Vimma ja visio

Niinhän siinä sitten kävi, että pistin kuin pistinkin blogin pystyyn - yleisön pyynnöstä. Ja kun tarpeeksi kannustettiin, niin kävi tietty samoin kuin näiden kaikenmaailman askartelujen, käsitöiden ja leipomusten kanssa. Eli ne kuuluisat vimma ja visio iskivät ja meikä hurahti!
Tässä on nyt muutama päivä asiaa vatvottu, ja isäntäkin alkoi olla melekosen kypsä tyyliin "laitaha akka se ploki jo pystyyn ni ei tartte tätä lätinää enää kuunnella". Ehdotti nimeksi Pakkopullaa.
No, hänelle se luultavasti sitä onkin: kaakkuja on syötävä, puikkojen kilinää kuunneltava, askartelujen yli hypittävä tahi sohvalta papereiden seasta tilaa itselleen raivattava. Puhumattakaan siitä, että kaapit ja laatikot suorastaan pursuilevat ihanaakin ihanampia tarvikkeita - ja mihinkäs se isäntäparka omat paperinsa sitten säilöö?? Ne vähän vähemmän tärkeät vakuutukset ja sen semmoiset. "Et ainakaan siihen laatikkoon, siel on mun kakkureseptit/sisustusvinkit/sukkapuikot!!"
Olen kuitenkin huomannut, että varsinkin noissa leipomusasioissa on insinööri hyvä talossa. Askarteluhörhön medianomin aivot kun saattavat toimia ajoittain hiukka turhan monimutkaisesti - suoraan sanottuna sekavasti. Sitten saapastelee keittiöön isäntä ja sanoo, että "tosta noin", ja pulma on ratkaistu. On se jännä!
Kerrottakoon, että vimma ja visio ovat tällä hetkellä kohdistuneet neulomuspuuhiin ja sikäli mikäli hihattimesta tulee millään muotoa edustuskelpoinen, se lienee ensimmäinen julkaistava tekele. Ellei joku kakku sitten kiilaa väliin. Joskus (ihan vain silloin tällöin harvoin...) on nimittäin käynyt myös niin että nuo V&V hyppäävät kesken kaiken ihan toisille urille. Niistä koskaan tiedä...