoilta?

 

En muista karkkitankojen lapsuuteni jouluihin kuuluneen, toki joulukuvastoon ne ovat aina saumattomasti asettuneet: kortteihin ja satuihin. Nyt niistä on jotenkin tullut joulukoristeiden hitti, joka vetoaa joulusieluuni auttamattomasti. Ehkä omat lapseni joskus muistavat karkkitangot pakollisena jouluun kuuluvana juttuna. "Koska äitikin AINA laittoi niitä esille."

Joulun tunnelma hiipii kotiin

Hopealankaa, akryylikristalli ja ohut rannerengas plus Molla Millsin Virkkuri-kirja sekä virkkukoukku. Näillä eväillähän voi syntyä vaikka mitä ihanaa; minä tein joulukoristeita.

 

Niin ne vain alkavat ajatukset tässä vaiheessa vuotta jouluun kääntyä, koti saa koristeita ja pukinkontti alkaa täyttyä - vähän kerrallaan. Lasten puheet liippaavat joulua harva se päivä, lahjatoiveita suunnitellaan, Joulupukki-kirja etsitään kirjahyllystä ja piparkakkuja haikaillaan. Ehkä on siis pian pidettävä leivontapäiväkin...

 

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

 

Hopealanka lankakauppa Tuuliviiristä Lappeenrannasta.

Halloween meni jo...

...mutta vielä tuon amerikkalaisen "hapatuksen" kunniaksi aiheeseen liittyvä postaus. Vietimme perjantaina ystäväperheiden kesken Halloweenia pukeutumalla asianmukaisesti. Myös muu rekvisiitta ja koristeet olivat tietenkin teemaan sopivat.

 

Kurpitsalyhdyn, Jack O'Lanternin, kaiversin ensimmäistä kertaa ikinä. Hauska epeli se on!

 

Hallaharsolla ja jätesäkkihapsuilla koristellussa noutopöydässä oli lähinnä kaupan tavaraa: sipsejä, karkkeja, lihapullia, kurkku- ja porkkanatikkuja, chilipähkinöitä, dippejä, mehua ja limsaa... Itse tein cakepopseja, joista osa pilkistää mukitornin takaa - unohdin kuvata ne erikseen! 

 

Pyörittelin tikkarit kaakaokakkupohjasta ja maustamattomasta tuorejuustosta. Puoleen massasta lisäsin Turkinpippurirouhetta, toiseen puoleen enemmän lasten makuun sopivaa Mariannerouhetta. Värikoodasin makeiset kuorruttamalla ensimmäisen satsin mustalla ja jälkimmäisen oranssilla Candy Meltsillä. Oranssit makeiset hupenivat melkoisen nopeasti viimeiseen tikkuun...

Kaikenlaisia koristeita askarreltiin, kuten nuo hämähäkkihaitarit, joiden kaava sattui silmään uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä.

 

Leivinpaperikummituksiin vinkki löytyi puolestaan Lasten parhaat juhlat -kirjasta (Jane Bull, Lasten Parhaat Kirjat 2004). Kummituksia askartelivat innokkaasti kanssani myös Isosisko ja Keskisisko. Niinpä näitä heppuleita roikkui kaikissa kolmessa olohuoneen ikkunassa sekä lisäksi lastenhuoneen oviaukossa, kylpyhuoneen suihkuverhotangossa ja vieraiden iloksi heti kotiovella jätesäkkihapsujen seassa. Kummitus hapsuineen liehui hauskasti vieraita vastaan aina ovea avatessa!

 

Muovisia hämähäkkejä ja valkoisesta langasta viriteltyä seittiä roikkui katossa...

 

...ja samoja ötöjä emäntänoidan kaulassa. Annan aarteissa on muuten hieno torakkakaulakoru, ja Annan siitä hiukan etukäteen vihjailtua innostuin minäkin suunnittelemaan tämän omani. Kaulakorun "seitin" väänsin hopeoidusta 0,6 mm:n metallilangasta ja samalla langalla kiinnitin siihen muovisen hämähäkit. Korussa on magneettilukko. Liimasin vielä yhden hämähäkin valmiiseen sormuspohjaan ja niinpä oikean käteni nimettömässäkin komeili juhlissa ötökkä.

 

Tunnelman kruunasi hiukan hämyinen valaistus kynttilöineen. Elävät tulet tosin asemoitiin melko ylös - lyhtyihin ja hyllyjen päälle. Ja hyvä olikin: aikamoista melskettä kaikki noita-akat, kissimirrit, luurangot, prinsessat ja supersankarit saivatkin aikaan. Ihan niin kuin oli tarkoitus.

Oikeaa lunta odotellessa

Kun ei sitä lunta meinaa tänne Tampereelle sataa sit niin millään, niin nyt on ainakin muutama lumihiutale meillä sisällä talven ja joulun tunnelmaa tuomassa.

Olen jo pitkään hautonut mielessäni visiota tästä lumihiutalekoristeesta. Löysin nimittäin äitini jäämistöstä viisi kappaletta näitä pieniä pitsiliinoja, hänen itse tekemiään. Oikein sieviä, mutta enhän minä osaa pitsiliinoja joka kukkapöydälle ripotella, mutta luopuakaan en niistä tunnearvon vuoksi raaskinut.

Lopulta sain tietooni pätevän ohjeen liinojen "tärkkäämiseksi". Nämä on kovetettu yleisliiman (esim. Erikeeper) ja veden seoksella. Suhteet ovat ihan omia arvioitani, en ryhtynyt niitä kovin tarkkaan mittailemaan. Tuoreimmassa Suuressa Käsityölehdessä (11-12/2011) oli muistaakseni ohje 1 osa liimaa, 5 osaa vettä, mutta oma seokseni taisi olla jonkin verran ytympää.

Levitin liinat piirtoheitinkalvoille kuivumaan ja ne kuivuivat hyvin suunnilleen vuorokaudessa. Ne irtosivat kalvosta ihan hyvin, kun varovasti nyhti. Ripustusnauhoiksi löysin kapeita satiininauhoja, joita olen leikannut ostopaidoista talteen. Tiedättehän niitä nauhoja, joilla ne vähän avarammat paidat ja mekot saadaan pysymään henkareissa paremmin ja jotka aina tunkevat kaula-aukosta ulos käytön aikana. No nyt ne on taas kerran valjastettu hyötykäyttöön.

Siinä ne olohuoneen korkeimman ikkunan ääressä roikkuvat ja pyörivät hiljaa omia aikojaan. Ja saavat roikkuakin koko talven.

Vielä ennen joulua

Lehdet ovat jo pudonneet puista viimeistä myöten ja ajatukset alkavat väkisinkin kääntyä jouluun: joulukortteihin, -koristeisiin ja -leipomuksiin sekä pukinkonttiin näperreltäviin tekemyksiin.

Tällainen pieni ase arjen harmautta vastustamaan tuli kuitenkin askarreltua. Olkoon se nyt vielä marraskuun ajan ovessa tulijoita tervehtimässä.