Palikat

"Mie kyllä meinasinkin että tommosen palikan muotoileminen jostain massasta ei ehkä oo niin helppoa ku luulis..." Jotain sen tapaista mutisi Lego-fani insinöörimieheni aikansa kuunneltuaan tuskailuani kakunkoristeen kanssa. Niinpä niin.

 

Alusta oli helppo: rasialla sokerimassasta neliö, pienellä ympyrämuotilla "pylpyrät", elintarvikeliimaa, that's it. Ukko - pientä päänvaivaa kiinnityksien kanssa, oikea Lego-ukko mallina, muovailua, cocktailtikku, elintarvikeliimaa, elintarviketussi, inaus valkoista pastaväriä. Tuloksena pienestä mittasuhdevirheestä huolimatta varsin tunnistettavan näköinen ukko, johon olen erittäin tyytyväinen. (Ensi kerralla - mikäli sellainen tulee - teen vartalon ensin ja pään vasta viimeiseksi, lienee helpompi arvioida sopivuus.)

 

Mutta nuo kehvelin pikkupalikat! Ne mokomat! Niin suuruudenhulluksi en ryhtynyt, että olisin koettanut saada paloista säntilleen samannäköisiä tai edes -kokoisia, puhumattakaan mistään mittakaavoista. Ja millä himpuran vekottimella niihin saisi värkättyä Lego-palikan kannalta melko oleelliset "pylpyrät"?

 

Käytin sitten juomapilliä. Painoin sillä ympyrän palikkaan. Välien esiin saaminen ja siistiminen oli kuitenkin lopulta se kaikkein työläin homma, eikä valitettavasti onnistunut aivan kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoisesti... Vaan kyllä ne nyt sentään Lego-palikkaa erehdyttävästi muistuttavat. Insinöörimieskin myöntyi toteamaan ne ihan hyviksi. "Ne voi kato olla leikisti vähän pureskeltuja." Just.