Lämpimiä lahjoja

Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.

Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.

Jotain pientä pukinkonttiin...?

Barbien hepeneet ovat nopeita tehdä ja useimmiten mieluisia saada. Aika monelle pikku neidille olen ehtiessäni tekaissut jonkun pienen asustekokonaisuuden lahjaksi.

 

Lisäplussa (jonka kenties olen joskus maininnutkin) tulee siitä, että laatikon pohjalla pyörivät keränloput saa näin käytettyä hyödyksi. Toinen lisäplussa siitä, että nämä asusteet ovat mukavan pieniä postittaa - vaikka sitten valtameren tuolle puolen!

 

Näitähän ehtii vielä muutamat hyvin tekaista Joulupukin konttiin, ainakin jos muut projektit antavat myöten. Omani olen tehnyt aika lailla omasta päästä, neulomalla ja virkkaamalla mitä kulloinkin mieleen on juolahtanut. Punaisessa puserossa on sovellettu itselleni neuloman tunikan ohjetta.

Minä tein sen!

Onneksi en luovuttanut, vaikka aina sen neuleohjeen tulkitseminen tuntuu ensin tuskaiselta! Malli on kuitenkin varsin helppo, joten alkuun päästyä neulominen sujui kitkatta. Viimeistely antoi jälleen kerran vähän odottaa itseään... Mutta TÄTTÄRÄTÄÄÄÄÄ: ensimmäinen neulomani OIKEA vaate aikuisten koossa!

 

Tunikan ohje löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 5-6/2013. Mallia varten neulotaan kaksi suorakulmaista kappaletta, jotka ommellaan tunikaksi. Lanka on Novitan Hankoa, jota (muun muassa) kävimme kälyn kanssa shoppailemassa yötä myöten Novitan aina-auki-tehtaanmyymälässä Korian ABC:llä taannoin.

Sohvatyynyt uusiksi

Kun mies ilmoittaa haluavansa vaihtaa sohvan koristetyynyjen päälliset, voisi melkeinpä poksauttaa skumppapullon! En siis pistänyt juurikaan hanttiin, kun ehdotus esitettiin.

 

Helmineuletta on viime aikoina näkynyt tyynynpäällisissä siellä täällä. En ole ostanut, koska "tuon osaan kyllä tehdä helposti itsekin". Jahka vain saan aikaiseksi... Kaapissa jo pitkään hautomani, jostain alekorista hankittu turkoosi akryylilanka pääsi nyt kuitenkin viimenään puikoille asti.

 

Tyynyn koko on 40x40 cm. Lanka on paksuhkoa, neuloin vyötteen ohjeen nro 8:n puikkojen sijaan nro 9:n puikoilla. Silmukoita loin 40. Leveydeksi päälliselle tuli näin 43 cm, ihan reippaat saumanvarat siis. Mutta ei tuo liian iso ole, tulipahan tyyny vähän muhkeamman näköiseksi.

 

Tuo akryylilankahan tunnetusti nyppääntyy aika lailla, joten saas nähdä kuinka pitkäikäinen päällinen on kyseessä. Semminkin kun se täytyy ratkoa auki ja ommella taas kiinni mikäli sen mielii pestä tai vaihtaa...

 

Raidallinen tyynynpäällinen on Prisman alehyllystä, -70 %. Lisäksi tilasin keltaisen, printillisen tyynynpäällisen sekä pari lisätyynyä H&M Homesta, ja kaapissa odottelee taustapuolta vaalea, isoäidin neliöistä koottu päällisen puolikas. Ehkä jo jouluksi saadaan uusi tyynylook valmiiksi. Ja sittenhän ne saakin taas vaihtaa.

Uusi vuosi, uudet tumput

Hyvää uutta vuotta! Kauheaa vauhtia kasvava kuopuksemme sai uuden vuoden kunniaksi uudet villatumput lämmittämään pikku kätösiään. Sillä kyllähän ne pakkassäät vielä palaavat, palaavathan!?

 

Lanka on Novitan Bambinoa, jota käväisin miehen siskon kanssa välipäivinä Novitan tehtaanmyymälästä hankkimassa. Hankittiin siinä sitten pari (siis aika monta...) kerää vähän kaikenlaista muutakin ihanaa lankaa.

Neuloin nämä puikoilla 3,5 koska ne olivat ainoina reissussa mukana. Ihan hyvät tuli. Silmukoita on 32. Ranneosan neuloin kierteisellä joustinneuleella, siis 1 oikein takareunasta, 1 nurin. Tutustuin tähän tapaan ensimmäistä kertaa neuloessani veljelleni sukkia pukinkonttiin. (Ne unohdin tietenkin kaikessa tohinassa kuvata, sillä hiukan viime tippaanhan se projekti meni - ehti sentään kuitenkin.)

Tumppuosa on sileää neuletta, loppuun tein sädekavennukset. Viimeistelin lapaset kirjomalla niihin samalla langalla kukkaset. Vaikka ne kyllä näyttävät ehkä enemmänkin palmuilta. Mutta pääasia on, että kuviot piristävät lämmittimiä kivasti.

Lämpöistä luksusta

Neuloin itselleni jo kesällä kimaltavan pitsiboleron (jonka olin kyllä aloittanut edellisjouluna, mutta joka jäi kaikenlaisten muiden projektien jalkoihin) Novitan taikabolero-ohjeella.

 

Lanka on Novitan Rose mohairin kimaltavaa versiota, jota sattumoisin olin haalinut jostain alekorista pohjattomiin kätköihini (joista muuten mieheni juuri eräänä päivänä banaanilaatikollisen nähtyään totesi, että "Sulla sitten noita lankoja on". En hennonut mainita, etteivät ne siinä suinkaan kaikki olleet, vaan toisessa kaapissa on vielä toinen mokoma...).

 

Selkäpuolelta bolero näyttää tältä.

Ihanan lämpöinen neule on, vaikka onkin lyhythihainen. Langan kimalteesta siihen tulee ripaus juhlallisuutta, joten bolero käy hyvin vähän juhlavampaankin asuun.

Ei liian lällyä

Ystäväpariskunnalle syntyi poikavauva ja iloisen perhetapahtuman johdosta muistin heitä kortilla ja pienellä lahjalla. Kokeilin eräässä Creativity-lehdessä julkaistua valmista asettelumallia, ja lopputuloksesta tulikin hallittu ja tyylikäs.

 

Halusin nimenomaan ettei kortista tulisi lällyhempeä, mutta se olisi kuitenkin vauvaonnitteluksi sopiva. Mustat reunukset tuovat kivan kontrastin vaaleansinisävyisille papereille.

Kortin merirosvoteema kumpusi oikeastaan vauvan lahjasta, johon taas idea tuli lapasista, jotka neuloin viime jouluksi vauvan isälle vauvan äidin tilauksesta. Noista tumpuista jäi jonkin verran lankoja, joten tulin tuumineeksi että mikäs sen sopivampaa kuin neuloa pojalle sukat samaa sarjaa. Kalloa muokkasin sitten vähän pikkusukkiin sopivammaksi.

Änkkipipo ja merkkarikortti

Tytöille on superhelppo keksiä neulottuja ja virkattuja lahjoja: nuken- ja barbinvaatteita ja asusteitahan ei voi koskaan olla liikaa! Vauvoille voi aina neuloa villasukat. Mutta mitä ihmettä voisi tehdä leikki-ikäiselle pojalle?! Aika tovin tätä ongelmaa pyörittelin mielessäni kunnes: HEUREKA!

Angry birdsin punainen lintu suostui aika helposti neulemalliksi. Piirsin ruutukaavan itse ja sain kuin sainkin hahmon tunnistettavaksi, omasta mielestäni jopa ihan onnistuneesti. Pipon neuloin lopulta tasona ja ompelin taakse sauman. Ensimmäinen yritys sukkapuikoilla jouti purkuun, koska oli kerrassaan mahdotonta saada kuvioneule pysymään kuosissaan. Hitusen tuo kinnaa vielä valmistuneessakin yksilössä, mutta olen silti tyytyväinen tekemykseeni.

Toivottavasti on myös 4 vuotta tänään täyttävä veljenpoikanikin, jolle pipon postitin synttärilahjaksi. (Kuvassa yllä pipo on malliksi meidän 3-vuotiaan tyttäremme päässä.)

Sain pipoprojektin sopivasti valmiiksi ennen sairaalakeikkaa. Seuraavana päivänä nimittäin päätti syntyä meidän kuopustyttäremme. Olipas myös hyvä, että olin ehtinyt kortinkin rääpäistä kasaan jo hyvissä ajoin.

 

Nukkebuumi jatkuu

Nukkeja on taas vaatetettu lisää. Tämä kesäpipo on neulottu muuten samalla kaavalla kuin edellinenkin, vain joustinneule puuttuu reunasta. Sen seurauksena syntyi tuo suloinen piparireuna. Niin ja onhan tässä versiossa siniset raidat. Jämälankojen kanssa joutuu välillä vähän kikkailemaan.

Myös mekko löytyy edeltävän linkin päästä. Tosin jotain erotusta piti keksiä, siispä yksinkertaisesti neuloin sileän neuleen lomaan tasavälein yhden kerroksen nurjaa. Ihan hauskat kohoraidat.

Nuket sen kun pienenevät

Molemmat neitokaiset saivat syntymäpäivälahjaksi Barbiet. Vaatetusta noilla vain on melko niukasti. Olemassaoleviltakin osin, mikäli ymmärrätte mitä tarkoitan... Mutta mikäpä sen parempaa tekemistä äidille kuin iltaisin nojatuolissa olympialaisia seuraillessa neuloa ja virkata pikkuisia (mutta sentään siveellisiä) vaatekappaleita.

Violetti mohair-pipo, -tuubihuivi ja -olkalaukku on virkattu ihan simppelisti kiinteillä silmukoilla. Laukun tein Novitalta löytämääni virkatun kännykkäpussin ohjetta mukaillen, olkahihna on virkattu ketjusilmukoin..

Helppo mekko on neulottu ihan oman pään mukaan. Loin ensin 40 silmukkaa ja aloin neuloa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta suljettuna neuleena, sukkapuikoilla siis. Mielestäni sopivassa vaiheessa vaihdoin sileään neuleeseen. Parilla viimeisellä kierroksella ennen kainaloaukkoja kavensin kainaloiden alla yhteensä 8 silmukkaa, 4/krs (yhteensä 32 s).

Jätin takakappaleen puikot lepäämään, etukappaleen neuloin yhdelle puikolle ja jatkoin sileää neuletta olkapäille asti, reunassa ensimmäisen silmukan nostin neulomatta. Päättelin silmukat ja neuloin takakappaleen samoin. Lopuksi ompelin olkapäät yhteen muutamalla pistolla ja päättelin langanpätkät. Tadaa!

Tässä toisessa kuvassa mekon yksinkertaisuus näkyy vielä paremmin. Neuloin sekaan pienen pinkin sydämenkin piristykseksi. Pinkki olkalaukku on virkattu myös kännykkäpussiohjeella, olkain ketjusilmukoilla.

Vaaleansininen pusero on neulottu muuten samoin kuin musta mekkonen, mutta tämä on neulottu 32 silmukalla ilman kavennuksia tai muita kommervenkkejä. Hamosta varten loin 24 silmukkaa, neuloin jälleen aluksi joustinneuletta vyötärölle. Vaihtaessani sileään neuleeseen lisäsin ensimmäisellä kerroksella tasavälein yhteensä 8 silmukkaa neulomalla silmukoiden välisen lankalenkin kiertäen (yhteensä 32 s). Neuloin sopivan mittaiseksi ja päättelin. Hauska yksityiskohta syntyy ihan itsestään helmaan, kun reuna rullautuu.

Käsilaukku on virkattu samalla ohjeella kuin edelliset, olkain tällä kertaa vähän paksummaksi niin että ensin virkkasin ketjusilmukoita, kiinnitin piilosilmukalla ja virkkasin kiinteitä silmukoita takaisin.

Näitä on hauska tehdä, kun valmista syntyy nopeasti!

Uuden nuken uudet vaatteet

Uusille nukeille kaivataan kipeästi vaatteita. Onneksi kaapit pursuilevat (jostain kumman syystä?!?) sen seitsemää sorttia jämälankoja.

Pienet ja helpot vaatteet on nopea tehdä ja juuri nyt sopivaa puuhaa minulle iltaisin, kun ei huvita sohvalta juuri liikahtaa mutta kokonaan tekemättäkään ei osaa olla.

Omasta päästä suuremmin suunnittelematta syntyi pari pitsineuleista kesämyssyä (joista tässä toinen) sekä neulemekko.

Myssyssä lankana on Novitan Miami, silmukoita 48 ja alkuun muutama kerros 2 oikein 2 nurin joustinneuletta suljettuna neuleena. Pitsineuleen hahmottelin itselleni ruutupaperille ennakkoon. Joka toinen kerros: *2 oikein yhteen, langankierto, 2 oikein, langankierto, ylivetämiskavennus*, joka toinen kerros oikeaa. Kun korkeus oli noin 6-7 cm, aloitin sileän neuleen ja sädekavennuksen. Langanpätkästä solmin vielä pienen rusetin koristeeksi.

Mekossa käytin jotain mitä lie iankaikkisen vanhaa, markkinoilta luultavasti jo ammoin kadonnutta kevyehköä lankaa. Aloitin luomalla 64 silmukkaa ja neulomalla suljettuna neuleena muutaman kerroksen ainaoikeaa, tässä tapauksessa siis joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin. Sen jälkeen neuloin sileää neuletta noin 13 cm, minkä jälkeen kavennukset: 2 oikein yhteen, 2 oikein, 2 o yhteen, 2 o jne. koko kerroksen verran. Jäljelle jääneillä 48 silmukalla neuloin joustinneuletta viitisen senttiä, sillä lailla sopivasti.

Pääteltyäni mekon poimin päätellystä reunasta neljä+neljä silmukkaa olkaimia varten. Ne neuloin ainaoikealla sopivan mittaisiksi, päättelin ja ompelin irtonaiset päät mekon selkäpuolelle.

Täytynee seuraavaksi askarrella toinenkin mekkonen. Nukkejakin kun on tietenkin kaksin kappalein.

Juhannusviemisiä

Aikani pähkäiltyäni keksin mitä isäntäväelle voi viedä juhannustuliaisiksi mökille, kun tyhjin käsin on mälsää mennä. On olemassa jotain, mitä tarvitsee aina ja joka paikassa!

Virkattu kori sekä neulotut, virkkaamalla viimeistellyt tiskirätit ovat Novitan Hanko-kierrätyslankaa. Ohjeet on myös pengottu Novitan valikoimista, korin ohje (Novita-lehti, kesä 2011) mukaillen. Yhdestä Hanko-kerästä saa melko tarkkaan kaksi rättiä tai yhden korin.

Molemmat ovat vieläpä nopeat tehdä, nro 5:n puikoilla ja virkkuukoukulla valmista syntyy hetkessä - vaikka viime hetkessä automatkalla mökille.

Hyvää juhannusta!

Lämmintä kesää

Jos kesä pysyy näinkin lämpimänä, saattaa näille villaisille pitsirannekkeille hyvinkin löytyä vielä käyttöä. Kyseessähän on siis syntymäpäivälahja tammikuussa merkkipäiväänsä viettäneelle veljeni avovaimolle, jolle sain lahjan tehtyä ja lähetettyä toukokuussa. Mitäpä sitä hyvää ideaa muuttamaan, vaikka sattuisikin olemaan hiukan myöhässä.

Ohje on (pienin muutoksin) Suuresta Käsityö -lehdestä 11-12/2011. Lankana on Novitan Nalle.

Huopukkapipo

Neuloin esikoiselle pipon huopuvasta langasta - tai huopukkalangasta, kuten lapsi itse sitä nimittää. Langan hän sai valita itse ja lopputulos onkin ihanan iloisenkirjava. Lanka on Vikingin Naturgarn, ja sitä haettiin Tampereen Lankamaailmasta.

Aikamoinen haaste on arvioida, kuinka paljon tekemys lopulta huovutuksessa kutistuu. Yritin kaivella netistä ohjeita ja löysinkin yhden kivan, joka oli ilmeisesti Novitan Huopaselle tehty ohje. Tämä Vikingin lanka olikin aika paljon paksumpaa kamaa, joten yrityksen ja erehdyksen kautta mentiin. Pari kertaa taisin purkaa ja vähentää silmukoita.

Lopulta numero 8:n pyöröpuikoilta putkahti sitten melkoinen huppu! 70 silmukkaa oli muistaakseni lopullisessa versiossa, ja sileää neuletta koko putki. Yläreunan ompelin käsin kiinni samalla huopukkalangalla.

Ensimmäisen pesun jälkeen (40-asteessa) pipo oli vielä hiukka reilu... Mutta toisessa neljänkympin pesussa huopuikin jo lopullisiin mittoihinsa. Jäihän siihen edelleen pikkuisen kasvunvaraa, mutta eipähän kiristä. Ja mahtuu kampauskin, kun on tuota tukkaa. Ehtiessäni yritän virittää pipoon trikoovuoren - tuo 100 % villa kun tuppaa kutittelemaan pikkuihmisen päänahkaa.

Pehmeä paketti

Pääkallolapaset paljastuivat erään ystävän joulupaketista (joka muuten on aikuinen mies). Design on omani muutaman vuoden takaa. Tuolloin neulomani tumput ovat kuulemma olleet niin mieluisat, että ne on jo pidetty puhki!

Kuten ennustettu oli

Ai että minä tykkään tästä korttimallista! Oletteko huomanneet...? Tällä tekniikalla nyt vain saa kortteihin näyttävyyttä ilman kovin ihmeellisiä rakennelmia.

Ei liene epäselvää, mihin tarkoitukseen kortti on. Tein sen heti samantien kuultuani ystävältäni hänen odottavan poikavauvaa. Ja poika tuli.

Kannen piparireunaisen ympyrän leikkasin kuviosaksilla kartongista. Ympyrämuottina käytän usein mitä käteen sattuu: teippirullaa, purkin kantta, liimapulloa... Omistan kyllä harpinkin. Luulisin.

Se ero tässä kortissa on muihin askartelemiini vastaaviin, että kortti suljetaan rusetilla kiinni. Ja kun se avataan, sisältä paljastuu...

...sekalaisia sinisen ja turkoosin sävyisiä papereita; muun muassa Tildaa ovat nuo merirosvoliput sekä kannen paperilaivat. Pohjakartonki on kiiltävää hopeista ja se jäi näkyviin kaikkialla reunustaen erilaisia pintoja. Sormet ja varpaat ovat ääriviivatarroja.

Ja pitihän toki joku pikku pakettikin vauvalle olla.

Neuloin siis lämpöiset pikku töppöset pojankoltiaiselle. Useimmat vauvan tossujen ohjeet neuvoivat neulomaan töppösen tasona ja ompelemaan lopuksi saumat. Äääh. Tämä malli syntyikin sitten omasta päästä - hommahan alkaa sujua! Vaikka tämä lopullinen versio on kylläkin varmaan joku neljäs tai viides yritys.

Loin 32 silmukkaa 3,5 mm:n puikoille ja neuloin 8 kerrosta sileää neuletta. Sen jälkeen suljin neuleen ja neuloin vähän matkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta. Kantapään neuloin ainaoikein neuletta. Käytin reunasilmukoiden poimimiseen 2,5 mm:n puikkoja, niillä sain työn pysymään siistimpänä. Kiilakavennuksia neuloessa vaihdoin puikot ensin 3 millisiin ja lopulta 3,5 mm:n puikkoihin. Kärjissä on sädekavennus.

Lanka on Drops Baby Merinoa, 100 % merinovillaa. "Extra Fine Wool Superwash" lukee vyötteessä, ja todella pehmoista lanka onkin. Viimeistelin töppöset "nauhoilla": pujottelin valkeasta Novitan Florica-langasta pätkät tossuihin kengännauhojen tapaan.

Ihan söpöt ja ennen kaikkea töppösiksi tunnistettavat! Löysin kaappien kätköistä jotkut meidän neitojen vanhat vauvasukat ja mittailin vähän niiden mukaan. Toivottavasti mahtuvat vauvan jalkaan...

Onnistumisfiiliksiä

Vähän vaihtelua neulomuksiin: pinkit villasukat pitsineulevarrella. Lanka on samaa pinkkiä Seitsemää Veljestä, josta neuloin sminky pinky sukat. Työssä viuhuivat 3,5:n puikot.

Ohje on Novitan nettisivuilta, ja se löytyy myös Novita-lehdestä (Talvi 2009). Kantapään ja kiilakavennukset tosin tein omaan päähän jo iskostuneella ohjeella. Sädekavennuksen varpaisiin tein ensimmäistä kertaa. Sukat ovat suunnilleen kokoa 39-40.

Ennen urakkaan ryhtymistä minua suoraan sanoen vähän hirvitti, sillä kovin tuttuja nämä pitsineuleet eivät minulle ennestään ole. Mutta osasinpas sittenkin, eikä se nyt niin hirvittävän vaikeaa ollutkaan! Olisikohan seuraavaksi vuorossa vaikka palmikkoneuleen opiskelu?

Täsmälleen symmetrisethän sukat eivät tietenkään ole. Eikä käsintehdyssä kai tarvitsekaan olla.

Sminky pinky villasukka

Villasukkakausi on avattu! On ne aika pinkit (=ihanat!), mutta se oli toivomuskin. Ei, nämä eivät menneet lapsukaisille vaan ihan aikuisen naisen varpaita lämmittämään. Ihan perusvilliksethän ne ovat, suunnilleen kokoa 38/39, vaan pitipä tuota neulomushommaa taas puolen vuoden tauon jälkeen vähän muistutella mieleen. Eiköhän tuo taas ala sujua, tuskin tämä oli ainoa tämän kauden sukkaprojekti!

Lehdestä tuttu

Tämä olisi nyt sitten valmis. Nimittäin tämä tuubihuivi, jonka Aamulehden Ihmiset-liitteessä taannoin esittelin keskeneräisenä työnäni. Tuolloin se oli aivan alkutekijöissään. Sitten tuli kaikenlaisia muita projekteja väliin, koruja ja kortteja ja leipomuksia... Mutta valmistuihan tuo lopulta, kun postiluukustamme kolahti sisään tilaamani vallan mainio paketti: Hercule Poirot -dvd:t, kaksi kappaletta.

Poirot'n harmaita aivosoluja seuratessa on hyvä puikottaa menemään tuollaista helppoa sileää neuletta. Neuloin tämän tuubin pitkittäin, toisin kuin edellisen. Harmaa lanka on samaa tummanharmaata kuin edellisessä, violetin kerän nappasin joskus jostain ale-laarista mukaani harmaan rinnalle väriläiskäksi. Se kerä menikin tähän kokonaan.

Käyhän huivi harmaan syystakkini kaveriksikin. On vaan sattumalta aika samansävyistä harmaata! Pitää kenties värkätä lisää värikkäämpiä asusteita tähän yhdistelmään...

Hattaraisen hempeää

Kävimme katsomassa ystäväperheen kolmatta prinsessaa ensimmäistä kertaa, ja onhan mukana toki oltava rotinoiden saatteeksi asianmukainen kortti. Minut tuntevat saattavat hieman hämmästyä. Ihan näin vaaleanpunainen ei nimittäin yleensä ole tyyliäni. Mutta arvatkaas mitä? Tykkään tästä kortista aivan hirmusti!

Söpön vaaleanpunaiset paperit, vähän pitsireunaa kuviosaksilla, valkoinen höyhen. Kehykset tekstille leikkasin itse käsintehdystä valkeasta paperista. Apumuottina käytin muuten leimavärikoteloa, tosi kätevä ja sopivan kokoinen! Teksti on omaa käsialaa ja pohjana lahjapaperirullan hylsystä leikattu kartonkipala. Vaaleanpunaiset tarrastrassit vielä yksityiskohtana.

Vaikka maaliskuulla jo mennäänkin, pikkuneidin varpaita lämmittämään neuloin vielä villasukat, hattaraisissa sävyissä totta kai. Lanka on Novitan Wool Neliraita, eli koko sukat raitoineen päivineen tulivat samasta kerästä.

"Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni."

-Hannele Huovi-