Eilen vietettiin neljännen kummilapseni, kolmannen kummipoikani nimiäisiä jonne viemisinä meillä oli toki kakku. Ulkoisesti tekemys on samantyylinen kuin edellisen kummipoikani ristiäiskakku. Sisältökin osittain, nimittäin valkosuklaavaahtoahan siellä on, tällä kertaa kotitekoisen puolukkahillon kaverina. Kakun kostutin kivennäisvedellä. Siitä alkaa tulla tapa. Haitanneeko.
Valkosuklaavaahtoa tein kuuden munan kakun kahteen väliin sen verran reilun annoksen, että herkuttelimme perheen kesken loput jälkkäriksi.
5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
200 g maustamatonta tuorejuustoa
260 g valkosuklaata sulatettuna
Kakun kuorrute on sokerimassaa, alla tietenkin kreemi Kinuskikissan erinomaisella ohjeella. Ruusut ja lehdet ovat marsipaania.
Kortti oli sitten tietenkin lahjan mukana. Lahjan, joka oli elämäni ensimmäinen neulenuttutekemys, josta ei ole kuvaa, koska se valmistui autossa matkalla juhlapaikalle jossain Vantaan ja Helsingin rajalla. Ettei viime tippaan menisi...
"Luuletko - voi sentään jos voisit -
tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon
vaivaa, jos keksisit minulle nimen,
joka olisi minun eikä kenenkään
muun? Nyt, tänä iltana?"
Lainaus on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, kertomuksesta Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen tapaa mönkijän jolle hän antaa nimeksi Ti-ti-uu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)