Telkkari. Nyt. Heti.

Joku muukin lienee huomannut joskus, että lapsille silloin tällöin iskee palava halu ja tarve saada jotain. MulleHetiNytJustiinsa. Seuraa kärttämistä ja vielä vähän lisää kärttämistä.

No sattuipa tässä tänään, ettei minulla juuri sillä hetkellä ollut tähdellisempääkään puuhaa kun esikoinen ilmoitti että nukkekotiin tarvitaan telkkari. Mitä nopeammin sen parempi - tietenkin.

Ja minkä telkkaritehtailijan maailma onkaan minussa menettänyt! Tee-se-itse-taulutv 15 minuutissa -tadaa! Nyt täytyy tietenkin huomauttaa, että sopivat tarvikkeet osuivat käteeni aivan sattumalta laatikoista joita pengoin ja kerrankin homma meni niin kuin Strömsössä, vaikka en sitä etukäteen suunnitellutkaan.

Töllöttimen jalka on siis rakennettu ikealaisen kattolampun mukana tulleesta mustasta johdon "lyhentäjästä" ja kahdesta puutikun pätkästä jotka sahasin sopivan kokoisiksi. Kyllä, täysmittaisella sahalla, mikä oli varmasti mielenkiintoinen näky keittiössämme... Pätkät väritin yksinkertaisesti mustalla tussilla ja liimasin "lyhentäjän" koloihin kiinni. Siihen rakennelmaan liimasin lopuksi mustaksi värittämäni pahvipalan, johon liimasin "ohjelmaksi" Pikkukummitus Lapasen kuvan.

Syksyn saalista lautasella

Meinasin joskus myydä piirakkavuokani kirpparilla tarpeettomana kapistuksena. Vaan kuinkas sitten kävikään. Huomasin, että piirakoitahan voi tehdä erilaisia: suolaisia, makeita, kahvipöytään, iltapalaksi... Tässä aamukahvin kaverina suppilovahveropiirakka, jollaista varmasti tulemme talven mittaan maistelemaan kerran jos toisenkin, sillä syksyn saalis oli sanalla sanoen loistava.

Piirakkapohja:

100 g voita

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

0,5 dl vettä

Pohjaa esipaistetaan 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Täytteen teen yleensä melko sattumanvaraisesti. Tähän piirakkaan kuullotin sipulia voissa, lisäsin hieman jäisenä pilkotut suppilovahverot. Nämä kippasin sitten esipaistetun pohjan päälle. Lisäksi emmental-juustoraastetta ja munamaito - niin, tai oikeastaan -kerma:

2 munaa

2 dl kuohukermaa

suolaa

(valko)pippuria

rakuunaa

Piirakka paistuu valmiiksi 20 minuutissa, edelleen 225-asteisessa uunissa.

Korufriikin pikkupaketti

Korufriikille ystävättärelleni väänsin - kirjaimellisesti - syntymäpäivälahjaksi korvakorut sterling-hopealangasta (0,6 mm) ja Swarovskin kristallihelmistä. Myös korvakorukoukut taiteilin itse. Olisin halunnut niitä vähän litistää, mutta siihen minulla ei ollut työkaluja. (Nyt on, koska sellaiset jotenkin ikään kuin tarttuivat mukaan viime viikonlopun Kädentaito-messuilta.)

Pienen paketin koruille askartelin vessapaperirullan hylsystä Annan ohjeella. Paperit valitsin tietenkin korttiin sopiviksi.

Enemmän

Romanttisen vintage-henkisen onnittelukortin tein rakkaalle, vanhoja elokuvia laillani rakastavalle ystävättärelle marraskuisen syntymäpäivän kunniaksi. Oli olemassa riski, etten pääsisi - Kädentaitomessujen takia taaskaan - synttäreitä juhlimaan, joten halusin panostaa korttiin osittain senkin takia vähän enemmän.

Kun ihan tavallisennäköisen kortin avaa...

...ta-daa! Nyt kun kortteilu on vienyt mennessään, kokeilen mielelläni vähän erilaisia juttuja. Tämän mallisen kortin olen bongannut muun muassa Annan blogista.

Tyttökuva on tarra, jonka liimasin kartongille, jonka kulmat leikkasin Fiskarsin kulmaleikkurilla. Kartonki on kiinnitetty taustapaperiin kohotarroilla. Kortin kansi nojaa papereiden kanssa yhteensopivaan haaraniittiin. Vanhasta aikakauslehdestä repäisin mainostekstin, koruaiheisen.

Kannen alta paljastuu virallinen syntymäpäivä leimattuna ja siirtokuvilla korostettuna sekä valkea kartonkikaitale, jolle vielä tekstasin henkilökohtaisen onnentoivotuksen.

Myös taustan koristelin papereilla ynnä valkealla satiininauharusetilla. Olen aina ollut oikeastaan "vähemmän on enemmän"-ihminen, mutta täytyy sanoa että joskus enemmänkin on ihan paikallaan!

Kuten ennustettu oli

Ai että minä tykkään tästä korttimallista! Oletteko huomanneet...? Tällä tekniikalla nyt vain saa kortteihin näyttävyyttä ilman kovin ihmeellisiä rakennelmia.

Ei liene epäselvää, mihin tarkoitukseen kortti on. Tein sen heti samantien kuultuani ystävältäni hänen odottavan poikavauvaa. Ja poika tuli.

Kannen piparireunaisen ympyrän leikkasin kuviosaksilla kartongista. Ympyrämuottina käytän usein mitä käteen sattuu: teippirullaa, purkin kantta, liimapulloa... Omistan kyllä harpinkin. Luulisin.

Se ero tässä kortissa on muihin askartelemiini vastaaviin, että kortti suljetaan rusetilla kiinni. Ja kun se avataan, sisältä paljastuu...

...sekalaisia sinisen ja turkoosin sävyisiä papereita; muun muassa Tildaa ovat nuo merirosvoliput sekä kannen paperilaivat. Pohjakartonki on kiiltävää hopeista ja se jäi näkyviin kaikkialla reunustaen erilaisia pintoja. Sormet ja varpaat ovat ääriviivatarroja.

Ja pitihän toki joku pikku pakettikin vauvalle olla.

Neuloin siis lämpöiset pikku töppöset pojankoltiaiselle. Useimmat vauvan tossujen ohjeet neuvoivat neulomaan töppösen tasona ja ompelemaan lopuksi saumat. Äääh. Tämä malli syntyikin sitten omasta päästä - hommahan alkaa sujua! Vaikka tämä lopullinen versio on kylläkin varmaan joku neljäs tai viides yritys.

Loin 32 silmukkaa 3,5 mm:n puikoille ja neuloin 8 kerrosta sileää neuletta. Sen jälkeen suljin neuleen ja neuloin vähän matkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta. Kantapään neuloin ainaoikein neuletta. Käytin reunasilmukoiden poimimiseen 2,5 mm:n puikkoja, niillä sain työn pysymään siistimpänä. Kiilakavennuksia neuloessa vaihdoin puikot ensin 3 millisiin ja lopulta 3,5 mm:n puikkoihin. Kärjissä on sädekavennus.

Lanka on Drops Baby Merinoa, 100 % merinovillaa. "Extra Fine Wool Superwash" lukee vyötteessä, ja todella pehmoista lanka onkin. Viimeistelin töppöset "nauhoilla": pujottelin valkeasta Novitan Florica-langasta pätkät tossuihin kengännauhojen tapaan.

Ihan söpöt ja ennen kaikkea töppösiksi tunnistettavat! Löysin kaappien kätköistä jotkut meidän neitojen vanhat vauvasukat ja mittailin vähän niiden mukaan. Toivottavasti mahtuvat vauvan jalkaan...

"Isä, sä oot söpö!"

Sydämellinen isänpäiväkakku yllätti saajansa totaalisesti. Mieheni oli nimittäin koko viime viikon työmatkalla, jolta suoraan hän livahti kotiseudullemme ystäviään tapaamaan. Isänpäivänä oli hänen sitten määrä junailla kotiin joskus iltapäivällä. Mutta me tytötpäs keksimme jotain paljon kivempaa. Yllätys!

Aika yllättynyttä ja unenpöpperöistä porukkaa onnistuimmekin herättämään sunnuntaiaamuna yhdeksän kieppeissä miehen veljen perheen kotona. Avasivat meille sentään oven. Tytöt olivat riemusta vinksallaan tavatessaan isänsä viikon jälkeen. Ja kaupan päälle saivat sedän sekä lisäbonuksena toisen tyttären kumminkin vielä. Kakusta puhumattakaan.

Kakusta, jonka koristelussa lapsilla kirjaimellisesti oli näppinsä pelissä. "Me saatiin länttästä!" hihkui 4-vuotias onnellisena. Idean sain Kakkuhelmen Facebook-sivuilta aika viime tipassa, joten jouduin toteuttamaan sen vain kahdella reissussa mukana olleella pastavärillä, keltaisella ja sinisellä. Kädenjäljet on painettu valkoiselle vaniljanmakuiselle sokerimassalle.

Punaiset kirjaimet ja numerot on tehty aiemmin valmiiksi värjätystä sokerimassasta aakkosmuoteilla. Esikoisella on tapana huudella isälleen: "Isä, isä!" johon isä tietenkin vastaa: "No mitä?" Vastaus kuuluu: "Sä oot söpö!"

Kakkupohjan tein samalla reseptillä kuin Suklaasyksyssä. Kostutin kakun vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja levitin väliin puoli purkillista mustaherukkahilloa. Lisäksi tein väliin suklaatäytteen:

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Sunnuntai)

250 g mascarpone-juustoa

reilu 200 g taloussuklaata sulatettuna

Viimeisen suklaalevyn lopun sulatin myös ja lisäsin Flora Vispistä (5 dl) vatkaamaani melko kovaan vaahtoon. Tällä suklaakermalla kuorrutin kakun reunan ja tein pursotukset.

Reunan vedin kuviolastalla. Sain sen joskus muistaakseni jonkun ostamani ikealaisen pursotinsetin mukana, enkä tuolloin edes tiennyt mikä moinen kapistus on. Siinä on kolme erilaista reunaa, jotka siis tekevät vähän erilaisen jäljen kermavaahdon pintaan. Kokeilin kapinetta ensimmäistä kertaa, ja hauskahan tuo oli sekä yllättävän näppärä käyttää.

Pursotukset vaativat edelleen harjoitusta, mutta tässähän sitä taas tuli. Nyt sain ainakin kerman sopivan napakaksi, joten jäljestä tuli napakkaa ja terävää. Ja olen myös hankkinut vähän paremman ja isomman tähtityllan adaptereineen ja pursotuspusseineen! Enää pitää ottaa haltuun oikeaoppinen pursottimen heiluttelutekniikka...

Ruskeaa ja mustaa isille

Pikkuneidit askartelivat tänä vuonna isänpäiväkortit isälleen itse (pienellä avustuksella), mutta ukin ja papan kortit jäivät minun hommakseni. Inspiraatiota jouduin vähän etsiskelemään, kun on näitä projekteja ollut enemmän ja vähemmän, mutta saipas kuitenkin valmista aikaan.

Ruskean sävyjä ukille eli omalle isälleni, mustavalkoista papalle, joka on appeni. Kikkailin tällä kertaa vähän toimistotarvikkeidenkin kanssa. Miksikäs ei klemmareita ja nitojaa voisi useamminkin korttihommissa käyttää.

Oikein mukavaa isänpäivää kaikille ja erityisesti isäihmisille!