Jotain pientä pukinkonttiin...?

Barbien hepeneet ovat nopeita tehdä ja useimmiten mieluisia saada. Aika monelle pikku neidille olen ehtiessäni tekaissut jonkun pienen asustekokonaisuuden lahjaksi.

 

Lisäplussa (jonka kenties olen joskus maininnutkin) tulee siitä, että laatikon pohjalla pyörivät keränloput saa näin käytettyä hyödyksi. Toinen lisäplussa siitä, että nämä asusteet ovat mukavan pieniä postittaa - vaikka sitten valtameren tuolle puolen!

 

Näitähän ehtii vielä muutamat hyvin tekaista Joulupukin konttiin, ainakin jos muut projektit antavat myöten. Omani olen tehnyt aika lailla omasta päästä, neulomalla ja virkkaamalla mitä kulloinkin mieleen on juolahtanut. Punaisessa puserossa on sovellettu itselleni neuloman tunikan ohjetta.

Mr. Whale

Herra Valaan idea on uusin löytö Papiljottilehmä ja haalarihai-kirjasta (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009). Tuosta oivallisesta opuksestahan löytyi myös ohje ystäväämme Häksyyn.

 

Mr. vastasi tarpeeseen keksiä eräälle pikkumiehelle syntymäpäivälahja. Nyt hän jo asuukin kaupungin toisella laidalla iloisen 3-vuotiaan viikarin painikaverina.

 

Herra Valas on oikeastaan yhtä kuin vanulla täytetyt lasten sukkahousut (nämä nimenomaiset kokoa 100), jotka on paikoitellen ommeltu yhteen. Silmät virkkasin omasta päästä. Tarkennuksena sanottakoon, etten siis ottanut mallia omista silmistäni, vaan "ohje" putkahti omista aivoistani. Enkä tietenkään kirjannut mitään silmukkamääriä ylös ja saattavat nuo olla vähän eriparisetkin, mutta mitäpä tuosta...

 

Ajatus on kuitenkin seuraavanlainen: virkkaa valkoisella langalla 4 ketjusilmukkaa (kjs). Tee n. 16 pylvästä (p)virkkuukoukusta neljänteen silmukkaan. (Toisin sanoen niin monta pylvästä kuin tarvitset saadaksesi ympyrän.) Sulje kerros piilosilmukalla (ps) ensimmäisten ketjusilmukoiden kolmanteen silmukkaan. Aloita toinen kerros virkkaamalla 3 kjs. Jatka virkkaamalla 2 p jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje ps:lla. Tee vielä tavallinen kerros kiinteitä silmukoita (ks), sulje ps:lla ja päättele.

 

Silmän mustat osat tein kiinteillä silmukoilla: virkkaa lankalenkkiin 5 ks, sulje ps:lla. Virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan, sulje ps:lla. Tee vielä toinen samanlainen kerros, päättele. Ompele mustuainen silmän valkuaiseen mihin kohtaan haluat. Silmästä tulee vähän kuppimainen, joten sen saa helposti kiinnitettyä "mullottavaksi".

 

Sitten vain ompelet silmät kiinni valaaseen tai muuhun sopivaan otukseen. Tai tuunaa vaikka paita. Hei, sitä pitääkin kokeilla...!

Häksy ei oo äksy

Varokaa hämähäkkikammoiset, täältä tulee Häksy! Hän asuu meillä ja on kyllä ihan kesy, suorastaan säyseä joten kylään uskaltaa edelleen tulla, heikkohermoisempikin vierailija. Hänen erikoisuutensa on se, että hän... no, naksuu.

 

Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Papiljottilehmä ja haalarihai (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009), joka on pullollaan toinen toistaan hurmaavampia leluja ja härpäkkeitä joka kodista löytyvistä materiaaleista toteutettuna. Ensimmäisenä minut kertakaikkiaan hurmasi Naksu.

 

Naksu tehdään kahdesta lastenruokapurkin kannesta, jotka kiinnitetään toisiinsa alareunat vastakkain. Kansivirityksen voi sulloa vaikka pikkuruiseen sukkaan, mutta sille voi myös virkata päällisen. Ohje löytyy kirjasta. Hiukan sitä muokkasin tehdessäni, eli jalkojen lisäksi virkkasin hämpylle pienen "hännäntöpön" takapuoleen ja etupuolella "silmät".

 

Vauva lussuttaa onnellisena Häksyn koipia kun ei muusta juuri ymmärrä. Arvatkaapa kuka sitä sitten naksuttelee joutessaan, aina kun Häksy sattuu käsiin osumaan? Naks-naks!

Mennääks leikisti retkelle?

Jos mentäis retkelle, niin voitais pakata eväslaatikkoon voileipiä, päälle juustoa, salaattia ja tomaattia. Eiks niin?

 

Leivät on leikattu paksusta askarteluhuovasta. Se ei kuitenkaan ollut minusta riittävän paksua, joten leikkasin kaksi palaa kumpaakin väriä ja liimasin palat yhteen. Reunan siistin liimamalla leipäpalan ympäri ruskeaa kanttinauhaa, jota sattui löytymään juuri sopiva pätkä. Hullun tuuria...

 

Suuren Käsityölehden kylkiäisinä tuli joskus Prinsessaliite, jossa oli ohjeita prinsessamekkoihin, virkattuun teeastiastoon ynnä muun muassa näihin leivänpäällisiin. "Juustosiivut" on leikattu keltaisesta softiksesta. "Salaatinlehdet" ovat ohutta askarteluhuopaa, joka on pesty pyykkikoneessa kuudenkympin ohjelmalla (muun pyykin joukossa). Käpristyneestä huovasta leikkasin sitten tammenlehväsalaattia. Ja tomaattiviipaleet on virkattu kyseisen lehdykän ohjeen mukaan. Lanka on Novitan Miamia.

 

Eväsrasiaa en sentään itse askarrellut, Hello Kitty-laatikko löytyi Halpa-Hallista. Setti ojennettiin ystäväperheen kuopukselle synttärilahjaksi.

Minä ompelin!

Hohoo, ihmeitten aika ei tosiaan ole ohitse. Sain kuin sainkin aikaan lasten paljon puhuman ja hartaasti toivoman nukenkeinun - ompelemalla. Ja vieläpä ihan ajoissa pukinkonttiin.

 

Kankaat ovat Ikeasta joskus ostettuja. Kaavan ja mitat otin Nuken omat vaatteet-kirjasta (Anne Grethe Gaaserud/Tammi), mutta kiinnitystä muokkasin (mielestäni) järkevämmäksi. Ajatuksena oli näet saada keinu näppärästi roikkumaan ovenkarmeihin kiinnitettyyn leuanvetotankoon.

Kirjan ohjeessa keinun kiinnitysnauhoissa kikkailtiin rautalangan ja neppareiden kanssa, mutta ne ajatukset hylkäsin hetikohta. Harkitsin tarrakiinnitystä, mutta totesin etteivät lapset kuitenkaan saa keinua itse ripustettua ylös tankoon joten on aivan sama yksinkertaisesti vain ommella nauhat kiinni keinun yläsaumaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sitä ennen pujotin kumpaankin nauhaan puisen verhorenkaan. Renkaat blokkasin lopuksi vanhalla kunnon hevosenhäntäsolmulla. Nyt keinu roikkuu parin s-koukun varassa omalla paikallaan.

Uuden nuken uudet vaatteet

Uusille nukeille kaivataan kipeästi vaatteita. Onneksi kaapit pursuilevat (jostain kumman syystä?!?) sen seitsemää sorttia jämälankoja.

Pienet ja helpot vaatteet on nopea tehdä ja juuri nyt sopivaa puuhaa minulle iltaisin, kun ei huvita sohvalta juuri liikahtaa mutta kokonaan tekemättäkään ei osaa olla.

Omasta päästä suuremmin suunnittelematta syntyi pari pitsineuleista kesämyssyä (joista tässä toinen) sekä neulemekko.

Myssyssä lankana on Novitan Miami, silmukoita 48 ja alkuun muutama kerros 2 oikein 2 nurin joustinneuletta suljettuna neuleena. Pitsineuleen hahmottelin itselleni ruutupaperille ennakkoon. Joka toinen kerros: *2 oikein yhteen, langankierto, 2 oikein, langankierto, ylivetämiskavennus*, joka toinen kerros oikeaa. Kun korkeus oli noin 6-7 cm, aloitin sileän neuleen ja sädekavennuksen. Langanpätkästä solmin vielä pienen rusetin koristeeksi.

Mekossa käytin jotain mitä lie iankaikkisen vanhaa, markkinoilta luultavasti jo ammoin kadonnutta kevyehköä lankaa. Aloitin luomalla 64 silmukkaa ja neulomalla suljettuna neuleena muutaman kerroksen ainaoikeaa, tässä tapauksessa siis joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin. Sen jälkeen neuloin sileää neuletta noin 13 cm, minkä jälkeen kavennukset: 2 oikein yhteen, 2 oikein, 2 o yhteen, 2 o jne. koko kerroksen verran. Jäljelle jääneillä 48 silmukalla neuloin joustinneuletta viitisen senttiä, sillä lailla sopivasti.

Pääteltyäni mekon poimin päätellystä reunasta neljä+neljä silmukkaa olkaimia varten. Ne neuloin ainaoikealla sopivan mittaisiksi, päättelin ja ompelin irtonaiset päät mekon selkäpuolelle.

Täytynee seuraavaksi askarrella toinenkin mekkonen. Nukkejakin kun on tietenkin kaksin kappalein.

Meille tuli nukkekoti

Tytöt saivat kesällä yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi ukin tekemän nukkekodin. Pikkuisen on minullakin ollut siinä näppini pelissä, suunnittelin talon nimittäin. Isäni sitten rakennusinsinöörinä hoiti varsinaisen työn. Olen myös hankkinut erinäisen määrän sisäpintojen materiaaleja nukkikseen. Ukki-parka sen sijaan sai näpertää nekin paikoilleen. Joo, tiedetään: tämä on sukuvika!

Kun se nukkekoti sitten tuli, piti sinne tietenkin saada kalusteita ja kodintekstiilejä erinäinen määrä. Sohvan runkona on maitorahkarasia, täytteenä ja pehmusteena superlonia ja vanua. Kiinnitin kaiken nitojan ja liiman avulla. Vaan ei minusta taida verhoilijaa tulla. Kyllä tuon nyt sentään sohvaksi tunnistaa. Matto on leikattu jostain vanhasta pyöreästä pöytätabletista, sohvapöytä puolestaan jonkin pullon (muistaakseni fiksatiivipullon) muovisesta korkista. Olohuoneen verhoihin käytin morsiuspuvustani ylijäänyttä oranssia silkkiä.

Keittiön verho onnistui yli odotusten! Ompelin kapan reunaan pitsinauhaa, niin säästyin enemmiltä käänteiltä, ne kun ovat näissä minihommissa vain riesaksi. Kaikkien verhojen reunatkin olen vetänyt vain siksakilla, koska muuten verhoista tulisi ihan tönköt.

Nukkekodin äidin ja isän makuuhuoneessa on samantyylinen laskosverho kuin meidän omassa työhuoneessa! Tässä vaiheessa sängyn virkaa toimitti pikkuinen nukkevauvan tyyny, jolle koko perhe on ojentautunut päivänokosille. Nykyään makkarissa on jo isosta Flora-paketista askarreltu parisänky.

Meidän nukkekoti on iso, pinkki ja siellä lojuu sekalainen seurakunta milloin mitäkin kalusteita, muun muassa Muumilaivasta. Pohjakerroksen erikoisuuksina sauna ja takkahuone! Saunan takana on myös ulkovarasto, jonka ovi jää lyhyelle sivulle.

Kyllä ukki osaa!

Intiaanipäällikkö Iloinen Ipana ja papoose

Tuli äkillinen älli tehdä intiaanipäähine, ja siitäkös esikoinen innostui. Muistin omistavani pussillisen värikkäitä höyheniä, jotka on luultavasti alunperin hankittu virpovitsojen askarteluun. Sen verran keväiset ovat värit, että saattaa olla notta meiltä lähtee sitten aikanaan virpomiskierrokselle noitien sijaan pari pääsiäisinkkaria...

Nopealla pähkäilyllä syntyi jämäkankaasta ja kuminauhan pätkästä intiaanipäällikön päähine. Tuo jämäkangas oli reunoista valmiiksi huoliteltu, luultavasti joku vanha pöytäliina, joten eipä tuota tarvinnut kuin vähän surauttaa. Kuminauha jää takaraivolle. Höyhenet on ommeltu sauman väliin.

Pitihän tuon pikkusisko-papoosenkin tietenkin saada oma päähineensä, eipä siitä inkkarileikistä muuten mitään tule - muuta kuin tappelu. Samasta kankaasta samaan tapaan tein tuollaisen pantamallisen pikkupäähineen, johon tuli kolme sulkaa. Takana on pätkä kuminauhaa. Joustaa sitten vähän isompaankin päähän.

Nyt meillä hyppelehtii ympäri huushollia kaksi iloista intiaania ja huudattaa stereoista Intiaanin sotahuutoa. U-ii-u-ii-u-ih-hih-hu!

Keittiöremontti

Välillä nämä askarteluprojektit saavat ihan uusia mittasuhteita. Lomailemme paraikaa lapsuudenkodissani, ja saimme isäni kanssa idean sisustaa piha-aittaan tytöille leikkimökin. Isän omin käsin joskus 90-luvulla rakentamassa aitassa on nykyään vanha sohva ja sänky, eikä juuri käyttöä.

Sattuipa sopivasti, että olimme aiemmin säilyttäneet ison pahvilaatikon, jossa joskus toimitettiin joku nettikaupan tilaus (ei sentään askartelu- tai edes leivontatarvikkeita!). Ajatus oli kehitellä siitä tytöille jotakin, mutta nyt visiot alkoivat jyllätä oikein tosissaan. Leikkimökkiin tarvitaan ehdottomasti keittiö. Siis ainakin hella. Hellan jatkeeksi ehkä työtaso tai... tiskipöytä?

Ryhdyin tohinalla puuhaamaan lieden ja uunin kimpussa, kun isä saapui verstaastaan, josta takuulla löytyy kaikki mitä ikinä voi edes kuvitella tarvitsevansa pikkutyttöjen pahvikeittiön remonttiin. Luultavasti sieltä löytyisi tarvittavat välineet vähän isommankin keittiön remonttiin, tai ainakin tusinaan huonekaluja. No, tällä kertaa oli löytynyt muovinen, nelikulmainen, matalareunainen "allas", josta ensin hahmottelin mielessäni uunipeltiä, mutta josta myöhemmin tulikin upotettu tiskiallas.

Pahvilaatikkoaskartelijan luottotyökalut ovat ehdottomasti hyvä askartelu-/mattoveitsi, paksut huopakynät, ilmastointi- ja/tai pakkausteippi sekä yleisliima. Tällä kertaa kului erityisesti tuota ilmastointiteippiä, sillä pitäähän tiskipöydän toki olla tiskipöydän näköinenkin... Ja kuten asiaan kuuluu, tiskialtaan alla on tietenkin roskiskaappi.

Löysimme vielä sattumalta jostain vaatehuoneen perukoilta kasan omituisia muovivempaimia, jotka lopulta päättelimme jonkinlaisiksi kannakkeiksi. Yksi sellainen sopisi hanaksi, ja niinpä oli visioitava vielä taustalevy tiskipöytään. Haaranastoja piti varta vasten käydä metsästämässä paikallisista askarteluliikkeistä, jotta "hana" saatiin kiinnitettyä taustapahviin, joka siis oli alunperin tiskialtaan upotuksen tieltä leikattu pahvikappale. Noita nastoja metsästettäessä hankin myös mustaa kartonkia, jolla viimeistelin lieden - siis leikkasin siitä keittolevyt.

Nyt käy aitassa sutina, kun isompi neiti keittelee milloin kaffetta ja milloin soppaa, ja pienempi pyörii jaloissa parhaan taitonsa mukaan.