Kastelahjaksi

Heipä hei, vähän pukkaa nyt kaikenlaista ohjelmaa ja samalla syntyy kyllä kaikenlaista tekemystäkin, mutta mitenkä se on kun ei meinaa ehtiä niitä tänne blogiin postailemaan?

 

Esittelenpä nyt tässä sitten 925-hopeisen ristiriipuksen, jonka tein korukurssilla ristiäislahjaksi miehen veljentyttärelle. (Tulitikkuaski on mittasuhteiden hahmottamiseen liittyvää rekvisiittaa.)

 

Sahasin ristin hopealevystä, viilasin, viilasin ja vielä vähän viilasin, minkä jälkeen taivutin yläsakarasta lenkin ketjua varten. Puoliksi kiiltävä, puoliksi karhennettu riipus kestänee aikaa sen verran hyvin, että vauvan kasvaessa tyttöseksi korulle tulee kenties enemmänkin käyttöä.

 

Ostin riipukseen lyhyen hopeaketjun koruliikkeestä; ketjuleikkiin ei taida kunnianhimoni koruaskartelussa aivan riittää...

Rusetti kaulaan!

Rusettikorut ovat ihania! Söpöjä ja leikkisiä. Vielä en ole itselleni rohjennut tällaista tehdä, mutta pari kaulakorua ja yhden sormuksen olen saanut parille tyttölapselle lahjaksi näperrettyä.

 

Helppo virkkausohje on Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, jossa neuvotaan rusettisormus sekä korvakorut. Tämä iso rusetti tehdään Mollan ohjeessa sormukseen. Jatkojalostin ajatusta kaulakoruksi.

 

Rusettiin tarvitaan vain ketju- ja kiinteitä silmukoita. Lyhykäisesti kerrottuna virkataan kaksi rengasta, joista isomman keskelle ommellaan muutama pisto, joilla rusettia hiukan "rypytetään". Sitten isompi kappale pujotetaan pienemmästä läpi ja ommellaan muutamalla pistolla kiinni.

 

Löysin perintölangoista tämän lilan helmiäislangan, kokeilin myös jotakin vaaleanpunaista marketin virkkauslankaa. Erilaisilla langoilla saa tietenkin erilaisia rusetteja, vähän erikokoisiakin samalla silmukkamäärällä.

 

Rusetin yläkulmiin sujautin avolenkit, joihin kiinnitin myös ketjun. Lasten kaulakorut kiinnittyvät näppärästi magneettilukolla.

Halloween meni jo...

...mutta vielä tuon amerikkalaisen "hapatuksen" kunniaksi aiheeseen liittyvä postaus. Vietimme perjantaina ystäväperheiden kesken Halloweenia pukeutumalla asianmukaisesti. Myös muu rekvisiitta ja koristeet olivat tietenkin teemaan sopivat.

 

Kurpitsalyhdyn, Jack O'Lanternin, kaiversin ensimmäistä kertaa ikinä. Hauska epeli se on!

 

Hallaharsolla ja jätesäkkihapsuilla koristellussa noutopöydässä oli lähinnä kaupan tavaraa: sipsejä, karkkeja, lihapullia, kurkku- ja porkkanatikkuja, chilipähkinöitä, dippejä, mehua ja limsaa... Itse tein cakepopseja, joista osa pilkistää mukitornin takaa - unohdin kuvata ne erikseen! 

 

Pyörittelin tikkarit kaakaokakkupohjasta ja maustamattomasta tuorejuustosta. Puoleen massasta lisäsin Turkinpippurirouhetta, toiseen puoleen enemmän lasten makuun sopivaa Mariannerouhetta. Värikoodasin makeiset kuorruttamalla ensimmäisen satsin mustalla ja jälkimmäisen oranssilla Candy Meltsillä. Oranssit makeiset hupenivat melkoisen nopeasti viimeiseen tikkuun...

Kaikenlaisia koristeita askarreltiin, kuten nuo hämähäkkihaitarit, joiden kaava sattui silmään uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä.

 

Leivinpaperikummituksiin vinkki löytyi puolestaan Lasten parhaat juhlat -kirjasta (Jane Bull, Lasten Parhaat Kirjat 2004). Kummituksia askartelivat innokkaasti kanssani myös Isosisko ja Keskisisko. Niinpä näitä heppuleita roikkui kaikissa kolmessa olohuoneen ikkunassa sekä lisäksi lastenhuoneen oviaukossa, kylpyhuoneen suihkuverhotangossa ja vieraiden iloksi heti kotiovella jätesäkkihapsujen seassa. Kummitus hapsuineen liehui hauskasti vieraita vastaan aina ovea avatessa!

 

Muovisia hämähäkkejä ja valkoisesta langasta viriteltyä seittiä roikkui katossa...

 

...ja samoja ötöjä emäntänoidan kaulassa. Annan aarteissa on muuten hieno torakkakaulakoru, ja Annan siitä hiukan etukäteen vihjailtua innostuin minäkin suunnittelemaan tämän omani. Kaulakorun "seitin" väänsin hopeoidusta 0,6 mm:n metallilangasta ja samalla langalla kiinnitin siihen muovisen hämähäkit. Korussa on magneettilukko. Liimasin vielä yhden hämähäkin valmiiseen sormuspohjaan ja niinpä oikean käteni nimettömässäkin komeili juhlissa ötökkä.

 

Tunnelman kruunasi hiukan hämyinen valaistus kynttilöineen. Elävät tulet tosin asemoitiin melko ylös - lyhtyihin ja hyllyjen päälle. Ja hyvä olikin: aikamoista melskettä kaikki noita-akat, kissimirrit, luurangot, prinsessat ja supersankarit saivatkin aikaan. Ihan niin kuin oli tarkoitus.

Kitaristin korut

Tiesittekö, että koruntekijäkin voi villiintyä musiikkiliikkeessä vaikkei osaa soittaa yhtäkään instrumenttia edes auttavasti? Jos ette tienneet, niin tämä olkoon varoitus.

 

Jostain pälkähti nimittäin päähäni ajatus tehdä muusikkoveljelleni syntymäpäivälahjaksi kaulakoru, johon riipukseksi tulisi plektra. Ja niin minä tulin menneeksi sinne musiikkiliikkeeseen. Ja siellä niitä oli - kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä. Eikä siinä vielä kaikki. Niitä sai myös kuvilla koristeltuna: Betty Boop ja Marilyn Monroe sieltä tarttuivat matkaan ja odottavat nyt jatkotoimenpiteitä työhuoneessa.

 

Sain sentään hankittua pari plektraa alkuperäiseen tarkoitukseenkin. Isäni suosiollisesti porasi jokaiseen plektraan pienen reiän osoittamaani kohtaan. Mustaan Fire Stone-plektraan yhdistin hopeoidun lehtiriipuksen ja kiinnitin ne avolenkeillä paksuun pyöreään nahkanauhaan. Korussa on papukaijalukko.

 

Ja kun tuota materiaalia nyt tuli hankittua niin päätin tehdä kerralla kaksi korua. Toista plektraa pyörittelinkin ajatuksissani vähän pidempään. Teräksen värinen, mustan logon koristama plektra kävi kyllä sinällään korusta, mutta jotain jujua se vielä tuntui kaipaavan. Kävin sitten ostamassa ohutta pyöreää nahkanauhaa, josta punoin nyörin. Samalla ostin tyyliin sopivan riipuspidikkeen johon kiinnitin plektran. Kiinnitin nyörinpäät koruliimalla ja laitoin salpalukon.

 

Tietooni on saatettu että korut ovat päässeet jo kaulaan, mutta käyvät kuulemma myös yhtä hyvin ranteeseen.

Arkihelmet

Hopeasepän taitoja opetellessa virisi taas into muuhunkin koruiluun. Yksinkertaisia koruja olen kaipaillut arkiasujen piristykseksi, sellaisia joita voisi kotonakin pitää ilman että niissä heti kohta roikkuu kolme pikkumimmiä kiinni.

 

Tällaiset arkihelmet sitten itselleni tekaisin. Molemman sorttiset mustat helmet ovat onyxia paikallisesta Bohemia-korutarvikeliikkeestä. Violetit helmet ovat malesian jadea Villihelmestä.

 

Työhuoneessa tekijäänsä odottavista materiaaleista on tulossa ainakin kolmet arkihelmet lisää, kunhan visio kirkastuu.

Turkoosia kaulaan

Isohkoja turkooseja Sinellin helmiä olen jemmannut jo jonkin aikaa ja pyöritellyt mielessäni ees sun taas. Lopulta niistä syntyi tämä pitkä kaulaketju yhdistettynä mustiin pieniin lasihelmiin ja Tiimarin ketjuun. Lukkoa koru ei oikeastaan olisi tarvinnut, koska se sujahtaa kyllä pään yli vallan mainiosti. Vaan onpahan varuilta, jos joskus joutuu vaikkapa jonkun muhkeamman kampauksen yli kikkailemaan.

Pikkuprinsessan korusetti

Olen tehnyt jo aika mojovan kasan koruja itselleni. Sellaisia aikuiseen makuun sopivia. Mutta voihan näitä tehdä pikkuneideillekin! Ranne- ja kaulakorusetin väkersin ystäväperheen kolme vuotta täyttäneelle tyttöselle. Jouduin kyllä käymään omien tyttärien helmivarastoa vajuuttamassa, sieltä löytyivät vaaleanpunaiset muovihelmet.

Kaulakorun tein yksinkertaisesti pujottamalla helmen ketjuun. Rannekorun helmet pujottelin vaijeriin. Molemmissa on tavallinen hopeanvärinen rengaslukko.

Vadelmaista

Joskus ei vain ota sujuakseen. Siksi tämä kaulakoru joutui odottelemaan valmistumistaan jokusen tovin. Halusin tehdä kolmesta vadelmanvärisestä, Helmimerestä ostamastani helmestä kaulakorun, joka ei olisi liian juhlavaa blingblingiä, vaan säväyttäisi sopivasti arkiasua. Sommittelin yhtä ja toistakin, vaan mikään ei tuntunut sopivan. Siihenpä se töppäsi koko projekti vähäksi aikaa.

Sitten sain käsiini Helmitaivas-kirjan (Johanna Vireaho & Sari Tammikari) ja inspiraatio putkahti takaisin. Yhdistelin isojen helmien kaveriksi mustia helmiä sekä vadelmanvärisiä siemenhelmiä yksinkertaisilla helmilinkeillä. Niskan takaa kulkee kaksinkertainen hopeanvärinen ketju. Niskaan jää keskelle lisäksi pieni helmiriipus. Koru on pitkä, joten lukkoa ei tarvitse.

Kaulakorun värien kanssa käy yhteen kolmeen vaijeriin vadelmanvärisistä siemenhelmistä pujoteltu rannerengas. Seassa on siellä täällä muutama musta välihelmikin sekä neljä nauhanjakajaa. Ei ollut muuten kaikista helpoin operaatio kiinnittää kolmen vaijerin laatikkolukkoa... En ole ehkä koskaan muulloin tuntenut itseäni niin töppösormiseksi! Vaan sainpas kiinni.

Melko hohdokasta arkea

Sattuneesta syystä meillä on nykyään elämässä - arkenakin - melko paljon blingblingiä. Tai ainakin minulla. Korujen tuloa ei voi estää...

Kirkkaista, keltaisista ja muutamista harmaan/hopean sävyisistä helmistä pujottelin kaulakorun kolmeen vaijeriin. Lukon kiinnityskohtiin jäi hiukka toivomisen varaa, mutta tällä tekniikalla saa varmasti ihan kivoja juttuja aikaan. Tuon kaulakorun kanssa voi sitten laittaa vaikka nämä:

Yksinkertaiset korvikset piristävät arkiasunkin. Ihanan aurinkoiset nuo helmet, jotka löytyivät helmikorukurssin aarteistoista.

Nämä hohdokkaat kuparinväriset korvikset syntyivät jo viikonlopun kurssilla. Samaan sarjaan tein myös kaulakorun, jonka kyllä suunnittelin kurssilla, mutta lopulta tein valmiiksi kotona:

Olisihan tuo muuten valmistunut aiemminkin, vaan piti käydä hankkimassa kuparinväristä koruvaijeria. Sillä samalla reissulla tuli tehtyä tietysti vähän muitakin "tuikitarpeellisia" hankintoja... Muun muassa lisää tarpeita näihin:

Korvikset ja rannekorun tein kaveriksi kurssilla ensimmäiseksi työksi tekemälleni kaulakorulle. Rannekorussa on hopeanvärinen salpalukko, jota kuvassa ei näy.

Mieheni, joka on aina yhtä innokas näiden näperrysteni suhteen, kyllä tunnustaa (liekö vain perhesovun säilyttääkseen?) että hienoja ovat, mutta ihmettelee samaan hengenvetoon milloin aion ehtiä käyttää "noita kaikkia". Pitää kai vain hankkiutua mahdollisimman moniin juhlallisuuksiin.

Helmikorukurssilla

Nyt minä opettelen tekemään korujakin. Ahjolan kansalaisopiston tiivis helmikorukurssi alkoi tänään ja jatkuu vielä huomenna. Sain tänään aikaan kaulakorun ja korvikset.

Kaulakoru on pään yli pujotettava vaijerikoru, jossa ei kiinnityshelmiä suurempia kommervenkkejä ole käytetty. (Siinäkin oli aloittelijalle kommervenkkiä kerrakseen, että saa kiinnityshelmen kohdistettua oikein ja puristettua tarpeeksi tiukkaan!) Korviksissa haastavin osuus oli korupiikin päähän kiepautettava lenkki. (Maikka sai homman näyttämään tosi helpolta...)

Vielä ovat tekniikat vähän hakusessa, mutta taisinpa innostua asiasta sen verran että eiköhän tässä rutiiniinkin päästä. Ja helmivarasto alkaa jo uhkaavasti karttua... Ongelma on siinä, etteivät yksinäiset helmet ainakaan vielä hahmotu päässäni järkeväksi kokonaisuudeksi. Siis armotonta kokeilua ja kantapään kautta mennään.

Olen jo pitkään katsellut ja etsiskellyt mustan sävyisiä koruja itselleni, nyt niitäkin sitten on. Ehkä huomenna kuitenkin jotain värikkäämpää?

P.S. Idean korvakorujen kuvaamiseen lasin reunalla pöllin Annalta.