Hääsesonkia

Muutamia hääkorttejakin olen saanut kesän mittaan askarrella. Jostain syystä väriyhdistelmä musta-punainen-valkoinen on erikoisesti juurtunut aivoihini.

Se on tietenkin oikein hyvä yhdistelmä, vähän rock-henkinen. Ja mikäpä siihen paremmin osuisi kuin tuo herttakakkonen. Taustapaperi on sentään vähän romanttisemmasta päästä. Kulmassa on sydämenmallinen metalliklemmari.

Sopivaa kirjekuorta ei varastostani löytynyt, joten sellainen piti tekemän. Mustavalkoinen kuori kierrättää Marimekon paperipussia.

Samoilla väreillä, vähän eri sävyillä syntyi tämäkin, vähän romanttisemman tyylin hääkortti.

Rakkausteksti löytyy erillisestä pikkukortista, joka vedetään ulos. En laittanutkaan näihin kortteihin mitään perinteistä Hääparille-tekstiä. Asia paljastunee henkilökohtaisesta onnittelutekstistä kuitenkin.

Oli miten hyvä yhdistelmä tahansa, aina ei voi samaa käyttää. Niinpä ihan tietoisesti tein vähän erilaisen hääkortin vähän epätavallisemmilla väreillä. Muutenhan tämä Sarah Kay -kortti on paljon paljon hempeämpi kuin herttakakkonen. Etukannen jujuna on tagi, joka siis liukuu piiloon leimakuvan alle. Sisäsivun pikkutagin tekstin kirjoitin käsin.

Kortti on epätavallinen siksikin, että siinä on enemmän koristeita ja jippoja kuin tavallisesti käytän. Ajattelin kokeilla. Vaikka aika vaikeaa se minulle on. Harjoittelen silti, koska vaihtelu virkistää ja itseään on hyvä jatkuvasti piiskata eteenpäin - myös niille omille epämukavuusalueille.

Ensimmäiseen juhlapäivään

Vintage-henkisen kastekortin kuorineen sai ystäväpariskunnan kummityttö tänään, ristiäispäivänään. Koko sommitelma lähti noista piirustelemistani vauvanvaunuista. Olen nähnyt tuon tapaisia leimasimia paljonkin, itselleni en vielä ole sellaista hankkinut. Päätin sitten vähän vetristää pitkään uinuksissa ollutta piirustuskättäni, ja ihan kivaa jälkeähän se saikin aikaan. Vielä kivempaa oli värittäminen uutukaisilla ProMarkereilla, olen niiiiin koukussa!

Kukkapaperi on jotain vanhaa tapettia, sen keksin yhdistää vaunujen kuomun väriin. Ja lopulta löytyi vielä punainen valkopilkkuinen paperi alle.

"Kummitytölle" tekstasin itse mustalla calligrafy-huopakynällä, ensin jonkin verran opeteltuani tekstauskirjan oppien mukaan. Lopulta se piti rohkeasti vaan vetää vapaalla kädellä. Vähänhän tuo taas loppua kohti suurenee tuo teksti. Niin siinä usein käy, minulle ainakin. Tekstipaperin leikkasin vielä muotoon, mustaa kartonkia liimasin alle kokonaisuutta kehystämään.

Helmenpuolikkaat ja rusetti viimeistelivät kokonaisuuden. Kortti oli jo olevinaan valmis ja kuvasinkin sen, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. Lopulta hoksasin haluavani siihen vielä pätkän pitsinauhaa tai vastaavaa kukkatapetin alareunaan. Vaunut oli jo kiinnitetty, joten koko matkalle se ei onnistuisi. Sopivaa pitsinauhaakaan ei varastossa ollut. Sitten älysin, ettei sitä koko matkalle missään nimessä pitäisikään laittaa ja että kuviosaksilla saan kevyen pitsireunan tapaisen aikaan. Isännällekin esittelin tätä heurekaani valmiina, mutta mies vain totesi lakonisesti: "En huomaa mitään eroa." Niinpä niin.

Kirjekuori syntyi sitten näistä aineksista melkoisen vapaalla kädellä. Tapettipaperi on pääosassa, pilkkupaperista leikkasin yksityiskohtia ja viimeistelin helmillä. Kuoren päälle voi sitten halutessaan tekstata vaikkapa päivämäärän, nimi kun ei etukäteen ollut suuren yleisön tiedossa.

Kortille kuori

Yksi vanhemmista korttitekemyksistäni lähti yllättäen maailmalle. Mutta enhän minä sitä kehdannut ilman sopivaa kuorta luovuttaa. Niinpä pika pikaa värkkäilin asiaankuuluvan lisäosan tälle vihreä-kultaiselle kortille. Materiaalina käytin lahjapaperirullien sisältä paljastuvaa ruskeaa paksua paperia. Koristelun tein tietenkin kortin tyyliin.

Kuoren kiinnitykseen minulla ei ollutkaan muuta kuin tuota perinteistä paksua kaksipuoleista teippiä (laitoin sitä kolme palaa). Ei ole ennen ollut tarpeen, kun itse tehdyt kuoret on laitettu suoraan käyttöön. Tämä kuori taas tuli ystävättären tarpeisiin, niin jotta enhän sitä minä voinut umpeen liimata! Taas siis uusia hankintoja listalle...