Sitruunamarenkipiiras

Testasinpa eilen sitruunamarenkipiiraan leipomista. En ole edes tainnut ennen moista herkkua maistaa, mutta kuulosti niin herkulliselta, etten voinut vastustaa. Ilmoitin aikeestani kavereilleni Facebookissa ja se herättikin aika lailla kiinnostusta! Ja hyväähän se on, meinaa viedä kielen mennessään, suorastaan.

Löysin kaksi vähän erilaista reseptiä, joita sitten sujuvasti sekoitin ja sovelsin keskenään. Toinen löytyi Yhteishyvän Ruokalehdestä (11/08), toinen lahjaksi saamastani Ruokasuosikit-sarjan Jälkiruoat-kirjasta. Jälkimmäisessä on herkulliset kuvat ja herkullisen kuuloiset makoisat ohjeet, mutta yksi (minua) ärsyttävä juttu: määrät ilmoitetaan grammoissa. Ja huudelkaa vaikka laiskaksi, mutta minä kun en jaksa jauhoja ja sokereita ruveta punnitsemaan...

...joten nappasin pohjan ohjeen suoraan Yhteishyvästä.

100 g margariinia (Voipaketeissa on sitten nerokas keksintö se "mittanauha"!)

0,5 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Sekoitus kuten torttupohjissa yleensäkin: margariini ja sokeri vaahdoksi, lisätään muna, sekoitetaan kuohkeaksi ja lopuksi keskenään sekoitetut jauhot siivilöidään joukkoon.

Toisessa ohjeessa taikinaankin olisi tullut sitruunankuorta (mitä voisi joskus kokeilla tuohon edellä mainittuunkin) ja kokonaisen kananmunan sijaan puolikas keltuainen. Kyllä, luit oikein: PUOLIKAS. Joopa joo, jos en jaksa punnita jauhojakaan, voitte olla aika varmoja etten todellakaan rupea puolittelemaan keltuaisia!

Esipaistoin pohjaa 175-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Siinä kävi hiukan hassusti, sillä taikina valui reunoilta kokonaan pois, pohjalle kaikki tyynni. Ehkä ripaus enemmän jauhoja seuraavaan piiraaseen...?

Sitruunakiisseliohje oli melko sama molemmissa, erona käytännössä vain keltuaisten käyttö. Yhteishyvässä neuvottiin laittamaan (ihan kokonaiset) keltuaiset kiisselin sekaan, mikä on tietenkin käytännöllistä, koska valkuaiset tarvitaan marenkiin. Toisaalta kiisselistä olisi ehkä tullut hyytelömäisempi ilman.

Siis täyte:
2 dl vettä
1,25 dl sokeria
2 keltuaista
2 rkl maissitärkkelystä
n. 1 sitruunan mehu ja kuori raastettuna
25 g margariinia

Kiisselin aineet sekoitetaan kuorta ja rasvaa lukuunottamatta kattilassa keskenään ja sitten keitellään kiisseliksi. Kädet olikin täynnä työtä sillä samaan aikaan yleiskone vatkasi kahta munanvalkuaista vaahdoksi vieressä, ja toisella kädellä siis sekoitin kiisseliä ja toisella ripottelin vajaan desin (n. 0,75 dl) hienoa sokeria vaahtoon. (Lehden ohjeessa marenkiin laitetaan tomusokeria, onko kukaan kokeillut? Onko sillä jotain käytännön eroa? Minulla ei ole kokemusta, joten tein marengin suunnilleen aiemmin käyttämäni ohjeen mukaan.)

Sitten täytteet piiraspohjan päälle. Eikä se pohjan reunattomuus lopulta kovin paljon häirinnyt. Piiras 150-asteiseen uuniin, jossa pidin sitä suunnilleen 35-40 minuuttia. 5-10 minuuttia lisää olisi kenties ollut paikallaan, sillä marenki vähän lässähti pian uunista tultuaan.

Paisto-ohjeissa oli muuten aika huima ero: toinen käski pitää 200-asteisessa uunissa 7 minuuttia, toinen - kirjan ohje - 150-asteisessa 40 minuuttia! Mutta olipa eroa kuvissakin: toinen piiras oli lättänä, toinen kuohkea. Päädyin yrittämään jälkimmäistä. Lopputulos on jotain siltä väliltä. Mutta hyvää: yhtä aikaa makeaa ja raikasta.

Marengit

Tekaisin eilen ensimmäiset marenkini ikinä. Mieheni on innostunut tekemään itse jäätelöä ja tällä kertaa reseptissä tarvittiin kananmunan keltuaisia. Ohjeen ohessa oli vinkattu, että ylijäävistä valkuaisista saa esimerkiksi marenkeja. Netistä löytyi niihin(kin) erittäin helpolta vaikuttava resepti. No, eipä muuta kuin kokeilemaan, kun kerran munatkin oli jo valmiiksi eroteltu!

3 valkuaista

7 rkl sokeria

Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, ja sokeri lisätään sekaan vähitellen, koko ajan voimakkaasti vatkaten. Valmis vaahto on kuohkeaa, mutta pysyy kulhossa ylösalaisin käännettäessä.

Vaahdon lapikoin sitten tuollaiseen pursotuspussiin, ja pienellä tähtityllalla pursottelin leivinpaperin päälle vähän sen näköisiksi keoiksi mitä olen kaupassa joskus nähnyt. Pursotusvälineeni ovat edelleenkin tuota halpiskamaa, mutta ihan kelvollisia näistä herkuista tuli.

Uunin lämmitin noin 75 asteiseksi, ja marengit saivat siellä paistatella toden totta peräti kolme tuntia! Mutta mikäpäs niillä siellä oli ollessa. Vinkin mukaan marengeista tulee parhaita, kun uunin sitten sammuttaa, avaa luukkua raolleen ja antaa näin jäähtyä. Vasta sitten valmiit namit otetaan uunista ulos. Mihin tämä oikein mahtaa perustua, osaako kukaan valaista?

Tässä vaiheessa saanen toivoa, että marenkiaskartelijat lukevat tämän jutun loppuun asti ennen hommaan ryhtymistä. Nimittäin valkuaisia vatkatessa kulhon ja muiden välineiden on oltava ihan ehdottomasti ihan kuivat. Vaikken ole näiden valkuaisten kanssa vielä kovin paljon pelannutkaan, niin tämän asian olen minäkin jo kantapään kautta ehtinyt kertaalleen todistaa. Ei meinaan muuten tule vaahtoa, ei.

Valmiita marenkeja maistellessa aloin tietenkin jo päässäni visioida, mihin kaikkeen näitä voisikaan käyttää. Mutta kertokaapas, kuinka pitkään tällaisia voi säilytellä ja miten?