Kirpparilöytöjeni ehdottomiin helmiin kuuluvat kielokuvioin koristellut alpakkaiset kahvilusikat, euron kappale. Ostin niitä kaksi, mielessäni jonkinlainen jatkojalostus. Korvakorut? Riipus? Rannekoru?
Kuvasta voinee päätellä pähkäilyjeni lopputuloksen. Herkkä kuvio ei ole yhtään liian krumeluurinen, eikä sellainen ole rannerenkaan toteutuskaan.
Lusikan pesät sahasin irti kaarevasti, niin että jälki muistuttaa vähän pikkiriikkistä kalan pyrstöä. Lusikat muistuttivatkin hetken kahta pientä silakkaa. Juotettuani ne kiinni toisiinsa, ne muistuttivat kahta pussaavaa silakkaa, kuten mieheni avuliaasti korjasi.
Pussailevista pikkukaloista päädyttiin rannerenkaaseen alasimen kautta: paukutin korun muotoonsa varovasti alasimen sarven päällä kumivasaralla. Hiukan jännitti juotokseni kestävyys, mutta hyvin tuettuna se ei joutunut liian koville ja kesti. "Pyrstöt" viimeistelin viilalla ja vesihiomapapereilla, jotta koru ei raapisi rannetta verille joka kerran puettaessa ja riisuttaessa.
Lopulta rengas lillui vielä hetken sitruunahappoliuoksessa, minkä jälkeen harjasin sen messinkiharjalla kiiltäväksi.
Olipa kerrassaan onni, että satuin omistamaan liput heti seuraavan päivän näytökseen musiikkiteatteriin. Pääsin samantien ulkoiluttamaan tätä kaunistusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)