Piirustusinnostus

Piiiiitkästä piiiiitkästä aikaa otin kynät käteen ja ryhdyin piirtelemään. Koko ajatushan sai alkunsa keskimmäisen tyttären nimipäiväkortista, johon piirustelin hilpeän kimalaisen. Sitten alkoi syntyä...

...ja ötököistä siirryin lopulta ihmishahmoihin.

Näitä voi tehdä samalla kun lapset piirtelevät omiaan. Toisin kuin muita askarteluja, joihin heidän on tietenkin aina päästävä osallisiksi. Minkä takia askartelen lähinnä - no, öisin.

En muistanutkaan, että piirtäminen on näin kivaa!

Hääsesonkia

Muutamia hääkorttejakin olen saanut kesän mittaan askarrella. Jostain syystä väriyhdistelmä musta-punainen-valkoinen on erikoisesti juurtunut aivoihini.

Se on tietenkin oikein hyvä yhdistelmä, vähän rock-henkinen. Ja mikäpä siihen paremmin osuisi kuin tuo herttakakkonen. Taustapaperi on sentään vähän romanttisemmasta päästä. Kulmassa on sydämenmallinen metalliklemmari.

Sopivaa kirjekuorta ei varastostani löytynyt, joten sellainen piti tekemän. Mustavalkoinen kuori kierrättää Marimekon paperipussia.

Samoilla väreillä, vähän eri sävyillä syntyi tämäkin, vähän romanttisemman tyylin hääkortti.

Rakkausteksti löytyy erillisestä pikkukortista, joka vedetään ulos. En laittanutkaan näihin kortteihin mitään perinteistä Hääparille-tekstiä. Asia paljastunee henkilökohtaisesta onnittelutekstistä kuitenkin.

Oli miten hyvä yhdistelmä tahansa, aina ei voi samaa käyttää. Niinpä ihan tietoisesti tein vähän erilaisen hääkortin vähän epätavallisemmilla väreillä. Muutenhan tämä Sarah Kay -kortti on paljon paljon hempeämpi kuin herttakakkonen. Etukannen jujuna on tagi, joka siis liukuu piiloon leimakuvan alle. Sisäsivun pikkutagin tekstin kirjoitin käsin.

Kortti on epätavallinen siksikin, että siinä on enemmän koristeita ja jippoja kuin tavallisesti käytän. Ajattelin kokeilla. Vaikka aika vaikeaa se minulle on. Harjoittelen silti, koska vaihtelu virkistää ja itseään on hyvä jatkuvasti piiskata eteenpäin - myös niille omille epämukavuusalueille.

Moottoripyöräilevälle hääparille

Ystävättäreni serkku meni naimisiin ja hän pyysi tekemään parille kortin, jota moottoripyöräaiheesta lähdettiin rakentamaan...

Kuten näkyy, värimaailma on aika harmaa ja pelkäsin, tuleeko kortista ihan ankea. Siis harmaata? Keskellä kauneinta Suomen suvea? Olenkohan edes järjissäni, joku auringonpistos varmaan... Mutta tästähän tuli tyylikäs. Ja kun löysin tuon pyörän, valinta tuntui luontevalta. Pehmeyttä korttiin tuo taustapaperisuikaleen kuva-aihe: se on romanttinen kuin mikäkin, tyttö ja poika puiden siimeksessä ja silleen. Vähän tuollainen vintage-henkinen paperi jälleen. Reunoja elävöitin mustalla leimavärillä tuputtelemalla.

Harmaalle kartongille leimasin valkoisella tuollaista tekstijuttua, samaa leimaa käytin lentokonekortissa taustalla. Neliöt piirsin käyttämällä pientä leimavärirasiaa apuna. Jonkin aikaa mietiskelin mitähän noihin kahteen muuhun neliöön keksisi. Motskari oli selviö. Raapustelin jo koetekstejä ja sydämiä, kun välähti mieleen tiedustella hääparin nimikirjaimia. Tietenkin juuri morsiamen nimikirjain sattui olemaan koristeellisen kirjainsetin vähiten koristeltu... En ruvennut suuria kiemuroita siihen sotkemaan, mutta löysin pienen kukkaleiman, jolla sain sentään vähän pehmeyttä tuohon maskuliiniseen T:hen.

Häitä tanssitaan

Kesä on vilkasta naima-aikaa, sehän tiedetään. Hääkortteja tulikin askarreltua aika kasa, vaikkei meidän perheen postiluukusta tänä kesänä olekaan yhtään kutsua kolahtanut. Ainakaan vielä.

Vintage-kortti yllä on ehdoton suosikkini. En ehkä raaski antaa sitä kellekään, annan sen itselleni omana hääpäivänä?! Ideahan on ihan mahdottoman yksinkertainen. Ihanan romanttinen taustapaperi tuo mieleen rakkauskirjeen, reunoja vähän rapsutin rosoisemmiksi. Kuva on hääkuva-arkista, jonka tilasin taannoin muistaakseni Paperellasta. Kokonainen A4 siis täynnä vastaavia kuvia. Näitä nähdään vielä lisää, se on varma. Pienet valkeat paperikukat saivat keskelleen helmen. Hääpari ja muutama kukka on kiinnitetty tarratyynyillä. Tämä ei muuta kaipaa.

Kortti on muuten varsinainen kukkaisilotulitus: taustapaperissa on ruusuja, kuvan morsiamen kimpussa mm. liljoja ja paperikukkiakin on kolme eri mallia.

Tässä toisessakin kortissa on vintage-henkeä. Tämä tuotti jonkin verran päänvaivaa, koska en halunnut liittää siihen liikaa krumeluureja, mutta silti se tuntui kaipaavan jotain. Lisäsin siis lopulta organza-nauhan rusetteineen. Pääosassa ovat taustapaperi ja pitsinauha, jotka tuntuivat sopivan yhteen ihan justiinsa. Tekstaus ja sydän ovat omaa käsialaa. Ehkä jonkin hääaiheisenkin leimasimen voisi hankkia... Toisaalta käsin saa mukavasti vaihtelua tekstauksiin.

Syntyi myös vähän rokkihenkisempi kortti kaiken vintagen keskellä. Kortin idea on jälleen tuosta ihanasta kirjasta: Kutsuvat kortit (Kaarina Korventaka & Päivi Forsström, WSOY). Taustapaperi on leimattu. Tällä kertaa käytin o-kirjaimen sijasta nollaa, koska se tuntui sopivan paremmin nyt. Nollana olenkin tuota o:ta jo käyttänyt viisikymppisten korteissa.

Punainen nauha on kapeaa eikä kovin koristeellista, mitä ei myöskään ole tavallinen valkoinen paperi jolle leimasin. Toisaalta kirjaimet ovat hyvinkin koristeelliset. Jotain herkkää kuitenkin kaipasin koristeeksi, joten laitoin pikkuruisia tarrahelmiä koristamaan neljää kirjainta, yhtä kutakin. Tähän tapaan:

Niin että häitä järjestämään, ihmiset, kyllä näitä kortteja syntyy!

Kaksi vuotta sitten

Tänään vietämme pumpulihääpäivää. Vaikka sitä ei nyt ihan heti uskoisikaan, kaksi vuotta sitten sain suoraan sanottuna yliannostuksen askartelusta! Oliko niitä kutsukortteja jotain 50? Itsehän ne piti tehdä alusta loppuun, hyvä kun en kartonkiakin omin pikku kätösin tehtaillut... Eipä silti, olihan sitä omaa kädenjälkeä ilo ihailla. Harmi ettei yhtään kappaletta tainnut noista kutsukorteista itselle talteen jäädä. Tuolloin en edes tajunnut niitä kuvata, kun en arvannut bloggaamaankin vielä ryhtyväni.

Eikä niissä kutsukorteissa tietenkään vielä kaikki. Ohjelmalehtiset, hääkarkit, vieraskirja, istumajärjestys, menu, pöytänumerokortit, rekvisiittaa, opaskyltit, kiitoskortit... Hääalbumin kansi on muuten vieläkin tekemättä.

Ruska-aika, ruskateema - tietenkin. Paperiaskartelujen ruskea kartonki on ihan tavallista Tiimarista ostettua kartonkia. Ja sitä muuten kului! Lehtipaperin tein itse akvarellipaperille peiteväreillä itse tehdyn sablonin avulla "tuputtelemalla", lehtiruodit piirsin ruskealla kuitukärkikynällä (?). Aika monta A3-arkkia, en muista tarkkaan, enkä ehkä haluakaan. Tuosta paperista olin kyllä vähän ylpeä, ja olen edelleen, vaikka taisi muutama ärräpää sitä värkätessä päästäkin. Sitäkin kun tunnuttiin tarvitsevan koko ajan lisää ja lisää!

Kutsukortti oli kaksiosainen muistaakseni 15x15 cm:n kokoinen, ja sen etukannen oikeassa reunassa oli lehtipaperisuikale samaan tapaan kuin yllä näkyvässä ohjelmalehtisessä. Eli tein kartonkiin kaksi viiltoa askarteluveitsellä, ja suikale pujotettiin siitä ja liimattiin päistä. Omakätisesti kultaisella kalligrafiatussilla tekstattu "kutsu" luki samalla paikalla kuin tuo "ohjelma" yllä. Sisäpuolelle liimattiin vielä erillinen sisälehti, johon kutsun tiedot oli (sentään) printattu. Taisinpa kirjekuoriinkin vielä muutamat lehdykät tupsutella. Heidi-kaaso oli apuvoimana muun muassa näissä askarteluissa.

Samaan tapaan sitten vähän ideaa jalostamalla tehtiin näitä muitakin juttuja. Paitsi lehtipaperia ja kartonkia saatiin kulutettua myös silkkipaperia ja paperinarua.

Hääkarkkina oli "kettukarkki" eli Fazerin Pihlaja. Se piti vielä naamioida juhla-asuun. Tai siis ne kaikki satakunta... Onneksi Anni-kaaso auttoi! Karkkien lisäksi samoja materiaaleja käytettiin riisikorien somistamiseen. Korin pohja vuorattiin ruskealla silkkipaperilla ja reunus ja sanka koristeltiin paperinaruilla lehtineen. Törmäsin muuten noihin koreihin taannoin anoppilan kellarissa (ilman silkkipapereita mutta muuten kuosissaan). Joutaisivatkohan jo tyttöjen leikkeihin...?

Opaskyltit isäni askarteli jostain varastoistaan löytämistään jämälankuista, joihin minä sitten spreijailin itse tehdyn sablonin avulla tarvittavat tiedot ruskealla spraylla. Vaahteranlehdet riivittiin muovioksistaan ja niitattiin somisteeksi. Kylttejä ei ollut kuin kolme: kaksi nuolineen Kausalan liikenneympyrässä sekä yksi (yllä) itse juhlapaikalla, Kurjenmiekan portin pielessä.

Häät olivat mukavat ainakin hääparin mielestä, morsiuspuku (handmade by Anu Ojala) oli kaunis ja istui kuin valettu, vihkiminen sujui juhlapaikan puutarhassa isommitta kommelluksitta, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kakku maistui makoisan suklaiselta ja häävalssi Sikojen rakkaus luisti leppoisasti, mutta eihän se askartelu niihin kekkereihin loppunut!

Kiitoksia läheteltiin tietenkin kaikille - nekin jotka eivät olleet päässeet itse juhliin olivat kuitenkin meitä muistaneet. Kiitoskortin kanssa piti kuitenkin vähän pähkäillä. Jos "kiitos" lukee jo etusivulla, onko hölmöä että sisäsivulla ovat vain allekirjoitukset? Nämä ovat taas näitä minun omia päähänpinttymiäni, mutta jotenkin tuntui kivemmalta, että kiitos ja kiittäjät olisivat samassa yhteydessä. En myöskään halunnut sisäsivulle ylimääräistä valkoista rantua, pujotetun lehtipaperin taustapuolta. Tässä kun ei ollut erikseen sisäsivua kuten kutsuissa. Siispä tein yksinkertaisen päätöksen: lehtipaperiliuska sellaisenaan etusivulle, tekstit sisälle vasemmalle ja kuva (by Jussi Turunen) oikealle.

Ja se hääalbumi. Tuolla se hyllyssä odottaa. Kuvat sinne sentään on laitettu, vaan askarteluähkyssä odottamaan jätetty kansipa on edelleen tekemättä. Vaikka tarvikkeetkin ovat olemassa. Ei siis edes tarvitsisi isommalti tupsutella. Pitäisiköhän kutsua kaasot askarteluiltamiin? ;)

Naimaonnea rakkaille ystäville

Katjan ja Mikan, rakkaiden ystävien, häitä on tanssittu! 10 vuotta on pariskunnalla yhteiseloa jo takana, ja montaa kymmentä toivotamme lisää avioliiton auvossa.

Kortti piti tietysti tekemän hääparin tyyliin, siksi väreinä mustaa ja violettia. Blingblingiä tuovat helmiäisvalkoiset pikku helmet, joiden liimaaminen vaati muuten jonkin verran näppäryyttä, kikkailua, ja kuumaliimaa käyttäessä vielä karaistuneita sormenpäitäkin...

Onnittelutervehdyksen kirjoittelin kortin sisäsivulle, violetille paperille tietenkin.

Hääpäivänänne

Tänä keväänä postiljooni on kolistellut luukusta tavallista enemmän kutsukortteja - saldo tälle kesälle on yhdet ylioppilasjuhlat ja kolmet häät! Kaikkiin kemuihin emme edes pääse osallistumaan, mutta tokihan haluamme juhlakaluja muistaa tärkeänä päivänä. Siispä aloin jo hyvissä ajoin harjoitella korttiaiheita.

Kaksiosaisen kortin pohjana on hopeinen kartonki. Aivan hurmaavan hääaiheisen lahjapaperin löysin Prisman hyllystä, ja siitä saikin juuri sopivan kuva-aiheen tähän noin A5-kokoiseen korttiin. Tuohon violettiin nauhaan suorastaan rakastuin! Se löytyi sattumoisin ihan omasta varastostani, johon se on ajautunut äitini varastoista, joista olen saanutkin aikamoisen askartelu-, lanka- ja ompeluperinnön.

Nyt vain veikkaus pystyyn, keille tämäkin kortti onnea toivottaa? ;)