Muutamia hääkorttejakin olen saanut kesän mittaan askarrella. Jostain syystä väriyhdistelmä musta-punainen-valkoinen on erikoisesti juurtunut aivoihini.
Se on tietenkin oikein hyvä yhdistelmä, vähän rock-henkinen. Ja mikäpä siihen paremmin osuisi kuin tuo herttakakkonen. Taustapaperi on sentään vähän romanttisemmasta päästä. Kulmassa on sydämenmallinen metalliklemmari.
Sopivaa kirjekuorta ei varastostani löytynyt, joten sellainen piti tekemän. Mustavalkoinen kuori kierrättää Marimekon paperipussia.
Samoilla väreillä, vähän eri sävyillä syntyi tämäkin, vähän romanttisemman tyylin hääkortti.
Rakkausteksti löytyy erillisestä pikkukortista, joka vedetään ulos. En laittanutkaan näihin kortteihin mitään perinteistä Hääparille-tekstiä. Asia paljastunee henkilökohtaisesta onnittelutekstistä kuitenkin.
Oli miten hyvä yhdistelmä tahansa, aina ei voi samaa käyttää. Niinpä ihan tietoisesti tein vähän erilaisen hääkortin vähän epätavallisemmilla väreillä. Muutenhan tämä Sarah Kay -kortti on paljon paljon hempeämpi kuin herttakakkonen. Etukannen jujuna on tagi, joka siis liukuu piiloon leimakuvan alle. Sisäsivun pikkutagin tekstin kirjoitin käsin.
Kortti on epätavallinen siksikin, että siinä on enemmän koristeita ja jippoja kuin tavallisesti käytän. Ajattelin kokeilla. Vaikka aika vaikeaa se minulle on. Harjoittelen silti, koska vaihtelu virkistää ja itseään on hyvä jatkuvasti piiskata eteenpäin - myös niille omille epämukavuusalueille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)