maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulusydän

Alumiinilankaa, puuhelmiä, punaisia akryylihelmiä. Voilà! Joulusydän.
 
Pienet akryylihelmet mahtuivat paksuhkoon lankaan nippanappa, mutta mahtuivatpa kuitenkin. Puuhelmiä on sattumalta kahta eri kokoa, ja sattumalta niitä riittikin juuri sopivasti. Minä kun olen ajoittain vähän laiska tekemään kovin tarkkoja suunnitelmia ennakkoon.
 
Nyt sydän toivottaa vieraat tervetulleiksi sekä naapureille hyvää joulua kotiovessamme rappukäytävässä. Ja tietenkin tässä ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoilleni!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Karkkipurkki joulun tuopi

Joulutontun auttamiseen menee nyt jo melkeinpä kaikki illat. Päivisin ehtii sentään edelleen puuhailla jotain pientä jouluista omaankin kotiin, vaikka itse joulu vietetäänkin suvun tykönä.
 
Tuunasin kaapin kätköistä löytyneen tavallisen lasipurkin leveällä pitsinauhalla ja juuttinarulla nätimmäksi. Karkkitankoja täytyy ehkä hankkia jokunen lisää, etteivät näytä noin orvoilta?
 
En muista karkkitankojen lapsuuteni jouluihin kuuluneen, toki joulukuvastoon ne ovat aina saumattomasti asettuneet: kortteihin ja satuihin. Nyt niistä on jotenkin tullut joulukoristeiden hitti, joka vetoaa joulusieluuni auttamattomasti. Ehkä omat lapseni joskus muistavat karkkitangot pakollisena jouluun kuuluvana juttuna. "Koska äitikin AINA laittoi niitä esille."

tiistai 3. joulukuuta 2013

Virkkuukoruja

Kultaiset korvarenkaat olivat taas kerran sellainen pakko tehdä -projekti. Kultalanka on lankakauppa Tuuliviiristä, ja se on virkattu kullanvärisen korvakorurenkaan ympärille.
 
Ohje, joka on sama kuin taannoisissa joulukoristeissani, on Molla Millsin kirjasta Virkkuri, kuten niin monet viimeaikaiset tekemykseni. Mikä ihana kirja! Mikä mieletön kekseliäisyys! Ah, ollapa itselläkin tuollainen lähes pohjaton ideasampo korvien välissä... Vaan onneksi on edes kirja, josta ideat voi varastaa.
 
Touhukasta joulunodotusta muillekin!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Jotain pientä pukinkonttiin...?


Barbien hepeneet ovat nopeita tehdä ja useimmiten mieluisia saada. Aika monelle pikku neidille olen ehtiessäni tekaissut jonkun pienen asustekokonaisuuden lahjaksi.
 
Lisäplussa (jonka kenties olen joskus maininnutkin) tulee siitä, että laatikon pohjalla pyörivät keränloput saa näin käytettyä hyödyksi. Toinen lisäplussa siitä, että nämä asusteet ovat mukavan pieniä postittaa - vaikka sitten valtameren tuolle puolen!
 
Näitähän ehtii vielä muutamat hyvin tekaista Joulupukin konttiin, ainakin jos muut projektit antavat myöten. Omani olen tehnyt aika lailla omasta päästä, neulomalla ja virkkaamalla mitä kulloinkin mieleen on juolahtanut. Punaisessa puserossa on sovellettu itselleni neuloman tunikan ohjetta.



perjantai 29. marraskuuta 2013

Vanhan ajan tunnelmia

Oli pakko ostaa ääriviivatarroja Sinellistä, kuulkaa. Noita vanhoja autoja kun en voinut kertakaikkiaan vastustaa. Ja miehille sopivia aiheita pitää haalia aina kun kohdalle osuu. Taustalla vanhaa aikakauslehteä, jota hiekkapaperilla vielä hioin rouheamman näköiseksi ja tuntuiseksi. Viimeistely Distress Inkin Vintage photo -leimasintyynyllä, filmiaiheisella washi-teipillä ja dymolla.
 
Ja kun vauhtiin pääsin, syntyi vintage-kortti naiselliseenkin makuun. Käsitöitä harrastavan ompelijattaren korttia varten piti noita vanhoja lehtiä selailla jonkin aikaa, mutta onneksi niitä on vino pino. Niin että löytyihän sieltä sittenkin aiheeseen sopivat materiaalit. Lisäksi vähän mittanauha-teippiä, kukkia ja helmenpuolikkaita, sekä tietenkin tuo ihanan vanhan ajan vaikutelman luova vintage photo -leimaväri... Hyvää syntymäpäivää!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Joulun tunnelma hiipii kotiin

Hopealankaa, akryylikristalli ja ohut rannerengas plus Molla Millsin Virkkuri-kirja sekä virkkukoukku. Näillä eväillähän voi syntyä vaikka mitä ihanaa; minä tein joulukoristeita.
 
Niin ne vain alkavat ajatukset tässä vaiheessa vuotta jouluun kääntyä, koti saa koristeita ja pukinkontti alkaa täyttyä - vähän kerrallaan. Lasten puheet liippaavat joulua harva se päivä, lahjatoiveita suunnitellaan, Joulupukki-kirja etsitään kirjahyllystä ja piparkakkuja haikaillaan. Ehkä on siis pian pidettävä leivontapäiväkin...
 
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
 
Hopealanka lankakauppa Tuuliviiristä Lappeenrannasta.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Syksyn sormusprojekti

Kevään metallityökurssilta jääneet 925-hopea sekä black spinel -kivi saivat jälleen yksinkertaisen muodon. Sormuksen tekeminen ei tuntunut enää aivan utopialta! Juotoshommia saa tosin vielä harjoitella niin paljon kuin vain ehtii...
 
Sormuksen leveys on 50 mm, kivi on halkaisijaltaan noin sentin.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Onnea isille!

Isänpäivälahja syntyi nyt yhteisvoimin keskimmäisen tyttären kanssa. Esikoinenhan tietenkin askarteli oman lahjan eskarissa ja kuopunen... No niin, hän keskittyköön vielä rauhassa tuohon "tuholoimiseen".
 
Idea on Suuresta Käsityölehdestä, jossa kylläkin esiteltiin koristetyynynpäällisiin aplikoidut viikset ja huulet. Ennen kuin edes ehdin lukea juttua loppuun, virisi ajatus tyynyliinasta johon trendikäs viiksikuvio olisi painettu. Ja olihan sekin vinkki tietenkin jossain jutun uumenissa pienellä präntillä. Mutta hyvä vinkkihän se oli, joten ei kun käyttöön!
 
Tyynyliinan ostimme valmiina (koska ompelukone pitäisi huollattaa; kukahan saisi aikaiseksi ja ennen kaikkea milloin...). Sinooperista löytyi mustaa tekstiiliväriä sekä sapluunamuovia, joka olikin näppärä apuväline. Sapluuna kestää vaikka kuinka monta käyttökertaa, joten vartokaahan vain!
 
Lokoisaa isänpäivää kaikille!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Halloween meni jo...


...mutta vielä tuon amerikkalaisen "hapatuksen" kunniaksi aiheeseen liittyvä postaus. Vietimme perjantaina ystäväperheiden kesken Halloweenia pukeutumalla asianmukaisesti. Myös muu rekvisiitta ja koristeet olivat tietenkin teemaan sopivat.
 
Kurpitsalyhdyn, Jack O'Lanternin, kaiversin ensimmäistä kertaa ikinä. Hauska epeli se on!
 
Hallaharsolla ja jätesäkkihapsuilla koristellussa noutopöydässä oli lähinnä kaupan tavaraa: sipsejä, karkkeja, lihapullia, kurkku- ja porkkanatikkuja, chilipähkinöitä, dippejä, mehua ja limsaa... Itse tein cakepopseja, joista osa pilkistää mukitornin takaa - unohdin kuvata ne erikseen! 
 
Pyörittelin tikkarit kaakaokakkupohjasta ja maustamattomasta tuorejuustosta. Puoleen massasta lisäsin Turkinpippurirouhetta, toiseen puoleen enemmän lasten makuun sopivaa Mariannerouhetta. Värikoodasin makeiset kuorruttamalla ensimmäisen satsin mustalla ja jälkimmäisen oranssilla Candy Meltsillä. Oranssit makeiset hupenivat melkoisen nopeasti viimeiseen tikkuun...

Kaikenlaisia koristeita askarreltiin, kuten nuo hämähäkkihaitarit, joiden kaava sattui silmään uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä.
 
Leivinpaperikummituksiin vinkki löytyi puolestaan Lasten parhaat juhlat -kirjasta (Jane Bull, Lasten Parhaat Kirjat 2004). Kummituksia askartelivat innokkaasti kanssani myös Isosisko ja Keskisisko. Niinpä näitä heppuleita roikkui kaikissa kolmessa olohuoneen ikkunassa sekä lisäksi lastenhuoneen oviaukossa, kylpyhuoneen suihkuverhotangossa ja vieraiden iloksi heti kotiovella jätesäkkihapsujen seassa. Kummitus hapsuineen liehui hauskasti vieraita vastaan aina ovea avatessa!
 
Muovisia hämähäkkejä ja valkoisesta langasta viriteltyä seittiä roikkui katossa...
 
...ja samoja ötöjä emäntänoidan kaulassa. Annan aarteissa on muuten hieno torakkakaulakoru, ja Annan siitä hiukan etukäteen vihjailtua innostuin minäkin suunnittelemaan tämän omani. Kaulakorun "seitin" väänsin hopeoidusta 0,6 mm:n metallilangasta ja samalla langalla kiinnitin siihen muovisen hämähäkit. Korussa on magneettilukko. Liimasin vielä yhden hämähäkin valmiiseen sormuspohjaan ja niinpä oikean käteni nimettömässäkin komeili juhlissa ötökkä.
 
Tunnelman kruunasi hiukan hämyinen valaistus kynttilöineen. Elävät tulet tosin asemoitiin melko ylös - lyhtyihin ja hyllyjen päälle. Ja hyvä olikin: aikamoista melskettä kaikki noita-akat, kissimirrit, luurangot, prinsessat ja supersankarit saivatkin aikaan. Ihan niin kuin oli tarkoitus.

torstai 24. lokakuuta 2013

Suklainen Kuningatar

Hiukan meinaa harmittaa, ettei tähän kakkuun saa itse iskeä hampaitaan ollenkaan! Kyseessä on ystävän äidille tekemäni 60-vuotiskakku, jonka hän tarjoili työpaikallaan. Ollapa nyt kärpäsenä katossa...
 
Luomuksessa on kuuden ja kolmen munan kaakaokakkupohjat, halkaisijat noin 24 ja 18 senttiä. Välissä on kuningatar- ja valkosuklaamoussea, kostutus jo tutuksi tulleella ja äärimmäisen hyväksi havaitulla kivennäisvedellä.
 
Kuorrutuksessa ja koristelussa yhdistelin sokerimassaa (valkoiset ja vaaleanpunaiset osat) sekä itselleni uutta suklaamassaa (Satin Ice Dark Chocolate). Tuoksui todella suklaiselta ja maistuikin hyvältä. Varmasti käytän toistekin ja jos tätä löytyy valkosuklaisena versiona, lupaan testata senkin - ainakin jos se on värjättävissä.
 
Ylemmän kakun alla on napakasta muovitabletista sopivankokoiseksi leikattu pala: vinkki Rouva Veen blogista. Muita tukirakennelmia en kakkuun viritellyt, vaan kakut on tehty niin että ne toimisivat itsenäisinäkin. Tämä osittain siksi, että kakku kuljetettiin pääkallopaikalle kahdessa osassa ja näin se on helppo asettaa paikoilleen kummemmitta kommelluksitta.
 
Täytteisiin vielä vähän osviittaa:
 
Kuningatarmousse
6 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
200-250 g maustamatonta tuorejuustoa (myös mascarpone käy!)
n. 400 g vadelmia ja mustikoita
1 dl sokeria
 
Valkosuklaamousse
2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
100-200 g maustamatonta tuorejuustoa
150-200 g valkosuklaata sulatettuna

perjantai 11. lokakuuta 2013

Vauvaisaa

Ensin vietettiin babyshoweria...
 
...ja pian oli tietenkin aika askarrella se varsinainen vauvakorttikin. Tein spinnerin pitkästä aikaa. Se on kyllä lystikäs vekotin!
 

Vauvakortin paperit ovat Papermanian, samoin rusetti. Babyshower-korttiin käytin sekalaisia papereita, rusetti on niinikään Papermanian. Tutti- ja ankkaleimat ovat muistaakseni samasta Fiskarsin setistä, ja vauvakortin tuttileimakuva on embossattu.
 
Kyllä huomaa, että paperiaskartelu on jäänyt vähemmälle ja siitä puuttuu nyt tietty ote. Lähinnä se näkyy minimalistisena koristeluna. Vasta jälkeenpäin tulee mieleen, mitä kaikkea olisi voinut tai pitänyt tehdä... Pitäisi kaiketi hautautua taas tuonne työhuoneen puolellekin välillä. Jos sinne mahtuisi pyykinkuivaustelineiden sekaan.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Minä tein sen!

Onneksi en luovuttanut, vaikka aina sen neuleohjeen tulkitseminen tuntuu ensin tuskaiselta! Malli on kuitenkin varsin helppo, joten alkuun päästyä neulominen sujui kitkatta. Viimeistely antoi jälleen kerran vähän odottaa itseään... Mutta TÄTTÄRÄTÄÄÄÄÄ: ensimmäinen neulomani OIKEA vaate aikuisten koossa!
 
Tunikan ohje löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 5-6/2013. Mallia varten neulotaan kaksi suorakulmaista kappaletta, jotka ommellaan tunikaksi. Lanka on Novitan Hankoa, jota (muun muassa) kävimme kälyn kanssa shoppailemassa yötä myöten Novitan aina-auki-tehtaanmyymälässä Korian ABC:llä taannoin.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syntymäpäivien suma

Syyskuussa on uusi synttäriruuhka! Aiemmin lähipiiri on tuntunut ajoittaneen syntymisensä heinä- ja marraskuuhun. Nyt kortteja saa askarrella kasan heti syksyn alkajaisiksikin.
 
Autokortti lähetettiin 1-vuotiaalle kummipojalle. Postileimapaperi on Papermanian, auton kuva on vanhasta aikakauslehdestä bongatusta automainoksesta, liimattu kartogille ja leikattu ääriviivojaan pitkin. Ykkönen on tuollainen paksu pehmotarra ja postileimapaperin päälle leimasin Happy Birthday-tekstin. Repäistyn taustapaperin ja tarratyynyillä kiinnitetyn auton alta näkyy reilusti korttipohja.
 
Toinen kortti onkin yksinkertaisuuden huippu taas kerran. Mutta tyylikäs aikuiselle naiselle. Leimakuvasta on väritetty ainoastaan perhonen ja koko kuva on kiinnitetty korttipohjaan tarratyynyillä. Lisäkoristuksena on vain muutama helmenpuolikas.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sohvatyynyt uusiksi

Kun mies ilmoittaa haluavansa vaihtaa sohvan koristetyynyjen päälliset, voisi melkeinpä poksauttaa skumppapullon! En siis pistänyt juurikaan hanttiin, kun ehdotus esitettiin.
 
Helmineuletta on viime aikoina näkynyt tyynynpäällisissä siellä täällä. En ole ostanut, koska "tuon osaan kyllä tehdä helposti itsekin". Jahka vain saan aikaiseksi... Kaapissa jo pitkään hautomani, jostain alekorista hankittu turkoosi akryylilanka pääsi nyt kuitenkin viimenään puikoille asti.
 
Tyynyn koko on 40x40 cm. Lanka on paksuhkoa, neuloin vyötteen ohjeen nro 8:n puikkojen sijaan nro 9:n puikoilla. Silmukoita loin 40. Leveydeksi päälliselle tuli näin 43 cm, ihan reippaat saumanvarat siis. Mutta ei tuo liian iso ole, tulipahan tyyny vähän muhkeamman näköiseksi.
 
Tuo akryylilankahan tunnetusti nyppääntyy aika lailla, joten saas nähdä kuinka pitkäikäinen päällinen on kyseessä. Semminkin kun se täytyy ratkoa auki ja ommella taas kiinni mikäli sen mielii pestä tai vaihtaa...
 
Raidallinen tyynynpäällinen on Prisman alehyllystä, -70 %. Lisäksi tilasin keltaisen, printillisen tyynynpäällisen sekä pari lisätyynyä H&M Homesta, ja kaapissa odottelee taustapuolta vaalea, isoäidin neliöistä koottu päällisen puolikas. Ehkä jo jouluksi saadaan uusi tyynylook valmiiksi. Ja sittenhän ne saakin taas vaihtaa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Yllätysrasia

Tämän pienen rasian koristelin rakkaan ystäväni yllätysjuhlapäivää varten. Ystävä mennä päräytti naimisiin jo puolitoista vuotta sitten - kertomatta aikeistaan etukäteen juuri kenellekään. Näin ollen hän jäi paitsi myös kaikista polttaririemuista. No, kuten joku lauantaina mainitsikin, yllätys yllätyksestä...
 
Ja vaikka rouva itse suorastaan tilasikin jotain pientä yllätystä ja vaikka aloimme järjestävässä joukossa ajoittain jo vaipua epätoivon partaalle, onnistuimme kuin onnistuimmekin yllättämään sankarittaren täydellisesti! Pientä jäynää piti toki keksiä. Olimme varanneet tankotanssitunnin koko porukalle ja siellähän pitää ottaa korut - erityisesti sormukset - pois (tosin emme tietenkään paljastaneet sankarittarelle heti varsinaista syystä). Sitä varten rasia on. Samalla se jäi muistoksi päivästä.
 
Rasia on Sinellistä, samaa sarjaa kuin joululahjaksi koristelemani hiukan pienempi rasia. Myös koristelu on hyvin samantyylinen: kultaa, pitsiä ja helmiä. Rasian päällystin Marimekon servetillä découpage-tekniikalla.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pikakakku ykköselle

Kuopuksemme vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä sirkusmeiningillä. Kahvipöytään täräytin pikakakun: sokerikakkupohja löytyi pakastimesta, kostutin sen tuorepuristetulla omenamehulla ja väliin lapoin pelkkää mansikkahilloa.
 
Päälle levitin ja pursotin kermavaahtoa (Flora Vispi), jonka maustoin vaniljakreemijauheella. Näin kermavaahto myös pysyy jämäkämpänä pursotettaessa. Osan kermavaahdosta värjäsin punaisella pastavärillä.
 
Pellen naama ja nimikirjaimet ovat sokerimassaa.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kakkua tikkuun

 
Kakkutikkareita on tehnyt mieli kokeilla jo tovin ja merenneitojuhlat olivat tietysti vallan oivallinen tilaisuus siihenkin. Tikkuja ja Candy meltsit tilasin jo keväällä valmiiksi, tarkoitus oli tehdä joitain testiversioitakin, mutta jännä juttu kun se jäi taas pelkäksi tarkoitukseksi. No, kerrankos sitä on moukan tuuriin luotettu.

Selailin netistä eri ohjeita cake popseihin - ja niitähän löytyy. Mitään cakepops-muottia minulla ei ole, eikä intoa hankkiakaan, joten mikään paistettava versio ei tullut nyt kyseeseen. Sen sijaan pakastimeen on kertynyt muutama valmis kakkupohja odottamaan aikaa parempaa. Selailtuani lähinnä ainesosien mittasuhteita päädyin omaan variaatioon:

sokerikakkupohja (n. 400 g)
200 g appelsiinituorejuustoa

Kakkupohja siis murennetaan niin hienoksi kuin suinkin. Onnistui käsinkin ihan hyvin, koneella tietenkin saa tasaisempaa jälkeä kenties nopeamminkin, mutta kun se kone pitäisi kaivaa esiin ja... no niin, tiedättehän. Kakkumujuun sekoitetaan sitten tuorejuusto hyvin, niin että lopputulos on taikinamainen massa. Pyöritellään palloja ja isketään tikun nokkaan.

Candy melts on kuorruttamiseen oikein näppärää ja värejähän taitaa olla myynnissä joka lähtöön. Kyseessähän ovat siis karkkinapit, jotka sulatetaan mikrossa. Koko pussi riitti hyvin noin kolmenkymmenen kakkutikkarin kuorruttamiseen. Päälle ripottelin vielä nonparelleja ja sokeritähtiä. Tekivät kauppansa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Merenneitodraamaa

Neidot toivoivat ja suunnittelivat jo männä talvena merenneitosynttäreitä. Eipä siinä muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Oli kuulkaa melko lailla vaikeaa löytää merenneitoaiheisia juttuja!
 
Onneksi kalamuotteja, simpukoita yms. merellistä oli saatavilla ja Sea Lifesta löytyi sentään ongintapalkinnoiksi muovisia mereneläviäkin. Keijuja ja prinsessoita on kaupat väärällään, mutta mihin kummaan merenneidot ovat unohtuneet? Aika monissa lahjoissa niitä kyllä uiskenteli...
 
Johonkin oli se merenneitokin juhlissa ujutettava, joten sokerimassat esiin! Kovin tarkkaa visiota päässäni ei lähtötilanteessa ollut ja pientä kikkailua muovailu vaati, mutta lopulta sain aikaan kiven varassa köllöttelevän neitosen pyrstöineen.
 
Hyydykekakun tein samalla konseptilla kuin keväällä Mikki-kakun: kiiviä ja mansikkamousse. Kiivit pilkoin Domino-keksipohjan päälle.

Mansikkamousseen lisäsin pari liivatelehteä (niitä oli yhteensä 8 kpl siis tässä) - varmuuden vuoksi. Kaadoin moussen kiivien päälle aluksi varovasti ja tuupin tarvittaessa reunakiivejä tiiviimmin kiinni reunaan, jotta näkyviin jäi siisti hedelmärivi. Kakku sai hyytyä jääkaapissa yön yli.
 
Aamusella tein kakun päälle kiilteen:
 
3 liivatelehteä
3 dl Spritea
sinistä elintarvikeväriä (nestemäistä)
 
Kiille ehti hyvin hyytyä muutamassa tunnissa. Sitten vain koriste päälle ja... poks! Niin, se kiillehän on tosiaan aika liukas. Merenneito uiskenteli reunalle ja siitä pöydälle heti kun sekunniksi selkäni käänsin. Tai oikeastaan pöydälle kopsahti puolikas merenneito. Ja irtokäsi. Blaah.
 
Pelastusoperaatio vaati nelisen cocktailtikkua ja hitusen elintarvikeliimaa, jonka tehosta en kyllä mene takuuseen. Näin neitonen pyrstöineen kuitenkin pysytteli kasassa ja pinnalla tarjoiluun saakka, se lienee pääasia!
 
Huom! Sokerimassakoriste vettyy todella nopeasti kostean kiilteen päällä. Kostuessaan se päästää väriä, joka leviää iloisesti lätäköksi koristeen ympärille. Aavistin tämän (kerrankin!) etukäteen, ja lisäsin koristeen kakun päälle vasta noin vartti ennen juhlien alkua. Tämä oli toki omiaan lisäämään painetta koristeen katkettua... Vaan eikös sitä sanota, että paineen alla syntyy parasta jälkeä...?

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Suolapalaa

Herkullisen tomaatti-mozzarellapiirakan ohje on peräisin jostain vanhasta Yhteishyvän Ruokalehdestä. Tosi hyvä kesäherkku, vaikka brunssille tai iltapalaksi!
 
Pohja

2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunasosejauhetta
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
75 g margariinia (tai voita)
0,5 dl kylmää vettä

Täyte

3-4 tomaattia
200 g mozzarellaa (125 grammaakin riittää ihan normaalinkokoiseen piirakkaan!)
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa

Nypi jauhot, perunasosejauhe, suola, leivinjauhe ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja hiukan reunoille. Pane vuoka JÄÄKAAPPIIN AINAKIN TUNNIKSI. Pistele pohjaa sieltä täältä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Viipaloi tomaatit ja mozzarella, ja leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi lastuiksi. Asettele piiraspohjalle. Sirottele päälle suolaa ja pippuria, valuta päälle varovasti oliiviöljyä ja asettele pinnalle basilikanlehtiä. Paista vielä 200-asteessa noin 30 minuuttia.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Auringonpolttamat

75-vuotisonnittelut lähtivätkin melkoisen pitkälle matkalle: kaksossiskoille Etelä-Afrikkaan asti! Tuonne aurinkoiseen maailmaan halusin tehdä värikkäät, mutta kuitenkin ikävuosiin sopivan arvokkaat kortit.
 
Niinpä valitsin nämä auringonpolttamat värit ja tein korteistakin vähän niin kuin kaksoset; ne ovat selvästi samaa sarjaa, mutteivät kuitenkaan identtiset.


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Onnittelukortteja

Sherlock Holmesin synttärionnittelut menivät jo keväällä isälleni. Samaa leimasinsettiä käytin jo aiemmin pikkuveljeni onnittelukortissa. Tästä on hyvää vauhtia tulossa perheen teema...


Sir Silimus (Doodle Factory) onnitteli nimipäiväsankaria. Tämä ritari on kyllä niin kertakaikkisen herttainen persoona! Olen tainnut hehkuttaa häntä aiemminkin.
 
Opettajattarelle tein tällaisen kortin. Ihana kasviaiheinen teippi kuin myös limenvihreä teippi ovat Teippitarhasta, Helsingin kädentaitomessujen tuliaisia.
 
Päälle kolmekymppisen rouvan synttärionnittelusta tuli tällainen; pientä hupailua olla pitää! Numerotagi menee jemmaan omaan "taskuun". Tekstileima on Paperilohikäärmeen omaa tuotantoa.
 

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kesäntoivotus

Isosiskon ja Keskisiskon kerhotätiä kiitimme kivasta vuodesta ja toivotimme hyvää kesää melko minimalistisesti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä kortti on minusta aika kiva.
 
Tällä postauksella toivotan teille rakkaat lukijat oikein mukavaa keskikesän juhlaa!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Mr. Whale

Herra Valaan idea on uusin löytö Papiljottilehmä ja haalarihai-kirjasta (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009). Tuosta oivallisesta opuksestahan löytyi myös ohje ystäväämme Häksyyn.
 
Mr. vastasi tarpeeseen keksiä eräälle pikkumiehelle syntymäpäivälahja. Nyt hän jo asuukin kaupungin toisella laidalla iloisen 3-vuotiaan viikarin painikaverina.
 
Herra Valas on oikeastaan yhtä kuin vanulla täytetyt lasten sukkahousut (nämä nimenomaiset kokoa 100), jotka on paikoitellen ommeltu yhteen. Silmät virkkasin omasta päästä. Tarkennuksena sanottakoon, etten siis ottanut mallia omista silmistäni, vaan "ohje" putkahti omista aivoistani. Enkä tietenkään kirjannut mitään silmukkamääriä ylös ja saattavat nuo olla vähän eriparisetkin, mutta mitäpä tuosta...
 
Ajatus on kuitenkin seuraavanlainen: virkkaa valkoisella langalla 4 ketjusilmukkaa (kjs). Tee n. 16 pylvästä (p)virkkuukoukusta neljänteen silmukkaan. (Toisin sanoen niin monta pylvästä kuin tarvitset saadaksesi ympyrän.) Sulje kerros piilosilmukalla (ps) ensimmäisten ketjusilmukoiden kolmanteen silmukkaan. Aloita toinen kerros virkkaamalla 3 kjs. Jatka virkkaamalla 2 p jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje ps:lla. Tee vielä tavallinen kerros kiinteitä silmukoita (ks), sulje ps:lla ja päättele.
 
Silmän mustat osat tein kiinteillä silmukoilla: virkkaa lankalenkkiin 5 ks, sulje ps:lla. Virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan, sulje ps:lla. Tee vielä toinen samanlainen kerros, päättele. Ompele mustuainen silmän valkuaiseen mihin kohtaan haluat. Silmästä tulee vähän kuppimainen, joten sen saa helposti kiinnitettyä "mullottavaksi".
 
Sitten vain ompelet silmät kiinni valaaseen tai muuhun sopivaan otukseen. Tai tuunaa vaikka paita. Hei, sitä pitääkin kokeilla...!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Palikat

"Mie kyllä meinasinkin että tommosen palikan muotoileminen jostain massasta ei ehkä oo niin helppoa ku luulis..." Jotain sen tapaista mutisi Lego-fani insinöörimieheni aikansa kuunneltuaan tuskailuani kakunkoristeen kanssa. Niinpä niin.
 
Alusta oli helppo: rasialla sokerimassasta neliö, pienellä ympyrämuotilla "pylpyrät", elintarvikeliimaa, that's it. Ukko - pientä päänvaivaa kiinnityksien kanssa, oikea Lego-ukko mallina, muovailua, cocktailtikku, elintarvikeliimaa, elintarviketussi, inaus valkoista pastaväriä. Tuloksena pienestä mittasuhdevirheestä huolimatta varsin tunnistettavan näköinen ukko, johon olen erittäin tyytyväinen. (Ensi kerralla - mikäli sellainen tulee - teen vartalon ensin ja pään vasta viimeiseksi, lienee helpompi arvioida sopivuus.)
 
Mutta nuo kehvelin pikkupalikat! Ne mokomat! Niin suuruudenhulluksi en ryhtynyt, että olisin koettanut saada paloista säntilleen samannäköisiä tai edes -kokoisia, puhumattakaan mistään mittakaavoista. Ja millä himpuran vekottimella niihin saisi värkättyä Lego-palikan kannalta melko oleelliset "pylpyrät"?
 
Käytin sitten juomapilliä. Painoin sillä ympyrän palikkaan. Välien esiin saaminen ja siistiminen oli kuitenkin lopulta se kaikkein työläin homma, eikä valitettavasti onnistunut aivan kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoisesti... Vaan kyllä ne nyt sentään Lego-palikkaa erehdyttävästi muistuttavat. Insinöörimieskin myöntyi toteamaan ne ihan hyviksi. "Ne voi kato olla leikisti vähän pureskeltuja." Just.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Perhosia vatsaan

Tässä tulee oma reseptikyhäelmä: suklaamuffinit vaniljayllätyksellä!
 
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
n. 1 dl voisulaa
n. 0,5 dl sulaa (tummaa)suklaata (n. 80-90 g. Käytin itse taikinaan kahden levyn jämät, enkä tietenkään muistanut katsoa kovin tarkkaan paljonko niissä oli jäljellä...)
 
0,5 dl vaniljakreemijauhetta (paistonkestävää!)
1,5 dl vettä
 
Tee ensin vaniljakreemi: sekoita kreemijauheeseen vesi ja vatkaa tasaiseksi. Jätä vetäytymään.
 
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää vaahdon joukkoon. Kaada joukkoon myös voisula ja suklaa, ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
 
Annostele taikinaa muffinivuokien pohjalle, niin että pohja peittyy. Lisää joka vuokaan nokare kreemiä. Jaa loppu taikina muffinien päälle. Paista 225-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.
 
Kuorrutuksena muffineissa on vaniljakreemi, jonka ohje on Ihastuttavat kuppikakut-kirjasta (Martha Swift & Lisa Thomas, Tammi 2010).
 
110 g suolatonta voita huoneenlämpöisenä
60 ml kevytmaitoa, huoneenlämpöisenä
1 tl vaniljauutetta
500 g tomusokeria
 
Kuorrutekreemi on näppärintä vatkata koneella. Tomusokerista laitetaan muiden aineiden joukkoon ensin puolet, sekoitetaan tasaiseksi, ja loppu tomusokeri lisätään ja vatkataan joukkoon vähitellen. Lopputulos on "tasaisen kermaista".
 
Kirja tekee kuppikakkujen kuorruttamisesta lähes ydinfysiikan tasoisen huippusuorituksen, mutta minä en oikeastaan ole jaksanut vatvoa kuorrutteen kanssa loputtomiin, vaan olen pyöritellyt sitä kunnes se on kohtuullisen näköisesti leivonnaisen päällä. Joku kerta voisin koettaa pursottaakin...
 
Koristeperhoset ovat sokerimassaa ja maistuivat erityisesti esikoiselle, joka pisteli niitä mahaansa useammankin - hän kun armollisesti uhrautui muidenkin kahvipöydässä olijoiden puolesta.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Vähän erilainen prinsessahääkakku

Miekkonen häippäsi viime viikonloppuna poikain reissulle juurikin sopivasti. Olihan lauantai nimittäin tuo kauan odotettu prinsessähääpäivä. Saimme pikkuneitojen kanssa hääseuraksemme toisen samanmoisen rytmiryhmän: äitiystävä ja hänen kolme pientä tytärtään. Kyllä meinaan riitti rimssua ja rämssyä, kimallusta ja hörhelöä, tiaraa ja hiuskukkaa!
 
Ja kakku. Perinteisen prinsessakakun sijaan päätin tehdä jotain muuta. (Ja kun pakastimessa on vielä aika lailla menneen syksyn puolukkasatoa...!) Niin syntyi tämä puolukka-kinuskijuustokakku - sydämen muotoon tietenkin.
 
Resepti on muutoin lähes sama kuin mustikkajuustokakku Ullan tapaan (Ulla Svensk: Lempileivonnaiset), mutta valkosuklaan ja mustikoiden sijaan laitoin kakkuun purkillisen kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä ja päälle puolukoita. Siis näin:
 
Pohja
200 g (täysjyvä) Marie-keksejä
150 g voita
 
Täyte
1 prk kondensoitua maitoa (purkkia keitetään 3 tuntia, jotta saadaan kinuskia! Keitto-ohje Kinuskikissalla. Kinuskin voi keittää valmiiksi jo etukäteen, vaikka edellisenä päivänä tai viikkoa ennen.)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
0,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl maissitärkkelystä
3 kananmunaa
 
Pinnalle
puolukoita
sokeria
 
Murskaa keksit ja sekoita muruun huoneenlämpöinen voi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele muruseos tiiviisti vuoan pohjalle ja reunoille.
 
Nostele kinuski lusikalla purkista nokareiksi pohjan päälle. Sekoita muut täytteen osat: vatkaa tuorejuusto ja maitorahka sekaisin, lisää sokerit ja maissitärkkelys, sekoita munat yksitellen täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Ripottele päälle puolukat ja niiden päälle hieman sokeria. Paista kakkua uunin alatasolla 175-asteessa noin 50 minuuttia. Sammuta uuni ja anna kakun paistua jälkilämmöllä vielä 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja nosta jääkaappiin. Tarjoile seuraavana päivänä.
 
Mmmmm...

maanantai 20. toukokuuta 2013

Mikki Hiiren kakkuseikkailu

Naapurissamme asustelee ihana vilkas pikkumies, joka on aivan hirmuinen Mikki Hiiri-fani. Eipä tarvinnut paljon synttärikakun teemaa miettiä.
 
Kuuden munan kakkupohjaan nappasin tällä kertaa ohjeen Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta:
 
6 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
 
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kaada massa voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Leikkaa hyvin jäähtynyt kakkupohja kolmeen kerrokseen.
 
Kakun kostutin kivennäisvedellä. Täytteeksi valittiin kiiviä (4 kpl) paloina sekä mansikkamousse:
 
500 g (pakaste)mansikoita
6 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä
150 g ranskankermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
 
Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vispi. Lisää ranskankerma ja tuorejuusto vaahtoon. Kaada pakastemansikoista sulanutta mehua kattilaan (n. 0,5 dl). Murskaa mansikat haarukalla soseeksi ja lisää vaahtoon. Lisää myös sokerit. Kuumenna mansikkamehu kattilassa kiehuvaksi ja liuota siihen liivatteet. Kaada liivatemehu mansikkamousseen tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen.
 
Kostuta ensimmäinen kakkulevy, lisää päälle puolet kiivipaloista ja puolet mansikkamoussesta. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta, lisää loput kiivit ja mousse ja nosta viimeinen kakkulevy kanneksi. Kostuta ja laita jääkaappiin hyytymään. Kasauksessa kannattaa käyttää apuna kakkurengasta, esimerkiksi irtopohjavuoan reunaa. Silloin kakku pysyy paremmin kuosissaan.
 
Kakun kuorrutus sekä koristeet ovat sokerimassaa. Kuorrutteen alla on voikreemi, jonka tein nyt toista kertaa Oivariiniin. Ihan hyvin sekin toimii ja levittäminen on tosi helppoa ja nopeaa verrattuna leivontamargariiniin, voista puhumattakaan!
 
O-kirjaimen Mikki-naaman piirsin elintarviketussilla mallista, joitahan löytyy esimerkiksi netistä loputtomasti erilaisia. Monilta meiltä taitaa Mikki-malleja löytyä kotoa lehtikoristakin. Tai palapelipinosta. Tai vaatekaapista. Tai...
 
Korvien kanssa oli pientä säätöä ja ensimmäinen pari päätyikin biojäteastiaan. ("Meidän roskiksessa on ihan tavallisia asioita. Niinku Mikki Hiiren korvat..." mutisi mieheni jäteastian avatessaan.)
 
Tämän toisen parin kanssa jätin turhat kikkailut sikseen ja tyydyin tasaisiin pallokorviin. Reunasta silpaisin pois pienen palan, jotta korvat asettuisivat paremmin kakun hiukan pyöristettyyn reunaan. Lisäksi työnsin kaksi cocktail-tikkua kummankin korvan silpaistuun reunaan tukikepeiksi ja korvat kuivumaan!
 
Kenties pientä kehittelyä korvasysteemi vielä vaatisi, pyrkivät nimittäin toisesta reunastaan hiukan irvistämään vaikka laitoinkin elintarvikeliimaa väliin. Vaan asiansa ajoivat ja aika nopeasti kakku juhlapöydässä hupeni siihen pisteeseen että korvat nostettiin sivuun. Kivasti toimii tuo kiivi-mansikka yhdistelmä!

torstai 9. toukokuuta 2013

Suklaata, lakua ja sitruunaa - #%&?#!!

Niin ne vuodet vierii, huhheijaa, ei vain lasten vaan myös meidän aikuisten kohdalla. Vietinpä sitä syntymäpäivää siis taasen minäkin ja tänään - hitusen myöhässä - leipaisin itse itselleni pienen kakun.
 
Milla Paloniemen Kiroileva Siili on suuri suosikkini, joten kun näin Kakkukellarin Miian tekemän siili-kakun, olin ihan myyty. Pakkohan se oli itsellekin siili pyörähyttää. Siili on piirretty mustalla elintarviketussilla sokerimassalle.
 
Kakun pohjana on vanha kunnon suklaakakku kolmen munan versiona. Tosin laitoin tällä kertaa suklaan (100 g) taikinaan kokonaan sulatettuna. Paistoin kakkupohjan reunavuoassa, jonka puristin pienimpään mahdolliseen asentoon, halkaisijaltaan 18 senttiin.
 
Kakku on leikattu kolmeen osaan ja kostutettu maidolla, väleissä on pelkkää Lemon curdia. Kuorruttamisessa kokeilin Kinuskikissan toffeemassareseptiä, jonka bongasin Kakkumonsteri-blogista. Kakun päälle sipaisin ohuelti kermavaahtoa, jotta lakutoffeemassa tarttuu pintaan.
 
Ihan kelpo massa tuosta tosiaan syntyi; vähän tahmeampi se on käsitellä kuin minulle tutumpi sokerimassa, joten reunaa en saanut ihan niin siististi asettumaan kuin olisin toivonut. Tosin kasasin kakun suoraan Arabian Teema-lautaselle, jonka reunat myöskin haittasivat työskentelyä tuntuvasti. Seliseli.
 
Huomenna mussutetaan kaakkua.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Persikkainen Pikachu

Nyt ei liikutakaan minulle tutuimmassa maastossa. Pokémonia ei nimittäin ole tullut seurattua ollenkaan. Oli tosin vaihe, jolloin ainakaan tuolta keltaiselta Pikachu-hahmolta ei mitenkään voinut välttyä, joten tiesin sentään suunnilleen mistä on kyse kun naapurinpoikien kakkutoive tuli ilmi.
 
Kaipa siitä sentään mitenkuten tunnistettava tuli, tuosta ötökästä. Piirsin kuvan netistä löytämäni mallin mukaan. Valitsin tämän, koska sehän näyttää aivan selvästi hyökkäävän halaamaan päivänsankareita onnitellakseen! Koriste kuten kuorrutekin ovat sokerimassaa. Mustat osat on piirretty ja väritetty elintarviketussilla, valkoiset ja punaiset maalattu pastavärillä.
 
Siellä sisällä on neljän munan sokerikakkupohja kahteen osaan leikattuna, täytteenään lemon curd-tahnaa ja persikkamousse:
 
4 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
sokeria
1 prk säilykepersikoita mehussa (ota mehu talteen ja lisää siihen hiukan vettä liivatteiden liuottamista sekä kakun kostuttamista varten!)
 
Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto. Mausta vaniljasokerilla ja sokerilla. Soseuta persikat ja lisää sose vaahtoon. Kiehauta kattilassa 3 rkl persikkamehua ja liuota liotetut liivatteet siihen. Kaada liivateseos vaahdon joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
 
Kostuta kakkupohjan ensimmäinen levy, levitä sille sitruunatahnaa ja sen päälle moussea. Laita kansi päälle ja kostuta. Laita jääkaappiin jähmettymään ennen sokerikreemin levittämistä ja kakun kuorruttamista.
 
Oikein hauskaa juhlaa naapuriin!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Häksy ei oo äksy

Varokaa hämähäkkikammoiset, täältä tulee Häksy! Hän asuu meillä ja on kyllä ihan kesy, suorastaan säyseä joten kylään uskaltaa edelleen tulla, heikkohermoisempikin vierailija. Hänen erikoisuutensa on se, että hän... no, naksuu.
 
Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Papiljottilehmä ja haalarihai (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009), joka on pullollaan toinen toistaan hurmaavampia leluja ja härpäkkeitä joka kodista löytyvistä materiaaleista toteutettuna. Ensimmäisenä minut kertakaikkiaan hurmasi Naksu.
 
Naksu tehdään kahdesta lastenruokapurkin kannesta, jotka kiinnitetään toisiinsa alareunat vastakkain. Kansivirityksen voi sulloa vaikka pikkuruiseen sukkaan, mutta sille voi myös virkata päällisen. Ohje löytyy kirjasta. Hiukan sitä muokkasin tehdessäni, eli jalkojen lisäksi virkkasin hämpylle pienen "hännäntöpön" takapuoleen ja etupuolella "silmät".
 
Vauva lussuttaa onnellisena Häksyn koipia kun ei muusta juuri ymmärrä. Arvatkaapa kuka sitä sitten naksuttelee joutessaan, aina kun Häksy sattuu käsiin osumaan? Naks-naks!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Muumilaakson kevät

Kevät inspiroi kakkuhommissakin. Muumeista tykkäävän 1-vuotiaan synttärikakussa on tietenkin Muumilaakson kevät, kuinkas muutenkaan. Idean saatuani huomasin aika pian, että Muumit ja kevät on toki inspiroinut muitakin: ainakin Kakkuhelmi on taiteillut upean kakun samalla teemalla. Onneksi visioni oli sentään hiukan erilainen!
 
Pohjana on neljän munan kaakaokakku, välissä mansikkaa ja sitruunarahkavaahto, kostutuksena käytin pakastemansikoiden mehua ja sitruunalimpparia. Kuorrute ja koristeet ovat sokerimassaa, alla on sokerikreemi.
 
Muumipeikon muovailussa käytin ensimmäisen kerran apuna cmc:tä ja täytyy sanoa, että kyllä on ihmeaine! Enpä ole voinut kuvitellakaan että sokerimassan työstäminen voisi olla niin vaivatonta. Jauhe todella teki massasta muovailtavampaa, ja osat tarttuivat toisiinsa melkein kuin itsestään. Vain häntää jouduin hieman elintarvikeliimalla "douppaamaan".
 
Sillan kanssa sen sijaan oli pienoisia ongelmia, luulin jo että joudun luopumaan melko oleellisesta osasta ideaani. Pahalainen nimittäin napsahti kahtia heti ensimmäisellä käsittelykerralla. Tosin tajusin syynkin saman tien: juomapullon päällä muotoaan hakenut silta oli juuri sen verran kuivunut, ettei enää joustanut, mutta alapuoleltaan ei ollut saanut ilmaa. Liimasin siististi katkenneet osat kiinni ja tuin rypistetyllä foliolla. Varmimman vakuudeksi tein varasillankin, koska ruskeaksi värjäämääni massaa jäi yli. Nyt on sitten kaapissa ylimääräinen silta. Jokikakkua, anyone?
 
Joesta puheenollen, halusin pinnasta vesimäisen. Siihen tarkoitukseen käytin Wiltonin sinistä Sparkle Geliä, jota levitin teelusikalla "pyörteillen" sinisen sokerimassan päälle. Aika kivan elävän, vesimäisen pinnan sillä saikin.
 
Tässäpä vielä reseptit kakkupohjaan ja täytteeseen (joka muuten toimii ihan kivasti vaikka hyydykkeenä tai jäädykkeenä):
 
Kakkupohja
 
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
 
Täyte
 
4 liivatelehteä
1 prk Flora Vispiä
2 prkia maustettua sitruunarahkaa
tilkka kiehuvaa vettä tai sitruunamehua (johon liivatteet liuotetaan)
(tomu)sokeria maun mukaan

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kun äiti lastensa jälkiä siivosi

Kaivoinpa taas lapsille hama-helmet kaapin perukoilta. Niitä on kokeiltu aina silloin tällöin, vaan eivätpä ole neidot malttaneet tähän mennessä mitään valmiiksi asti näpertää. Onhan se kieltämättä vähän raivostuttavaa puuhaa; juuri kun saa kymmenen helmeä pystyyn nätisti, yhdettätoista laittaessa vähintään viisi kellahtaa kumoon.
 
Niinhän siinä nytkin kävi, että muutaman helmen he jaksoivat asetella kun jo alkoivat muut toimet kutsuvasti huudella. Ja tietenkin ne helmet jäivät siihen keittiön pöydälle lojumaan levälleen, äidin siivottavaksi...
 
Joten minä niihin sitten joutessani tartuin. Ja sain ällin. Voi hyvin olla - ja todennäköistä onkin, että tämä on jo sataan kertaan keksitty juttu kuten melkein kaikki. Mutta keksinpä sitten tehdä hama-helmistä korvarenkaat. Muovikorut tuntuvat olevan juuri nyt kovasti muodissa. Kevyetkin ne ovat, ja leikkisät.
 
Kiinnitysten kanssa aikani pähkäilin, väänsin lopulta lenkit metallilangasta. Korvakorukoukut ovat valmistavaraa.
 
Viime aikoina koruissani on näköjään ollut lähes poikkeuksetta mustaa. Nyt suunnitelmissa on tehdä seuraava koruprojekti ilman. Ehkä kunnon kasarikorvikset pinkeistä ja keltaisista hama-helmistä...?
 
Äidin puuhia hetken ihmeteltyään jatkoivat tyttösetkin askaretta seuraavana päivänä ihan uudella innolla. Ja tulivatpa työt valmiiksikin!