Taas tuli kuulkaas todistettua, että ihan kaikki kannattaa säilyttää! Tämä söpöinen Hello Kitty -kortti lähtee vielä tänään postissa 4 vuotta täyttävälle kummitytöllemme. Ja tuo Kitty: kuva on leikattu jonkun vaatteen mukana tulleesta kartonkilapusta, sellaisesta joita aina uusista vaatteista saa irrotella enemmän ja vähemmän.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Sinikukkainen kangas löytyi tilkkukasasta, jonka äitini on aikoinaan kerännyt. Aikani ihmettelin, mitä tämmöisilläkin pikkiriikkisillä lippulappusilla mahtaa tehdä, kun en tilkkutöihin sentään vielä ole hurahtanut. No, nytpä tiedän senkin. Myös punainen nauhanpätkä ja nappi löytyivät aarteideni joukosta.
Nyt olen innostunut noista skräppipapereista, kun tulin jostain ale-korista kaapanneeksi niitä lehtiöllisen mukaani. Ne ovat kertakaikkiaan toinen toistaan ihanampia ja niitä on olemassa jokseenkin joka väriä, kuosia ja laatua. Tahtoo kokeilla kaikkia!
Leimasin on myös kätevä. Tässäkin kortissa teksti tuli tuollaiselle käsintehdylle paperille, jolle kirjoittaminen on ihan vihoviimeistä. Teksti kun ei asetu epätasaiselle pohjalle suoraan tai tasaisesti hyvällä tahdollakaan. Vaan näinpä se käy näppärästi. Ja kun leimasinta vähän "nitkuttaa", sen reunasta tarttuu myös väriä ikään kuin kehystämään tekstiä. Se kannattaa tietysti pitää mielessä erityisesti silloin, kun niin ei ehdottomasti missään tapauksessa halua käyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)