Hei hei hiljaiselo?

Hupsistaheijaa! Melkein vuosi on vierähtänyt viime päivityksestä. Kaikenlaista projektia on tuohon aikaan mahtunut, eikä pienin niistä suinkaan ole muuttomme omakotitaloon remontteineen kaikkineen. Mutta tuossa vuodenvaihteen tietämillä taisin melkein vähän niin kuin ikään kuin luvata elvyttää taas blogiakin. Facebookin puolella Näpertäjä onkin jo heräillyt horroksestaan, kurkatkaas vaikka!

Pitkän tauon jälkeen törmätäänkin pikku pikku probleemaan. Sen nimi on valinnanvaikeus. Nääs kun tekemyksiä on syntynyt jatkuvalla syötöllä, vaikka ne eivät blogiin saakka olekaan luikerrelleet. Ehkä muutama makupala sieltä täältä?

Keskimmäinen tytär valitsi synttärijuhliensa teemaksi Harry Potterin. Siispä olohuoneemme sisustettiin Rohkelikon oleskeluhuoneeksi parhaan mielikuvituksemme mukaan, ja juhlapöydän kruunuksi askartelin kakun, jossa päällä oli tyylitelty Tylypahkan vaakuna ja reunassa Rohkelikon värit.

Piirtäminen on viime aikoina kaapannut ajastani melkoisen kimpaleen. Ötökät ovat edelleen lempilapsiani, erityisesti hämppy ja leppis. Hämppy on niin monipuolinen ja taipuu moneen tarkoitukseen. (Hämppykorttien taustalla muuten yksi viime vuoden suosikkiprojekteistani: uuden kodin eteisen seinä, jonka tapetoin vanhojen tietokirjojen sivuilla. Rakastan sitä!) Ihmishahmot lisääntyivät viime vuonna myös, mutta viimeisin villitykseni on tekstaus. Siihen(kin) jäin iloisesti koukkuun joulun aikaan!

Mutta minkäs sille mahtaa, kun ideoita pursuilee ja rönsyilee.

Olen jopa varovaisesti alkanut haaveilla ryhtyväni tekemään tilaustöitä ihan tosissani... Siis harkitsenko minä täällä tosiaan yritystoimintaa!? Kertokaapas, olisiko kiinnostusta? Voisitko sinä (joo, just sinä!) kuvitella tilaavasi uniikin, käsintehdyn kortin kummilapselle, hääparille, isoäidille...? Tai ehkä hääkutsut, konfirmaatiokutsut? Sisustustaulun? Joku on joskus ehdottanut minulle jopa lastenkirjan tekemistä. Ja kaikki tämä kuhisee nyt takaraivossa villisti...



















Vastapainoksi on tehnyt ihan hyvää välillä kaivaa neulomus tai virkkuu esiin, vaikka sillä osastolla inspiraatio on kieltämättä kokenut jonkinasteisen kolauksen. Sisustaminen on kuitenkin sattuneesta syystä ollut ajankohtaista ja koska suosin mielelläni kierrätystä, sain sentään vanhoista lakanoista leikkaamistani matonkuteista virkatuksi Hexagon-maton uuteen eteiseemme. Ohje löytyi Molla Millsin Virkkuri-kirjasta.



















Jospa tällä kimaralla saadaan blogi heräteltyä henkiin. Hypätkäähän taas kelkkaan ja pysykää kyydissä! <3 p="">

Pikkulaukku

Joskus kesken kaiken muuttunut suunnitelma on sittenkin parempi kuin alkuperäinen! Tästä piti tulla tablettisuojus, vaan kuinkas sitten kävikään...

Olen jo jonkin aikaa haaveillut kokeilevani kirjovirkkausta ja kädentaitomessuilla kävin sitä jopa itsensä Molla Millsin olkapään yli kurkkimassa livenä. Mollan Virkkuri-kirjasta nappasin ohjeen ja ryhdyin toimeen.

Takaraivossa kävi kyllä häivähtävän hetken ajatus, että lankani (Novitan Isoveli) saattaa olla joltisenkin paksumpaa kuin ohjeen puuvillalanka. Ja sellainenkin, että kannattaisi kenties mitata tuo tabletti. Huitaisin nämä aatokset saman tien menemään korvaamalla ne uudella: kai tästä jotain tulee.

No tabletillehan siitä tuli liian leveä. Tai toisinpäin liian kapea. Olisi se suojus varmasti ollut käytännöllinen. Mutta vallan ihana pikkulaukku siitä syntyi, kun siihen improvisoi väriläiskäksi vielä keltaisen läpän!

Pitsiä, pitsiä

Pitsiäkin rupesin virkkaamaan; ei kai se vanhuus yksin tule niinhän sanontakin kuuluu.

 

Lastenhuoneen verho kaipasi ihan selvästi verhotamppia. Pitsistä tytöt saavat ripauksen romantiikkaa, jota olen tähän asti tietoisesti vältellyt. Kontrastit ovat kuitenkin kivoja, joten yksinkertainen kukkapitsinauha sopii pöllöverhon kaveriksi kuin nakutettu.

 

Pitsimalli on kirjasta Isoäidin pitsit - 150 virkkausmallia (Müller&Müller, Otava). Lankana on Novitan Kotiväki.

Verkossa

Sitä mukaa kun vanhoista virkkuista tulee koriste-esineitä ja valaisimia, ahkeroin uusia virkkuita kaapintäytteeksi...

 

Tämä lapsukaisen kesätoppi oli jotakuinkin maailman helpoin tehdä: ainoastaan ketju- ja kiinteitä silmukoita koko puserossa, kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta. Etukappaleen halkiokaan ei tuottanut ylimääräistä päänvaivaa.

Ohje löytyy viime kesän Novita-lehdestä, lanka Novitan Miami. Värin valitsi tietenkin esikoinen, jolle topin virkkasin.

Koska tämän verkon alla täytyy joka tapauksessa pitää jonkinlaista aluspaitaa, ei helteen suhteenkaan ole niin justiinsa!

Auringonkukka

Näitä pitsiliinoja! Äitini oli ahkera käsityöihminen ja virkattuja pitsiliinoja - muun muassa - ovat meillä sitten nurkat väärällään. Isäni ei niistä perusta (tuliko yllätyksenä kenellekään...), enkä itsekään osaa niitä joka pöydälle ja hyllylle astella niin kuin äidillä taisi olla tapana. Mutta eipä niitä poiskaan raaski heittää, perintökalleuksia.

 

Joten minä sitten yritän parhaan kykyni mukaan jatkojalostaa pitsiliinoja. Aiemmin tein muutamista valkoisista liinoista lumihiutalekoristeen, joka edelleen ripustetaan ikkunaan aina talveksi. Tällä kertaa bongasin Facebookista kuvasarjan, jossa pitsiliinoista tekaistiin ilmapallon ja vesi-liimaseoksen avulla näppärästi lampunvarjostin.

 

Kuten arvata saattaa, ihan niin näppärästi se ei käynyt, varsinkaan kun samaa yritti useammalla pitsiliinalla. Siitä lisää tuonnempana. Ehkä. Tämä yhden liinan lamppuihme sen sijaan suostui onnekseni yhteistyöhön vallankin hyvin.

 

Aluksi tosin olin ehdottomasti sitä mieltä, että luomani kulho on liian pieni lampunvarjostimeksi. Ei se siitä mihinkään kasvanut, mutta päällystettyäni lampun johdon virkkaamalla (Molla Millsin inspiroimana) vaaleanvihreäksi (sattuman oikusta) automaattinen mielleyhtymä oli kukka. Sitten piti virkata vielä lehdet.

 

Tuloksena ihana aurinkoinen pitsivalo lastenhuoneessa.

 

Aurinkoinen matto

Eilen iski joku ihme virkkuupuuska ihan puskista. Nappasin hyllyltä Tiimarin loppuunmyynneistä haalimani keltaiset kuteet ja kirjahyllystä Virkkurin. Opinpahan samalla virkkaamaan tuplapylväitäkin!

 

Tuli pitsimatto kokoa S ja vähän päälle. Päätin nimittäin käyttää kuteet loppuun, pois häiritsemästä. Saatuani ohjeen mukaisen maton aikaan, kudetta oli vielä jäljellä, joten virkkasin muutaman lisäkierroksen ohjetta mukaillen. Tuossa tuo nyt odottelee kesää, jos vaikka parvakkeelle pääsisi...

Rusetti kaulaan!

Rusettikorut ovat ihania! Söpöjä ja leikkisiä. Vielä en ole itselleni rohjennut tällaista tehdä, mutta pari kaulakorua ja yhden sormuksen olen saanut parille tyttölapselle lahjaksi näperrettyä.

 

Helppo virkkausohje on Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, jossa neuvotaan rusettisormus sekä korvakorut. Tämä iso rusetti tehdään Mollan ohjeessa sormukseen. Jatkojalostin ajatusta kaulakoruksi.

 

Rusettiin tarvitaan vain ketju- ja kiinteitä silmukoita. Lyhykäisesti kerrottuna virkataan kaksi rengasta, joista isomman keskelle ommellaan muutama pisto, joilla rusettia hiukan "rypytetään". Sitten isompi kappale pujotetaan pienemmästä läpi ja ommellaan muutamalla pistolla kiinni.

 

Löysin perintölangoista tämän lilan helmiäislangan, kokeilin myös jotakin vaaleanpunaista marketin virkkauslankaa. Erilaisilla langoilla saa tietenkin erilaisia rusetteja, vähän erikokoisiakin samalla silmukkamäärällä.

 

Rusetin yläkulmiin sujautin avolenkit, joihin kiinnitin myös ketjun. Lasten kaulakorut kiinnittyvät näppärästi magneettilukolla.

Herra Harmaakarhu Luppakorva

Söpö nallepipo livahti jo joulupukin konttiin suloiselle kummipojalle. Herra Harmaakarhu on kuvassa hetkellisesti Neiti, koskapa mannekiinina poseeraa kuopuksemme, joka on liki samanikäinen. Toivon mukaan myös (päästään) melko samankokoinen.

Virkkasin pipon kaksinkertaisella Novitan Huopasella, kasin koukulla. En oikein löytänyt ohjetta, ainoastaan kuvia ja viittauksia Novitan Ipana-lehteen, jota ei tietenkään juuri siihen hätään ollut saapuvilla. Njaa, on sitä ennenkin pipoja virkattu, tuumin, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Kiinteillä silmukoilla virkkasin, reunan tosin huolittelin puolipylväillä.

Enkä tietenkään kirjoittanut ohjetta ylös tehdessäni - taaskaan! Siinä minulla olisi selvä ryhdistäytymisen paikka.

Taaperon pipossa on muuten oman kokemukseni mukaan PAKKO olla nauhat, joilla sen voi solmia kiinni päähän, muuten se on kaikkialla muualla paitsi siinä päässä. Tämäkin kuva on melkoisten ponnistelujen tulos...

Viime vuoden viimeisimpien tekemyksien esittelystä onkin hyvä siirtyä uuden vuoden ensimmäisten tekemiseen. Vauvavuosi on lähipiirissä startattu jo, joten sillä teemalla aloitellaan.

Onnellista uutta vuotta rakkaat lukijat!

Virkkuukoruja

Kultaiset korvarenkaat olivat taas kerran sellainen pakko tehdä -projekti. Kultalanka on lankakauppa Tuuliviiristä, ja se on virkattu kullanvärisen korvakorurenkaan ympärille.

 

Ohje, joka on sama kuin taannoisissa joulukoristeissani, on Molla Millsin kirjasta Virkkuri, kuten niin monet viimeaikaiset tekemykseni. Mikä ihana kirja! Mikä mieletön kekseliäisyys! Ah, ollapa itselläkin tuollainen lähes pohjaton ideasampo korvien välissä... Vaan onneksi on edes kirja, josta ideat voi varastaa.

 

Touhukasta joulunodotusta muillekin!

Jotain pientä pukinkonttiin...?

Barbien hepeneet ovat nopeita tehdä ja useimmiten mieluisia saada. Aika monelle pikku neidille olen ehtiessäni tekaissut jonkun pienen asustekokonaisuuden lahjaksi.

 

Lisäplussa (jonka kenties olen joskus maininnutkin) tulee siitä, että laatikon pohjalla pyörivät keränloput saa näin käytettyä hyödyksi. Toinen lisäplussa siitä, että nämä asusteet ovat mukavan pieniä postittaa - vaikka sitten valtameren tuolle puolen!

 

Näitähän ehtii vielä muutamat hyvin tekaista Joulupukin konttiin, ainakin jos muut projektit antavat myöten. Omani olen tehnyt aika lailla omasta päästä, neulomalla ja virkkaamalla mitä kulloinkin mieleen on juolahtanut. Punaisessa puserossa on sovellettu itselleni neuloman tunikan ohjetta.

Joulun tunnelma hiipii kotiin

Hopealankaa, akryylikristalli ja ohut rannerengas plus Molla Millsin Virkkuri-kirja sekä virkkukoukku. Näillä eväillähän voi syntyä vaikka mitä ihanaa; minä tein joulukoristeita.

 

Niin ne vain alkavat ajatukset tässä vaiheessa vuotta jouluun kääntyä, koti saa koristeita ja pukinkontti alkaa täyttyä - vähän kerrallaan. Lasten puheet liippaavat joulua harva se päivä, lahjatoiveita suunnitellaan, Joulupukki-kirja etsitään kirjahyllystä ja piparkakkuja haikaillaan. Ehkä on siis pian pidettävä leivontapäiväkin...

 

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

 

Hopealanka lankakauppa Tuuliviiristä Lappeenrannasta.

Mr. Whale

Herra Valaan idea on uusin löytö Papiljottilehmä ja haalarihai-kirjasta (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009). Tuosta oivallisesta opuksestahan löytyi myös ohje ystäväämme Häksyyn.

 

Mr. vastasi tarpeeseen keksiä eräälle pikkumiehelle syntymäpäivälahja. Nyt hän jo asuukin kaupungin toisella laidalla iloisen 3-vuotiaan viikarin painikaverina.

 

Herra Valas on oikeastaan yhtä kuin vanulla täytetyt lasten sukkahousut (nämä nimenomaiset kokoa 100), jotka on paikoitellen ommeltu yhteen. Silmät virkkasin omasta päästä. Tarkennuksena sanottakoon, etten siis ottanut mallia omista silmistäni, vaan "ohje" putkahti omista aivoistani. Enkä tietenkään kirjannut mitään silmukkamääriä ylös ja saattavat nuo olla vähän eriparisetkin, mutta mitäpä tuosta...

 

Ajatus on kuitenkin seuraavanlainen: virkkaa valkoisella langalla 4 ketjusilmukkaa (kjs). Tee n. 16 pylvästä (p)virkkuukoukusta neljänteen silmukkaan. (Toisin sanoen niin monta pylvästä kuin tarvitset saadaksesi ympyrän.) Sulje kerros piilosilmukalla (ps) ensimmäisten ketjusilmukoiden kolmanteen silmukkaan. Aloita toinen kerros virkkaamalla 3 kjs. Jatka virkkaamalla 2 p jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje ps:lla. Tee vielä tavallinen kerros kiinteitä silmukoita (ks), sulje ps:lla ja päättele.

 

Silmän mustat osat tein kiinteillä silmukoilla: virkkaa lankalenkkiin 5 ks, sulje ps:lla. Virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan, sulje ps:lla. Tee vielä toinen samanlainen kerros, päättele. Ompele mustuainen silmän valkuaiseen mihin kohtaan haluat. Silmästä tulee vähän kuppimainen, joten sen saa helposti kiinnitettyä "mullottavaksi".

 

Sitten vain ompelet silmät kiinni valaaseen tai muuhun sopivaan otukseen. Tai tuunaa vaikka paita. Hei, sitä pitääkin kokeilla...!

Häksy ei oo äksy

Varokaa hämähäkkikammoiset, täältä tulee Häksy! Hän asuu meillä ja on kyllä ihan kesy, suorastaan säyseä joten kylään uskaltaa edelleen tulla, heikkohermoisempikin vierailija. Hänen erikoisuutensa on se, että hän... no, naksuu.

 

Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Papiljottilehmä ja haalarihai (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009), joka on pullollaan toinen toistaan hurmaavampia leluja ja härpäkkeitä joka kodista löytyvistä materiaaleista toteutettuna. Ensimmäisenä minut kertakaikkiaan hurmasi Naksu.

 

Naksu tehdään kahdesta lastenruokapurkin kannesta, jotka kiinnitetään toisiinsa alareunat vastakkain. Kansivirityksen voi sulloa vaikka pikkuruiseen sukkaan, mutta sille voi myös virkata päällisen. Ohje löytyy kirjasta. Hiukan sitä muokkasin tehdessäni, eli jalkojen lisäksi virkkasin hämpylle pienen "hännäntöpön" takapuoleen ja etupuolella "silmät".

 

Vauva lussuttaa onnellisena Häksyn koipia kun ei muusta juuri ymmärrä. Arvatkaapa kuka sitä sitten naksuttelee joutessaan, aina kun Häksy sattuu käsiin osumaan? Naks-naks!

Mennääks leikisti retkelle?

Jos mentäis retkelle, niin voitais pakata eväslaatikkoon voileipiä, päälle juustoa, salaattia ja tomaattia. Eiks niin?

 

Leivät on leikattu paksusta askarteluhuovasta. Se ei kuitenkaan ollut minusta riittävän paksua, joten leikkasin kaksi palaa kumpaakin väriä ja liimasin palat yhteen. Reunan siistin liimamalla leipäpalan ympäri ruskeaa kanttinauhaa, jota sattui löytymään juuri sopiva pätkä. Hullun tuuria...

 

Suuren Käsityölehden kylkiäisinä tuli joskus Prinsessaliite, jossa oli ohjeita prinsessamekkoihin, virkattuun teeastiastoon ynnä muun muassa näihin leivänpäällisiin. "Juustosiivut" on leikattu keltaisesta softiksesta. "Salaatinlehdet" ovat ohutta askarteluhuopaa, joka on pesty pyykkikoneessa kuudenkympin ohjelmalla (muun pyykin joukossa). Käpristyneestä huovasta leikkasin sitten tammenlehväsalaattia. Ja tomaattiviipaleet on virkattu kyseisen lehdykän ohjeen mukaan. Lanka on Novitan Miamia.

 

Eväsrasiaa en sentään itse askarrellut, Hello Kitty-laatikko löytyi Halpa-Hallista. Setti ojennettiin ystäväperheen kuopukselle synttärilahjaksi.

Kulho, vati, kori?

Mikähän tämä tekemys mahtaisi olla nimeltään? Muodoltaan se muistuttaa minusta enemmän kulhoa kuin koria. Kulhosta tulee kuitenkin mieleen ennemmin lasi-, keramiikka- tai posliiniastia. Vadiksi se lienee pienikin. Joku astiantapainen se selvästi yrittää olla. Siis virkattu korikulho?

Koriin käyttämäni trikookuteen jäämistä sen virkkasin. Joulun alla täytin sen suklaakonvehdeilla ja vein ystäväperheelle joulutervehdykseksi. Toki muistin kuvata sen vasta sellofaaniin käärittynä... Voi pojat, olipa vähän yhtä ja toista muistettavaa (ja unohdettavaakin) askaretta ennen joulua!

Tunikan helppo muodonmuutos

Periaatteessa en koskaan osta kirpparilta rikkinäisiä tai valmiiksi tahraisia vaatteita. Liekö ollut väri, joka sai minut kuitenkin tarttumaan tähän suht edulliseenkin lasten tunikaan jonka helmassa kyllä erottui pari pientä rasva(?)läikkää. Keskimmäisen tyttären vaatekaappi nimittäin suorastaan huusi keskelleen jotain vihreää kaiken sen pinkin keskelle.

 

Ajattelin jo ostopäätöstä tehdessäni vaaleanpunaista vauvalankakerän jämää, joka käsityökorin pohjalla lojui joutilaana sekä virkattuja kukkia, joiden ohjeen nappasin kerrassaan ihastuttavasta Sekaisin langoista-kirjasta (Susanna Zacke & Sania Hedengren, WSOY).

 

Ja tässä on tulos joka paitsi peittää pikku tahrat myös piristää mekkosta mukavasti:

 

Virkkasin tennarit

Törmäsin virkattuihin koristossuihin ensimmäisen kerran kaiketi Facebookissa kaverin tekemyksiä ihaillessani. Aivan mielettömän söpöt! Nettiä penkoessani törmäsin näihin useammassakin blogissa. Lähes kaikkialta johti linkki brasilianportugalinkieliseen ohjeeseen. Passo-a-passopa hyvinkin, todella havainnolliset kuvat ohjeessa on ja kun tarpeeksi jaksaa scrollata, löytyy lopusta ihan pätevä englanninnoskin. Vielä piti googlata virkkaussanasto englanti-suomi ja sen jälkeen pärjäsikin jo ihan kivasti.

 

Ohjeesta ei tarkalleen ottaen selvinnyt mitä kokoa valmiit tennarit ovat (muuta kuin että vauvalle ovat). Minä virkkasin puuvillalangan sijaan suomalaisiin talvioloihin sopivammalla perinteisellä sukkalangalla eli Novitan Seitsemällä veljeksellä, kolmosen virkkuukoukulla ja sain lopputulokseksi suunnilleen koon 20 tossut, jotka mahtuvat passelisti 1-vuotiaan kummipojan jalkaan.

Kas näin heiluu kassi...

Minulla kun ei noita käsilaukkuja ole vielä lähellekään riittävästi... Mutta kun harjoittelin pontevasti virkkaamaan isoäidin neliöitä, niin jotainhan näistä harjoituskappaleistakin piti kasata. Etteivät jää tyhjänpanttina kaapin nurkkiin pyörimään.

 

Niinpä tein niistä pienen käsilaukkusen. Siihen mahtuvat passelisti lompakko, puhelin ja avaimet, ehkä lisäksi vielä pieneksi taittuva ostoskassi. Täti Moonika on valmis shoppailukierrokselle!

Virkattu kori

Virkkausmania jatkuu. Vaihdoin vain paksun langan vielä paksumpaan trikookuteeseen ja kännykkäpussit koriin. Suuntaa-antava ohje löytyi Novitalta, jälleen kerran. Kude ei kylläkään ole samaa, ei sinne päinkään.

 

Olenhan minä tätäkin projektia suunnitellut jo pidemmän aikaa ja kaupoissa katsellut tämän tyylisiä koreja. Ja joka kerta todennut ettei kai tuo nyt niin vaikea voi olla itse toteuttaa. Eikä se vaikea ollutkaan. Kun vain sai itsestään aikaiseksi.

 

Sisältö sieltä vähän pilkistää. Siitä ja vasemmalla puolella näkyvästä puisesta huonekalun osasta voipi kenties arvailla, sikäli mikäli niistä mitään tolkkua ottaa, että meilläkin valmistaudutaan johonkin. Jo kolmatta kertaa.

Koteja kännyköille

Naapurinrouvat tilasivat minulta kännykkäpusseja. Tilaajia oli toistaiseksi kylläkin vain kaksi. Homma lähti vähän lapasesta kun löysin helpon ohjeen paristakin eri lähteestä (Novita/DROPS Design).

Paksulla akryylilangalla (Novitan Katri) ja viitosen koukulla sain aikaan napakkaa jälkeä ja valmista nopeasti: tekaisin päivän mittaan lopulta kaikkiaan kuusi pussukkaa ja seuraavana päivänä vielä yhden lisää. Sitten loppui se lanka.

Muutaman ensimmäisen tein yksinkertaista mallia muuntelemalla "ripustuslenkin" pituutta: pari ranteeseen menevää, yksi kaulaan ripustettava, yksi lyhyt lenkki. Sen jälkeen alkoi syntyä läpällisiä muunnelmia. Näistä kaksi on ihan vain päälle käännettäviä läppiä (harmaa-vihreät) ilman mitään kiinnitystä. Yhteen laitoin nappikiinnityksen - hauska leppäkerttunappi on väriläiskä muuten harmaassa pussukassa.

Nämä pussukat on tehty älypuhelimille sopiviksi ja ainakin Nokia Lumia 610 mahtuu pienimpiinkin ihan sujauttamalla. Muutama on hitusen leveämpiä malleja, joita sovitin isännän jonkin verran isommalla Nokia E7-puhelimella.