Överi drippi

Överikakut ja drip caket ovat olleet trendijuttu jo pidempään, ja vaikka tuo drip-osuus saattaakin olla hiukka haasteellinen niin överi on varsin huoleton mutta näyttävä koristeluvalinta.

Reilusti vain erilaisia karkkeja, keksejä, tikkareita, strösseleitä... Vain taivas on rajana. Ja ehkä kakun kokokin vähäsen.

Kaksikerroksiseen mahtuu enemmän, sano Näpertäjä ja leipaisi kuopukselleen kerroskakun, jonka sisuksiin tuli mustikkahilloa ja vadelmamoussea, päälle vadelmamehulla värjätty sokerikreemi ja vielä valkosuklaaganache. Marketista löytyi muiden koristeiden lisäksi Minion-marmeladitikkari, jonka ansiosta kakku tänäkin päivänä tunnetaan meillä "mun Minioni-kakkuna".

Mmmm, tahmeaa...

Tahmea mutakakku, voiko ihanampaa ollakaan? Pitäisikin taas tehdä, tämä(kin) on viime talven tuotoksia. En tosin enää muista, millaisella ohjeella tämän tekaisin. Onneksi netistä löytyy montakin reseptiä.

Minä koristelin kakkuni yksinkertaisesti tomusokerilla; leikkasin paperilumihiutaleen, jota käytin sapluunana.

Pikkupoikien ikisuosikki

Kummipoikani täytti viime marraskuussa 5 vuotta. Sen ikäisten keskuudessa kovia juttuja ovat legot, supersankarit ja tietenkin - aina ja iankaikkisesti - Tähtien sota. Toiveena oli siis mikäpä muu kuin Star Wars-kakku, ja mielellään överi sellainen.

Se mitä kaakussa oli sisältönä, on ikävä kyllä jo haipunut mielestäni taivaan tuuliin. Päällä on kuitenkin suklainen kreemi ja valkosuklaaganache. Niin ja tietenkin iso läjä karkkia. Valomiekat ja Darth Vaderin pään muotoilin sokerimassasta, muut koristeet löytyivät marketin valikoimista. Numeron muotoon taaivutettu tähtisadetikku oli talon rouvan oma löytö ja sopi kakun kruunuksi kerrassaan täydellisesti.

Hei hei hiljaiselo?

Hupsistaheijaa! Melkein vuosi on vierähtänyt viime päivityksestä. Kaikenlaista projektia on tuohon aikaan mahtunut, eikä pienin niistä suinkaan ole muuttomme omakotitaloon remontteineen kaikkineen. Mutta tuossa vuodenvaihteen tietämillä taisin melkein vähän niin kuin ikään kuin luvata elvyttää taas blogiakin. Facebookin puolella Näpertäjä onkin jo heräillyt horroksestaan, kurkatkaas vaikka!

Pitkän tauon jälkeen törmätäänkin pikku pikku probleemaan. Sen nimi on valinnanvaikeus. Nääs kun tekemyksiä on syntynyt jatkuvalla syötöllä, vaikka ne eivät blogiin saakka olekaan luikerrelleet. Ehkä muutama makupala sieltä täältä?

Keskimmäinen tytär valitsi synttärijuhliensa teemaksi Harry Potterin. Siispä olohuoneemme sisustettiin Rohkelikon oleskeluhuoneeksi parhaan mielikuvituksemme mukaan, ja juhlapöydän kruunuksi askartelin kakun, jossa päällä oli tyylitelty Tylypahkan vaakuna ja reunassa Rohkelikon värit.

Piirtäminen on viime aikoina kaapannut ajastani melkoisen kimpaleen. Ötökät ovat edelleen lempilapsiani, erityisesti hämppy ja leppis. Hämppy on niin monipuolinen ja taipuu moneen tarkoitukseen. (Hämppykorttien taustalla muuten yksi viime vuoden suosikkiprojekteistani: uuden kodin eteisen seinä, jonka tapetoin vanhojen tietokirjojen sivuilla. Rakastan sitä!) Ihmishahmot lisääntyivät viime vuonna myös, mutta viimeisin villitykseni on tekstaus. Siihen(kin) jäin iloisesti koukkuun joulun aikaan!

Mutta minkäs sille mahtaa, kun ideoita pursuilee ja rönsyilee.

Olen jopa varovaisesti alkanut haaveilla ryhtyväni tekemään tilaustöitä ihan tosissani... Siis harkitsenko minä täällä tosiaan yritystoimintaa!? Kertokaapas, olisiko kiinnostusta? Voisitko sinä (joo, just sinä!) kuvitella tilaavasi uniikin, käsintehdyn kortin kummilapselle, hääparille, isoäidille...? Tai ehkä hääkutsut, konfirmaatiokutsut? Sisustustaulun? Joku on joskus ehdottanut minulle jopa lastenkirjan tekemistä. Ja kaikki tämä kuhisee nyt takaraivossa villisti...



















Vastapainoksi on tehnyt ihan hyvää välillä kaivaa neulomus tai virkkuu esiin, vaikka sillä osastolla inspiraatio on kieltämättä kokenut jonkinasteisen kolauksen. Sisustaminen on kuitenkin sattuneesta syystä ollut ajankohtaista ja koska suosin mielelläni kierrätystä, sain sentään vanhoista lakanoista leikkaamistani matonkuteista virkatuksi Hexagon-maton uuteen eteiseemme. Ohje löytyi Molla Millsin Virkkuri-kirjasta.



















Jospa tällä kimaralla saadaan blogi heräteltyä henkiin. Hypätkäähän taas kelkkaan ja pysykää kyydissä! <3 p="">

Talvinen ristiäiskakku

Tämänkin kakun tein jo aiemmin talvella, hyvän ystäväni sukulaispojan ristiäisiin. Täytteeksi laitoin tällä kertaa mustikkahilloa ja vadelmamoussea. Kuorrutus on sokerimassaa, lumihiutalekoristeet ostotavaraa marketin hyllystä.

Tikkauksen tekeminen kakun päälle ei ollut ihan niin helppo juttu kuin ennakkoon kuvittelin. (Monet jutut eivät lopulta ole, vaikka hyvin usein lipsahdan edelleen ajattelemaan, että "eihän tuohon tarvitse kuin..."!) Vinkkejä otetaan mielellään vastaan, koska tykkään tuosta tyylistä ja haluaisin sen vielä uudemmankin kerran testata.

P.S. Nämä kuvat löytyvät myös Instagramista, käykää kurkkaamassa ja seuraamassa @lennupeikko - sinne päivittyvät tekemykset nykyään nopeammin kuin tänne!

Palomiehen Virkakakku

Viran saaneilla on kuulemma tapana tarjota työkavereille kakkua. Nopeahkolla aikataululla syntyi tutulle palomiehelle lieskoja ja pitkät pätkät paloletkua. Täytteeksi laitoin mansikoita paloina ja sitruunamoussen tuorejuustosta, vispikermasta ja lemon curdista.

"Graffiti" on tekstattu suoraan kakun päälle elintarviketussilla. Seuraavan kerran pyrin kyllä käyttämään erillistä, etukäteen kuivatettua sokerimassapohjaa... Sekä esteettisistä että ihan käytännöllisistä syistä!

Mainio Poni

Kuopus täytti syyskuussa kolme vuotta ja sen kunniaksi hän itse ehdottomasti tahtoi "Mainio Poni"-kakun (hauskasti taipui kaksivuotiaan suussa My Little Pony, ja termi on jäänyt meillä elämään). Ponihan muuttui matkan varrella moneen kertaan, mutta lopulta päädyttiin Sweetie Belleen.

Ja tässä tulos. Kuorrutuksen tein tuttuun tapaan sokerimassasta. Ei muuten ollut ihan niin helppo juttu tuo poni kuin etukäteen kuvittelin! Siinähän sitten sain leikata, liimata ja yhdistäää kuten tietenkin kunnon näpertäjän kuuluukin. Ihan täysin tyytyväinen en ollut lopputulokseen, mutta päivänsankaritar sentään huokaili asiaankuuluvan ihastuneesti.

Täytteeksi laitoin mustikka-valkosuklaamoussen. Kirjoitinkohan reseptiä mihinkään ylös? En edes muista... Jotenkin kummasti tuppaavat tässä elämänvaiheessa jotkut asiat haihtuvan päästä kuin konsanaan tuhka tuuleen. Mutta täytteen väri oli joka tapauksessa ihana, ja kakku maistui hyvältä! Siinäpä ne pääasiat. ;)

Arendelin kuningatar Elsa

Liekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta yksi tämän kesän harvoista lämpimistä päivistä osui keskimmäisen tyttäremme Frozen-synttärijuhlan kohdalle! Hiukahkosti nauratti, kun hikipäässä edeltävänä iltana teippailin paperilumihiutaleita ikkunoihin...

Vaan mikäpä siinä, Elsa-kakkua pöytään ja jääpaloja mehukannuihin! Kakku pahalainen vain aiheutti minulle päänvaivaa siinä määrin, että täyte jäi liian vähälle huomiolle jännittäessäni erityisesti ulkoasun onnistumista. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin vanhassa sananlaskussa: moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä. Tai no, ihan syötävää muttei kovin kummoista. Ei siitä siis sen enempää.

Kakun kuorrutus on sokerimassaa, ja Elsan kasvokuva on piirretty leivinpaperin avulla sokerimassalle elintarviketussilla ja pastaväreillä.

Elsan hiukset kuorrutin voikreemillä, joka tietenkin on hieman kellertävää, mutta meni riittävän valkeasta. Napakka ja kestävä jälki oli tällä kertaa sittenkin tärkeämpi kuin täsmälleen oikea värisävy. Mekon kaistale on turkoosia sokerimassaa sekin, mutta maalattu metallinhohtoisella elintarvikevärillä ja päälle ripottelin vielä elintarvikeglitteriä (joita molempia muuten ostin lähi-Cittaristamme!).

Kuusi vuotta täyttänyt päivänsankarimme tuntui olevan tyytyväinen niin kakkuunsa kuin juhliinsa kaiken kaikkiaan, ja sehän se on pääasia.

Hyvää juhannusta!

Suvihalkoa nautiskelimme kylläkin jo koulun päättäjäispäivänä kesäloman alkamisen kunniaksi, mutta tämmöisenhän ehtii vielä hyvinkin tekaista huomiseksi jos oikein innostuu.

Koivuklapiksi on naamioitu unelmatorttu Kinuskikissan tapaan (kirjasta Kinuskikissan helpot suosikit). Päällä on valkoinen sokerimassa, jonka maalasin mustalla pastavärillä koivunrungon näköiseksi. Lehdet ovat myös sokerimassaa.

Oikein makoisaa juhannusta kaikille!

Pienelle rumpalipojalle

Ystäväperheen pikkumies on innostunut rumpuhommista. Tarpeeksi kauan sohvaa paukutettuaan hän sai synttärilahjaksi sähkörummut. Ja tietenkin teemaan sopivan kakun!

Täytetoiveet esitti sankari itse: suklaata ja vaniljaa. Siispä sokerimassakuorrutteen alla oli neljän munan kaakaokakkupohja, jonka välissä suklaarouheella maustettu vanilja-tuorejuustotäyte.

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g crème fraîche'a

1 vaniljatanko

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

raastettua taloussuklaata

2 liivatelehteä

tilkka vettä

Notkista tuorejuusto ja vatkaa sekaan crème fraîche. Halkaise vaniljatanko terävällä veitsellä ja kaavi siemenet täytteeseen. Mausta sokereilla ja suklaarouheella. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, purista ylimääräiset vedet pois ja liuota tilkkaan (pari ruokalusikallista riittää hyvin) kiehuvaa vettä.

Kostutin kakun jo tutuksi tulleeseen tapaan kivennäisvedellä. Varsinkin sokerimassakakuille olen sen hyväksi havainnut, koska kuorrutus on itsessään jo niin makea että tekee mieli hillitä sokeriliemien määrää. Niin, ja massan alla oli tietenkin vanha kunnon voikreemi.

Ystävänpäivän ristiäiskakku

Ystävänpäiväksi sain kunnian tehdä ristiäiskakun pienen tytön ensimmäiseen juhlaan. Koska vauva syntyi jouluaaton aattona ja pääsi kotiin aattona, oli hän perheelleen totta tosiaan melkoinen lahja - kuten mummo juhlissa osuvasti mainitsi. Siispä kakkukin sai paketin muodon.

Kakkupohjana on kahdesta pellillä paistetusta 4 munan sokerikakusta leikatut pohjat. Pientä palapeliäkin siinä sai keskikerroksessa sommitella.

Väleissä oli vadelma- ja valkosuklaamousset, sekä vadelmamoussen alla valkosuklaarouhetta ja valkosuklaamoussen alla ohuelti vadelmahilloa. Kostutukseen käytin jälleen kivennäisvettä. Kuorrutuksen ja koristeet tein sokerimassasta, ja kuorrutuksen alla on (Kinuskikissan) sokerikreemi. Kuorrutuksen kuviot tein kaulimen ja silikonisen kuvioalustan avulla "painamalla". Nimen tekstasin sydämeen vapaalla kädellä elintarviketussilla vasta juhlapaikalla. Onneksi nimi on paitsi kaunis myös melko kompaktin kokoinen!

Tällä kertaa reseptit ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että ne on helppo kirjata muidenkin käyttöön.

Vadelmamousse:

1 pss pakastevadelmia (soseeksi keitettynä)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g creme fraichea

2 dl vispikermaa

tomusokeria (maun mukaan)

3 liivatelehteä

Keitä vadelmat soseeksi hyvissä ajoin. Pehmitä tuorejuusto sekoittamalla voimakkaasti. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vatkaa sekaan creme fraiche. Lisää tuorejuusto sekä jäähtynyt vadelmasose. Sekoita tasaiseksi. Mausta sopivaksi tomusokerilla. Anna liivatelehtien pehmetä hetki kylmässä vedessä. Liuota tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna jäähtyä hetki, sen verran että sormella sietää hyvin kokeilla. Lisää liivate vaahtoon ohuena nauhana vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Valkosuklaamousse:

n. 160 g valkosuklaata (vähän reilumminkin voi olla!)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g creme fraichea

2 dl vispikermaa

1 tl vaniljasokeria

Paloittele suklaa esim. mikron kestävään astiaan. Sulata suklaa mikrossa vähän kerrallaan (n. 10 sekuntia) välillä sekoitellen. Pehmitä tuorejuusto. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon creme fraiche. Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseksi, mausta vaniljasokerilla. Kaada lopuksi vaahtoon sula valkosuklaa ohuena nauhana, vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Vähän olosuhteiden pakosta (lapset pyörivät jaloissa sujuvasti päiväsaikaan) täytin kakun kahdessa erässä. Toisaalta tällä kertaa en voinut käyttää kakkurengasta apuna täyttäessä, joten sikälikin oli viisaampaa laittaa ensin ensimmäinen (vadelma)täyte hyytymään jääkaappiin ja vasta sen jähmetyttyä ladata päälle seuraava kakkupohja ja valkosuklaatäyte. Senkin annoin olla jonkin aikaa kylmässä ennen päällimmäisen kakkupohjan, "kannen" nostamista päälle. Näin täytteet eivät päässeet pursuilemaan hallitsemattomasti pitkin poikin. Aikaahan se ottaa, mutta lopputulos on vaivan väärti!

Mysteerikakku Lepakkomies

Melko ikoninen tuli tästä kakusta. Olisihan Lepakkomiehestä toki saanut kehiteltyä mitä mielikuvituksellisempiakin rakennelmia, mutta toteutin ensimmäisen vision osittain helppoutensa takia; isäntä oli työmatkalla ja niin ollen lapset pyörivät tehokkaasti kimpussani koko päivän. Olisi voinut helposti lipsahtaa pikkutunneille saakka monimutkaisempia suunnitelmia kyhäillessä.

Kuorrutus on sokerimassaa, sisällä kaakaokakkupohja ja täytteenä valkosuklaata ja appelsiinia. Vaan kävipä näppärä aloittelijan moka: en muistanut kirjoittaa reseptejä ylös! Niinpä sen sisältö on jossain määrin arvoitus itsellenikin. Ainakin tuorejuustoa, creme fraichea ja vispikermaa vaahtoihin sotkin, toisessa käytin appelsiinituorejuustoa ja toiseen lisäsin tietenkin valkosuklaata. Valkosuklaavaahdon kaveriksi levitin kakkupohjan päälle appelsiinimarmeladia.

Sen siitä saa, kun rupeaa kehittelemään leipomuksia omasta päästään...

Puolukkamoussella täytetyt elukat

Täällä ollaan edelleen! Tekemykset sen enempää kuin niihin käytettävissä oleva aikakaan eivät varsinaisesti ole vähentyneet - syypää hiljaiseloon on uusi tietokone, jolta kesti tovi jos toinenkin yhteistyökykynsä löytämiseen. Ilmeisesti auringonpilkut ovat nyt siirtyneet oikeisiin asemiin tai sitten siippa on ystävällisesti rukannut joitain asetuksia, joka tapauksessa näyttäisi toimivan taas.

 

Tämä varmasti kaikille tuttu hahmo matkusti ilahduttamaan kummipoikaamme hänen syntymäpäiväjuhlissaan. Vihreän sokerimassan uumenissa on muistaakseni kuuden munan kaakaokakkupohja ja välissä valkosuklaarouhetta sekä puolukkamoussea. Kostutukseen sopii kivennäisvesi.

 

Puolukkamousse:

 

6 liivatetta

1 rasia vaniljatuorejuustoa

1 prk creme fraichea

1 prk Flora Vispiä

n. 1 dl puolukkasurvosta

sokeria maun mukaan

 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vispikerma, vatkaa sekaan creme fraiche sekä tuorejuusto. Lisää puolukkasurvos ja mausta vaahto sokerilla. Liuota liivatteet kiehuvaan nestetilkkaseen (n. 3 rkl). Anna jäähtyä sen verran että sormella kärsii kokeilla. Kaada liivateneste ohuena nauhana vaahtoon, koko ajan reippaasti sekoittaen. Lapikoi täyte kakun väliin ja siirrä jääkaappiin hyytymään.

 

Sitten vain kuorruttelemaan! Jollei possuksi niin ehkä suklaakermakakuksi? Tai miksikäs ei vaikka ketuksi?

 

Minniä 5-vuotiaalle

Aika, tuo hämmentävästi katoava luonnonvara, on taas vierähtänyt melkoisen sysäyksen edellisestä postauksesta... Jouten en kyllä ole ehtinyt juuri olla!

 

Viisi vuotta täyttäneelle keskimmäiselle tyttärellemme piti askarrella Minni-kakku, hänen omasta toiveestaan minttu-suklaakakku. Toisin sanoen suklaakakku, jonka väleissä on minttutäyte sekä Maraboun minttukrokanttisuklaata isohkona rouheena. Minttumoussen resepti syntyi omasta päästä, mutta siihen jäi (omasta mielestäni) hitusen huomautettavaa, joten en toista sitä nyt. Kenties myöhemmin.

Kuorrutus ja koristeet ovat jälleen sokerimassaa. Minni-kynttilät tilasin Ullan Unelmasta, ja ne lisättiin kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

Nikkaroijan kakku

Yllätimme isäni syntymäpäivänään, niin vierailulla kuin kakullakin. Puutöitä harrastavalle eläkeläiselle piti tietenkin rakentaa työkalupakki. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut ainakin pakin kahvan muotoiluun ja kiinnittämiseen käyttää tovin enemmän ja saada siitä aidommannäköisen, mutta koska kakun tekeminen oli varsin hektistä ja yllätyksiä täynnä, alkoivat aivot kulkea oikopolkuja...

 

Pohjaksi paistoin kaksi suklaakakkupohjaa pellillä (ohje yhteen pellilliseen):

 

4 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

100 g taloussuklaata

 

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, ja siivilöi joukkoon jauhoseos. Sekoita tasaiseksi. Lisää sula suklaa taikinaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

 

Koska isäni on kova marjastamaan, suunnittelin täytteet sen mukaan: mustikkaa ja puolukkaa. Jouduin tosin turvautumaan kaupan pakastealtaan ulkolaisiin mustikoihin, sillä oma varasto oli huvennut kummasti parempiin suihin... Siispä keitin mustikat etukäteen varmuuden vuoksi - ei innosta listeriat ja norot ja mitä näitä nyt onkaan. Samallahan niistä tuli sopiva sose. Puolukat olivat sentään kotimaisia, niille riitti survominen sauvasekoittimella.

 

5 liivatelehteä

2,5 dl vispikermaa tms.

150 g ranskankermaa

500 g maitorahkaa

 

n. 1 dl puolukoita survottuna

valkosuklaata

 

1 pss mustikoita soseeksi keitettynä

 

sokeria maun mukaan

 

Vatkaa vispikerma napakaksi vaahdoksi. Vatkaa sekaan ranskankerma ja maitorahka. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Jaa sillä välin täyte kahteen kulhoon; lisää toiseen mustikkasose, toiseen puolukkasurvos. Höylää puolukkatäytteeseen vähän valkosuklaata. Lisää molempiin sokeria maun mukaan.

 

Kiehauta tilkka (n. 3 rkl) vettä ja liuota siihen liivatelehdet. (Säntää ensimmäisen liivatelehden juuri ja juuri liuettua riistämään kuopuksen käsistä vessaharja, jolla hän pyyhkii tarmokkaasti eteistä...) Valuta puolet liivateliemestä mustikkatäytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, ja loput puolukkatäytteeseen samalla tavalla.

 

Leikkasin kakkupohjat kahtia, jolloin minulla oli yhteensä neljä pohjaa joista käytin kolme. Muuten kakusta olisi tullut pienelle vierasmäärällemme turhan suunnaton. Kostutin kakkupohjat kivennäisvedellä. Toiseen väliin mustikkaa, toiseen puolukkaa.

 

Tuin kakun reunat reunakalvolla, mikä toimi miten kuten. Ensi kerralla kokeilen jotain tukevampaa innovaatiota nelikulmaiseen kakkuun. Täytteet kuitenkin hyytyivät hyvin ja sain sen jälkeen tasailtua reunoja leikkaamalla. Päälle kaakaotomusokerista ja margariinista kreemi (hyvät ohjeet Kinuskikissalla), jonka päälle musta sokerimassa. Myös kaikki koristeet ovat sokerimassaa.

 

Kakku kesti pitkähkön kuljetuksen hienosti - laatikko vuorattuna sanomalehdillä ja kylmäkalleilla sinikeltaisen huonekaluliikkeen kassissa. Ja yllätti vastaanottajansa täydellisesti!

Päärynä-inkiväärikakku

Helpot kahvikakkureseptit ovat aina tervetulleita. Love food-sarjan kirjasta Mmmm... Leivonta löytyi tämä nopeahko päärynä-inkiväärikakku, joka onkin oikein mukavaa vaihtelua ainaisiin suklaaherkkuihin (jotka toki vievät lähes poikkeuksetta kielen mennessään, mutta joihin ainakin itse kaipaan silloin tällöin myös vaihtelua).

 

kahdeksalle-kymmenelle

200 g voita

2 dl hienoasokeria

3 dl vehnäjauhoja siivilöityinä

1 rkl inkiväärijauhetta

3 munaa kevyesti vatkattuina

450 g päärynöitä kuorittuina, kota poistettuna ja ohueksi viipaloituina

1 rkl vaaleanruskeaa sokeria

 

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.Voitele syvä pyöreä kakkuvuoka (20 cm).

 

2. Pane 175 g voista ja hienosokeri kulhoon. Siivilöi joukkooon jauhot ja inkiväärijauhe ja lisää munat. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi taikinaksi.

 

3. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Asettele päärynäviipaleet päälle. Ripottele pinnalle vaaleanruskea sokeri ja 2 ruokalusikallista voita.

 

4. Paista esilämmitetyssä uunissa 35-40 minuuttia, kunnes kakku on kullankeltainen ja tuntuu kosketettaessa kimmoisalta.

 

5. Jäähdytä kakkua hieman vuoassa ja kumoa se sitten ritilälle. Anna jäähtyä täysin.

 

Kuorin kakkua varten kolme päärynää, jotka eivät olleet edes mitenkään valtavia. Punnitsinkin ne, ja aika lähelle 450 grammaa pääsin. Silti en saanut 20 cm:n kakun päälle ängettyä viimeistä, vaan kaksi riitti vallan mainiosti. On tietenkin mahdollista sekin, että tulkitsin vaakaa väärin...

 

Itse paistoin kakun pellillä reunavuoassa leivinpaperin päällä. Hiukan taikinaa pääsi valumaan reunan alta, muuten toimi hyvin. Kakkuni jäi mielestäni aika vaaleaksi ja epäilen syyn olleen sokerissa. Vaikka omani näyttää silmissäni vaaleanruskealta, liekö tuo kuitenkin liian vaaleaa. Kokeilisinkohan seuraavan kerran ruokosokerilla?

Suklainen Kuningatar

Hiukan meinaa harmittaa, ettei tähän kakkuun saa itse iskeä hampaitaan ollenkaan! Kyseessä on ystävän äidille tekemäni 60-vuotiskakku, jonka hän tarjoili työpaikallaan. Ollapa nyt kärpäsenä katossa...

 

Luomuksessa on kuuden ja kolmen munan kaakaokakkupohjat, halkaisijat noin 24 ja 18 senttiä. Välissä on kuningatar- ja valkosuklaamoussea, kostutus jo tutuksi tulleella ja äärimmäisen hyväksi havaitulla kivennäisvedellä.

 

Kuorrutuksessa ja koristelussa yhdistelin sokerimassaa (valkoiset ja vaaleanpunaiset osat) sekä itselleni uutta suklaamassaa (Satin Ice Dark Chocolate). Tuoksui todella suklaiselta ja maistuikin hyvältä. Varmasti käytän toistekin ja jos tätä löytyy valkosuklaisena versiona, lupaan testata senkin - ainakin jos se on värjättävissä.

 

Ylemmän kakun alla on napakasta muovitabletista sopivankokoiseksi leikattu pala: vinkki Rouva Veen blogista. Muita tukirakennelmia en kakkuun viritellyt, vaan kakut on tehty niin että ne toimisivat itsenäisinäkin. Tämä osittain siksi, että kakku kuljetettiin pääkallopaikalle kahdessa osassa ja näin se on helppo asettaa paikoilleen kummemmitta kommelluksitta.

 

Täytteisiin vielä vähän osviittaa:

 

Kuningatarmousse

6 liivatelehteä

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

200-250 g maustamatonta tuorejuustoa (myös mascarpone käy!)

n. 400 g vadelmia ja mustikoita

1 dl sokeria

 

Valkosuklaamousse

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

100-200 g maustamatonta tuorejuustoa

150-200 g valkosuklaata sulatettuna

Pikakakku ykköselle

Kuopuksemme vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä sirkusmeiningillä. Kahvipöytään täräytin pikakakun: sokerikakkupohja löytyi pakastimesta, kostutin sen tuorepuristetulla omenamehulla ja väliin lapoin pelkkää mansikkahilloa.

 

Päälle levitin ja pursotin kermavaahtoa (Flora Vispi), jonka maustoin vaniljakreemijauheella. Näin kermavaahto myös pysyy jämäkämpänä pursotettaessa. Osan kermavaahdosta värjäsin punaisella pastavärillä.

 

Pellen naama ja nimikirjaimet ovat sokerimassaa.

Merenneitodraamaa

Neidot toivoivat ja suunnittelivat jo männä talvena merenneitosynttäreitä. Eipä siinä muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Oli kuulkaa melko lailla vaikeaa löytää merenneitoaiheisia juttuja!

 

Onneksi kalamuotteja, simpukoita yms. merellistä oli saatavilla ja Sea Lifesta löytyi sentään ongintapalkinnoiksi muovisia mereneläviäkin. Keijuja ja prinsessoita on kaupat väärällään, mutta mihin kummaan merenneidot ovat unohtuneet? Aika monissa lahjoissa niitä kyllä uiskenteli...

 

Johonkin oli se merenneitokin juhlissa ujutettava, joten sokerimassat esiin! Kovin tarkkaa visiota päässäni ei lähtötilanteessa ollut ja pientä kikkailua muovailu vaati, mutta lopulta sain aikaan kiven varassa köllöttelevän neitosen pyrstöineen.

 

Hyydykekakun tein samalla konseptilla kuin keväällä Mikki-kakun: kiiviä ja mansikkamousse. Kiivit pilkoin Domino-keksipohjan päälle.

Mansikkamousseen lisäsin pari liivatelehteä (niitä oli yhteensä 8 kpl siis tässä) - varmuuden vuoksi. Kaadoin moussen kiivien päälle aluksi varovasti ja tuupin tarvittaessa reunakiivejä tiiviimmin kiinni reunaan, jotta näkyviin jäi siisti hedelmärivi. Kakku sai hyytyä jääkaapissa yön yli.

 

Aamusella tein kakun päälle kiilteen:

 

3 liivatelehteä

3 dl Spritea

sinistä elintarvikeväriä (nestemäistä)

 

Kiille ehti hyvin hyytyä muutamassa tunnissa. Sitten vain koriste päälle ja... poks! Niin, se kiillehän on tosiaan aika liukas. Merenneito uiskenteli reunalle ja siitä pöydälle heti kun sekunniksi selkäni käänsin. Tai oikeastaan pöydälle kopsahti puolikas merenneito. Ja irtokäsi. Blaah.

 

Pelastusoperaatio vaati nelisen cocktailtikkua ja hitusen elintarvikeliimaa, jonka tehosta en kyllä mene takuuseen. Näin neitonen pyrstöineen kuitenkin pysytteli kasassa ja pinnalla tarjoiluun saakka, se lienee pääasia!

 

Huom! Sokerimassakoriste vettyy todella nopeasti kostean kiilteen päällä. Kostuessaan se päästää väriä, joka leviää iloisesti lätäköksi koristeen ympärille. Aavistin tämän (kerrankin!) etukäteen, ja lisäsin koristeen kakun päälle vasta noin vartti ennen juhlien alkua. Tämä oli toki omiaan lisäämään painetta koristeen katkettua... Vaan eikös sitä sanota, että paineen alla syntyy parasta jälkeä...?

Vähän erilainen prinsessahääkakku

Miekkonen häippäsi viime viikonloppuna poikain reissulle juurikin sopivasti. Olihan lauantai nimittäin tuo kauan odotettu prinsessähääpäivä. Saimme pikkuneitojen kanssa hääseuraksemme toisen samanmoisen rytmiryhmän: äitiystävä ja hänen kolme pientä tytärtään. Kyllä meinaan riitti rimssua ja rämssyä, kimallusta ja hörhelöä, tiaraa ja hiuskukkaa!

 

Ja kakku. Perinteisen prinsessakakun sijaan päätin tehdä jotain muuta. (Ja kun pakastimessa on vielä aika lailla menneen syksyn puolukkasatoa...!) Niin syntyi tämä puolukka-kinuskijuustokakku - sydämen muotoon tietenkin.

 

Resepti on muutoin lähes sama kuin mustikkajuustokakku Ullan tapaan (Ulla Svensk: Lempileivonnaiset), mutta valkosuklaan ja mustikoiden sijaan laitoin kakkuun purkillisen kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä ja päälle puolukoita. Siis näin:

 

Pohja

200 g (täysjyvä) Marie-keksejä

150 g voita

 

Täyte

1 prk kondensoitua maitoa (purkkia keitetään 3 tuntia, jotta saadaan kinuskia! Keitto-ohje Kinuskikissalla. Kinuskin voi keittää valmiiksi jo etukäteen, vaikka edellisenä päivänä tai viikkoa ennen.)

600 g Philadelphia-tuorejuustoa

250 g maitorahkaa

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 dl maissitärkkelystä

3 kananmunaa

 

Pinnalle

puolukoita

sokeria

 

Murskaa keksit ja sekoita muruun huoneenlämpöinen voi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele muruseos tiiviisti vuoan pohjalle ja reunoille.

 

Nostele kinuski lusikalla purkista nokareiksi pohjan päälle. Sekoita muut täytteen osat: vatkaa tuorejuusto ja maitorahka sekaisin, lisää sokerit ja maissitärkkelys, sekoita munat yksitellen täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Ripottele päälle puolukat ja niiden päälle hieman sokeria. Paista kakkua uunin alatasolla 175-asteessa noin 50 minuuttia. Sammuta uuni ja anna kakun paistua jälkilämmöllä vielä 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja nosta jääkaappiin. Tarjoile seuraavana päivänä.

 

Mmmmm...