sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Piirakkaa, piirakkaa...

Tänään vietettiin ulkoilupäivää kaveriperheen kanssa. Olimme sopineet, että menemme ulkoilun päätteeksi heille laittamaan ruokaa, syömään ja leikkimään. No niinhän siinä kävi, että isäntämme (!) siellä hellan ääressä hyöri, kun me muut juoruilimme sujuvasti.
Mutta olinpas kerrankin kaukaa viisas. Pyöräytin eilen illalla viemisiksi "Mamman marjapiirakan", jonka ohjeen bongasin loppukesästä Yhteishyvän Ruokalehdestä (8/2009). Ohjeessa tosin oli käytetty mustikkaa, mutta tottahan siihen muutkin marjat passaavat. Joten ei muuta kun isäni herukkapensaiden satoa pakastimesta sulattelemaan...
Tosi simppeli ja nopea ohje, ja maistuva lopputulos. Muksutkin santsasivat ahkerasti, vaikka viinimarjat ovatkin melko kirpakoita.

Marjapiirakka:

100 g margariinia
1/2 dl sokeria
kananmuna
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

n. 3 dl marjoja
1 purkki kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pohjaa varten vaahdotetaan ensin rasva ja sokeri, ja sitten vatkataan sekaan kananmuna. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon, pyöritellään taikinaksi. Ja taikina painellaan voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Marjat päälle ja marjojen päälle keskenään sekoitetut täytteen ainekset. 200-asteisessa uunissa alatasolla tulee kypsää jälkeä suunnilleen puolessa tunnissa. Nam!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Arkistojen aarteet

Muutama "vanha" tekemys löytyy näytille ennen uusien valmistumista:



Eddie Smiley. Iron Maiden -kakku rakkaalle miehelleni. Lakritsikinuskikuorrute, sisällä sitruunatäyte, koristeet sokerimassaa. Smiley on piirretty massan päälle elintarviketussilla.




Leppäkerttukakun tein 2,5-vuotiaan esikoiseni nimipäiväksi. Neiti oli silminnähden ihastunut! Värjätyllä sokerimassalla kuorrutettu herkku sai sisälleen hedelmäisen täytteen, ja kakun ja massan väliin kreemin. Mustat osat maalasin siveltimellä päälle pastavärillä. Slurps! Mutta kylläpä se tuijottaa...




Ystävämme Jonin kolmekybäsille askarreltiin tällainen herkkupeppu. Olihan se varsinainen palapeli kumpuineen kaikkineen, mutta apujoukkoina Elina ja Jonna olivat verrattomat. Kakun täytteet ovat samat kuin leppäkertussa. Stringien tekstaamisessa käytettiin taas elintarviketussia, lisäksi upotettiin hopeakuulia koristeeksi.

Vimma ja visio

Niinhän siinä sitten kävi, että pistin kuin pistinkin blogin pystyyn - yleisön pyynnöstä. Ja kun tarpeeksi kannustettiin, niin kävi tietty samoin kuin näiden kaikenmaailman askartelujen, käsitöiden ja leipomusten kanssa. Eli ne kuuluisat vimma ja visio iskivät ja meikä hurahti!
Tässä on nyt muutama päivä asiaa vatvottu, ja isäntäkin alkoi olla melekosen kypsä tyyliin "laitaha akka se ploki jo pystyyn ni ei tartte tätä lätinää enää kuunnella". Ehdotti nimeksi Pakkopullaa.
No, hänelle se luultavasti sitä onkin: kaakkuja on syötävä, puikkojen kilinää kuunneltava, askartelujen yli hypittävä tahi sohvalta papereiden seasta tilaa itselleen raivattava. Puhumattakaan siitä, että kaapit ja laatikot suorastaan pursuilevat ihanaakin ihanampia tarvikkeita - ja mihinkäs se isäntäparka omat paperinsa sitten säilöö?? Ne vähän vähemmän tärkeät vakuutukset ja sen semmoiset. "Et ainakaan siihen laatikkoon, siel on mun kakkureseptit/sisustusvinkit/sukkapuikot!!"
Olen kuitenkin huomannut, että varsinkin noissa leipomusasioissa on insinööri hyvä talossa. Askarteluhörhön medianomin aivot kun saattavat toimia ajoittain hiukka turhan monimutkaisesti - suoraan sanottuna sekavasti. Sitten saapastelee keittiöön isäntä ja sanoo, että "tosta noin", ja pulma on ratkaistu. On se jännä!
Kerrottakoon, että vimma ja visio ovat tällä hetkellä kohdistuneet neulomuspuuhiin ja sikäli mikäli hihattimesta tulee millään muotoa edustuskelpoinen, se lienee ensimmäinen julkaistava tekele. Ellei joku kakku sitten kiilaa väliin. Joskus (ihan vain silloin tällöin harvoin...) on nimittäin käynyt myös niin että nuo V&V hyppäävät kesken kaiken ihan toisille urille. Niistä koskaan tiedä...