En kuitenkaan mihinkään suurempaan viitsinyt tällä kertaa ryhtyä kun oli apurina eräs pieni kokki kolmonenkin, joten lunttasin keittiön liitutaululta muffinien luotto-ohjeen. Se on peräisin kirjasta "Leivomme Anni-Helenan kanssa", jonka olen saanut lahjaksi 4-vuotispäivänäni. Näitä on siis ehditty opiskella!
2 munaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria (itse käytän mieluummin aitoa vaniljasokeria)
1,5 dl voisulaa (minulla sattui olemaan jääkaapissa juoksevaa margariinia)
Homma menee aika lailla sokerikakun tapaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, ja munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan sitten jauhot ja voi.
Makuja olen kokeillut monenmoisia, milloin paistonkestävää marmeladia (toimii mainiosti, kosteuttaa taikinaa) milloin suklaata milloin marjoja. Tällä kertaa löysin pakastimesta karpaloita.
Muffineja paistetaan 225 asteessa 12-15 minuuttia. Tällä kertaa mentiin mutulla, sillä joku unohti laittaa ajastimen päälle... No, viime hetkellä sitten nappasin tekemykseni uunista ulos. Eivät onneksi kärähtäneet, niinkin on joskus tainnut käydä.
Nämä muffinit eivät kohoa sillä lailla amerikkalaisesti, ja huvittaisi joskus kokeilla osaisiko sellaisia muhkeita yksilöitäkin tehdä. Maku on kuitenkin tärkein ja nämä kun ovat niin nopeat tehdäkin.
Karpalo oli minulle uusi juttu näissä ympyröissä, mutta heti aluksi jo päätin tehdä leivonnaisille kinuskikuorrutuksen pehmentämään kirpeyttä. Ja illalla sitten keittelin kinuskia samaan tyyliin kuin punaherukka-kinuskikakkuun. Määrät tosin:
2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
Tämä määrä riitti 16 muffinin päälle. Kovin kauniisti kinuski ei levittynyt, mutta makuhan se edelleen on, joka ratkaisee, eikö vain? Luultavasti syynä oli juurikin se, että muffinin pinta on melko tasainen, eikä kinuski siis pääse valumaan kovin hyvin. Siispä se valuskelee sinne tänne minne lystää jos lystää.
Kaapissa oli pullo elintarvikesprayta, vaaleanpunaista. Sain sen joskus jostain kaupanpäällisiksi. Parasta ennen oli mennyt, mutta säilyväthän nuo ja halusin kokeilla millaista jälkeä moinen tekee. Leikkasin leivinpaperiin pienen sydämen sabloniksi ja spreijasin keskelle kinuskia. Pari sydäntä sainkin aikaan, vaan sen jälkeen pullo sanoi sopimuksen irti ja levitti sisältönsä lörönä ulos. Liekö syy käyttäjässä vaiko päiväyksessä, mene ja tiedä.
Söpöjä herkkuja silti, ainakin nuo kaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)