Talvinen ristiäiskakku

Tämänkin kakun tein jo aiemmin talvella, hyvän ystäväni sukulaispojan ristiäisiin. Täytteeksi laitoin tällä kertaa mustikkahilloa ja vadelmamoussea. Kuorrutus on sokerimassaa, lumihiutalekoristeet ostotavaraa marketin hyllystä.

Tikkauksen tekeminen kakun päälle ei ollut ihan niin helppo juttu kuin ennakkoon kuvittelin. (Monet jutut eivät lopulta ole, vaikka hyvin usein lipsahdan edelleen ajattelemaan, että "eihän tuohon tarvitse kuin..."!) Vinkkejä otetaan mielellään vastaan, koska tykkään tuosta tyylistä ja haluaisin sen vielä uudemmankin kerran testata.

P.S. Nämä kuvat löytyvät myös Instagramista, käykää kurkkaamassa ja seuraamassa @lennupeikko - sinne päivittyvät tekemykset nykyään nopeammin kuin tänne!

Lämpimiä lahjoja

Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.

Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.

Ystävänpäivän ristiäiskakku

Ystävänpäiväksi sain kunnian tehdä ristiäiskakun pienen tytön ensimmäiseen juhlaan. Koska vauva syntyi jouluaaton aattona ja pääsi kotiin aattona, oli hän perheelleen totta tosiaan melkoinen lahja - kuten mummo juhlissa osuvasti mainitsi. Siispä kakkukin sai paketin muodon.

Kakkupohjana on kahdesta pellillä paistetusta 4 munan sokerikakusta leikatut pohjat. Pientä palapeliäkin siinä sai keskikerroksessa sommitella.

Väleissä oli vadelma- ja valkosuklaamousset, sekä vadelmamoussen alla valkosuklaarouhetta ja valkosuklaamoussen alla ohuelti vadelmahilloa. Kostutukseen käytin jälleen kivennäisvettä. Kuorrutuksen ja koristeet tein sokerimassasta, ja kuorrutuksen alla on (Kinuskikissan) sokerikreemi. Kuorrutuksen kuviot tein kaulimen ja silikonisen kuvioalustan avulla "painamalla". Nimen tekstasin sydämeen vapaalla kädellä elintarviketussilla vasta juhlapaikalla. Onneksi nimi on paitsi kaunis myös melko kompaktin kokoinen!

Tällä kertaa reseptit ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että ne on helppo kirjata muidenkin käyttöön.

Vadelmamousse:

1 pss pakastevadelmia (soseeksi keitettynä)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g creme fraichea

2 dl vispikermaa

tomusokeria (maun mukaan)

3 liivatelehteä

Keitä vadelmat soseeksi hyvissä ajoin. Pehmitä tuorejuusto sekoittamalla voimakkaasti. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vatkaa sekaan creme fraiche. Lisää tuorejuusto sekä jäähtynyt vadelmasose. Sekoita tasaiseksi. Mausta sopivaksi tomusokerilla. Anna liivatelehtien pehmetä hetki kylmässä vedessä. Liuota tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna jäähtyä hetki, sen verran että sormella sietää hyvin kokeilla. Lisää liivate vaahtoon ohuena nauhana vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Valkosuklaamousse:

n. 160 g valkosuklaata (vähän reilumminkin voi olla!)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g creme fraichea

2 dl vispikermaa

1 tl vaniljasokeria

Paloittele suklaa esim. mikron kestävään astiaan. Sulata suklaa mikrossa vähän kerrallaan (n. 10 sekuntia) välillä sekoitellen. Pehmitä tuorejuusto. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon creme fraiche. Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseksi, mausta vaniljasokerilla. Kaada lopuksi vaahtoon sula valkosuklaa ohuena nauhana, vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Vähän olosuhteiden pakosta (lapset pyörivät jaloissa sujuvasti päiväsaikaan) täytin kakun kahdessa erässä. Toisaalta tällä kertaa en voinut käyttää kakkurengasta apuna täyttäessä, joten sikälikin oli viisaampaa laittaa ensin ensimmäinen (vadelma)täyte hyytymään jääkaappiin ja vasta sen jähmetyttyä ladata päälle seuraava kakkupohja ja valkosuklaatäyte. Senkin annoin olla jonkin aikaa kylmässä ennen päällimmäisen kakkupohjan, "kannen" nostamista päälle. Näin täytteet eivät päässeet pursuilemaan hallitsemattomasti pitkin poikin. Aikaahan se ottaa, mutta lopputulos on vaivan väärti!

Sydämellisiä kukkasia

Ostin ohimennen kaupasta Paperilla-lehden, ja hyvään saumaan ostinkin. Olipa nimittäin lyhyen ajan sisään tulossa kahdet vähän juhlavammat kekkerit, joihin tietenkin piti tehdä kortit eikä omassa päässä ideoista tietoakaan. Ihastuin heti origamisydämiin, joihin lehdessä oli selkeä ja näppärä ohje sekä vinkki, kuinka niistä tehdään kukkia.

 

Siispä origamikukkia seitsemänkymppiselle herrasmiehelle, sekä hiukan runsaammalla ja söpömmällä koristuksella kastepäiväänsä viettäneelle tyttövauvalle!

P.S. Oli pakko lisätä kommentointiin tuo hiukan hidastava sanavahvistus, kun alkoi sähköposti täyttyä "kommenteista", jotka ovat silkkaa roskapostia. Asialliset kommentit ovat tietenkin enemmän kuin tervetulleita!

Kastelahjaksi

Heipä hei, vähän pukkaa nyt kaikenlaista ohjelmaa ja samalla syntyy kyllä kaikenlaista tekemystäkin, mutta mitenkä se on kun ei meinaa ehtiä niitä tänne blogiin postailemaan?

 

Esittelenpä nyt tässä sitten 925-hopeisen ristiriipuksen, jonka tein korukurssilla ristiäislahjaksi miehen veljentyttärelle. (Tulitikkuaski on mittasuhteiden hahmottamiseen liittyvää rekvisiittaa.)

 

Sahasin ristin hopealevystä, viilasin, viilasin ja vielä vähän viilasin, minkä jälkeen taivutin yläsakarasta lenkin ketjua varten. Puoliksi kiiltävä, puoliksi karhennettu riipus kestänee aikaa sen verran hyvin, että vauvan kasvaessa tyttöseksi korulle tulee kenties enemmänkin käyttöä.

 

Ostin riipukseen lyhyen hopeaketjun koruliikkeestä; ketjuleikkiin ei taida kunnianhimoni koruaskartelussa aivan riittää...

Brrrrrmm, brrrrrmmm.

Kummipoikanihan kastettiin kylläkin jo tammikuussa, mutta silloin oli suurempi kiirus kakun postauksen kanssa ja juhlallisuuksien kunniaksi askarreltu kortti livahti toviksi unholaan.

Tosi yksinkertainen ja pelkistetty tekemys tällä kertaa. Autopaperi on muistaakseni Tildaa, aaltopahvi on pelastettu jostakin pakkauksesta askartelun ylevämpiin tarpeisiin.

Sinisen sävyjä

Vauvoja tuntuu pukkaavan tasaiseen tahtiin ja aina välillä tarvitaan siis kastekorttejakin. Siispä tällaisen tein varastoon. Aika selkeästi poikavauvalle, väittäisin.

Paperitilkkuja, nauhoja ja helmiä - siinäpä se idea lyhykäisyydessään. Erilaisia reunoja tein kuviosaksilla, repimällä sekä saksilla raaputtamalla.

Untuvainen kastekortti

Tämä kastekortti meni tyttövauvalle, mutta halusin tehdä vaihtelun vuoksi jotain muuta kuin sitä ainaista vaaleanpunaista. Hempeähän kortista tuli näilläkin värisävyillä. Vähän rouheampaa kontrastia tulee aaltopahviliuskasta.

Höyhen vain on niin pehmoisille vauvoille sopiva untuvainen koriste, elementti jota olen käyttänyt vauvakortissa aiemminkin. Tässäkin kortissa se nousee aika lailla pääosaan.

Pienen miehen elämän merille

Mieheni sai tässä taannoin kummiviran kunnian, ja minä tietenkin kunnian askarrella ristiäiskortti. Vähän aikaa piti miettiä, että mitä näihin tämmöisiin kortteihin oikeastaan on tapana tekstata... Onnea? Hyvää nimeä? "Ristiäispäivänä" olisi luultavasti ollut kelvollinen myös. Miehen kummius kuitenkin ratkaisi. "Kummipojalle" kuulostaa sitä paitsi jotenkin lämpöisemmältä kuin virallisenoloinen "Ristiäispäivänä".

Kortti on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin puhutteleva. Valmiille korttipohjalle liimasin tuota ihanaista Tildan paperivenepaperia, ja reunasta leikkasin kuviosaksilla "aaltoa". Tekstin tekstasin siis ikään kuin sisäsivulle. Ja käsikin pysyi kirjoittaessa vakaana; usein niitä tärinöitä ja lipsahduksia esiintyy juuri kriittisellä hetkellä, mikä siinäkin oikein on? Ruskea organzanauha rajaa tekstiä ja korostaa aaltoa.

Vintage-kiiltokuva on vaan niin ihana! (Löysin näitä ihan sattumalta kerran kirjakaupasta, enkä kerta kaikkiaan voinut jättää.) Seiloripojan värit sattuivat justiinsa nappiin kaiken muun kanssa, ja kokonaisuudesta tuli harmoninen.

Ei muuta kuin elämän meriä seilaamaan, hienon nimen keralla!