Kesäntoivotus

Isosiskon ja Keskisiskon kerhotätiä kiitimme kivasta vuodesta ja toivotimme hyvää kesää melko minimalistisesti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä kortti on minusta aika kiva.

 

Tällä postauksella toivotan teille rakkaat lukijat oikein mukavaa keskikesän juhlaa!

Mr. Whale

Herra Valaan idea on uusin löytö Papiljottilehmä ja haalarihai-kirjasta (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009). Tuosta oivallisesta opuksestahan löytyi myös ohje ystäväämme Häksyyn.

 

Mr. vastasi tarpeeseen keksiä eräälle pikkumiehelle syntymäpäivälahja. Nyt hän jo asuukin kaupungin toisella laidalla iloisen 3-vuotiaan viikarin painikaverina.

 

Herra Valas on oikeastaan yhtä kuin vanulla täytetyt lasten sukkahousut (nämä nimenomaiset kokoa 100), jotka on paikoitellen ommeltu yhteen. Silmät virkkasin omasta päästä. Tarkennuksena sanottakoon, etten siis ottanut mallia omista silmistäni, vaan "ohje" putkahti omista aivoistani. Enkä tietenkään kirjannut mitään silmukkamääriä ylös ja saattavat nuo olla vähän eriparisetkin, mutta mitäpä tuosta...

 

Ajatus on kuitenkin seuraavanlainen: virkkaa valkoisella langalla 4 ketjusilmukkaa (kjs). Tee n. 16 pylvästä (p)virkkuukoukusta neljänteen silmukkaan. (Toisin sanoen niin monta pylvästä kuin tarvitset saadaksesi ympyrän.) Sulje kerros piilosilmukalla (ps) ensimmäisten ketjusilmukoiden kolmanteen silmukkaan. Aloita toinen kerros virkkaamalla 3 kjs. Jatka virkkaamalla 2 p jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje ps:lla. Tee vielä tavallinen kerros kiinteitä silmukoita (ks), sulje ps:lla ja päättele.

 

Silmän mustat osat tein kiinteillä silmukoilla: virkkaa lankalenkkiin 5 ks, sulje ps:lla. Virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan, sulje ps:lla. Tee vielä toinen samanlainen kerros, päättele. Ompele mustuainen silmän valkuaiseen mihin kohtaan haluat. Silmästä tulee vähän kuppimainen, joten sen saa helposti kiinnitettyä "mullottavaksi".

 

Sitten vain ompelet silmät kiinni valaaseen tai muuhun sopivaan otukseen. Tai tuunaa vaikka paita. Hei, sitä pitääkin kokeilla...!

Palikat

"Mie kyllä meinasinkin että tommosen palikan muotoileminen jostain massasta ei ehkä oo niin helppoa ku luulis..." Jotain sen tapaista mutisi Lego-fani insinöörimieheni aikansa kuunneltuaan tuskailuani kakunkoristeen kanssa. Niinpä niin.

 

Alusta oli helppo: rasialla sokerimassasta neliö, pienellä ympyrämuotilla "pylpyrät", elintarvikeliimaa, that's it. Ukko - pientä päänvaivaa kiinnityksien kanssa, oikea Lego-ukko mallina, muovailua, cocktailtikku, elintarvikeliimaa, elintarviketussi, inaus valkoista pastaväriä. Tuloksena pienestä mittasuhdevirheestä huolimatta varsin tunnistettavan näköinen ukko, johon olen erittäin tyytyväinen. (Ensi kerralla - mikäli sellainen tulee - teen vartalon ensin ja pään vasta viimeiseksi, lienee helpompi arvioida sopivuus.)

 

Mutta nuo kehvelin pikkupalikat! Ne mokomat! Niin suuruudenhulluksi en ryhtynyt, että olisin koettanut saada paloista säntilleen samannäköisiä tai edes -kokoisia, puhumattakaan mistään mittakaavoista. Ja millä himpuran vekottimella niihin saisi värkättyä Lego-palikan kannalta melko oleelliset "pylpyrät"?

 

Käytin sitten juomapilliä. Painoin sillä ympyrän palikkaan. Välien esiin saaminen ja siistiminen oli kuitenkin lopulta se kaikkein työläin homma, eikä valitettavasti onnistunut aivan kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoisesti... Vaan kyllä ne nyt sentään Lego-palikkaa erehdyttävästi muistuttavat. Insinöörimieskin myöntyi toteamaan ne ihan hyviksi. "Ne voi kato olla leikisti vähän pureskeltuja." Just.

Perhosia vatsaan

Tässä tulee oma reseptikyhäelmä: suklaamuffinit vaniljayllätyksellä!

 

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

n. 1 dl voisulaa

n. 0,5 dl sulaa (tummaa)suklaata (n. 80-90 g. Käytin itse taikinaan kahden levyn jämät, enkä tietenkään muistanut katsoa kovin tarkkaan paljonko niissä oli jäljellä...)

 

0,5 dl vaniljakreemijauhetta (paistonkestävää!)

1,5 dl vettä

 

Tee ensin vaniljakreemi: sekoita kreemijauheeseen vesi ja vatkaa tasaiseksi. Jätä vetäytymään.

 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää vaahdon joukkoon. Kaada joukkoon myös voisula ja suklaa, ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

 

Annostele taikinaa muffinivuokien pohjalle, niin että pohja peittyy. Lisää joka vuokaan nokare kreemiä. Jaa loppu taikina muffinien päälle. Paista 225-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.

 

Kuorrutuksena muffineissa on vaniljakreemi, jonka ohje on Ihastuttavat kuppikakut-kirjasta (Martha Swift & Lisa Thomas, Tammi 2010).

 

110 g suolatonta voita huoneenlämpöisenä

60 ml kevytmaitoa, huoneenlämpöisenä

1 tl vaniljauutetta

500 g tomusokeria

 

Kuorrutekreemi on näppärintä vatkata koneella. Tomusokerista laitetaan muiden aineiden joukkoon ensin puolet, sekoitetaan tasaiseksi, ja loppu tomusokeri lisätään ja vatkataan joukkoon vähitellen. Lopputulos on "tasaisen kermaista".

 

Kirja tekee kuppikakkujen kuorruttamisesta lähes ydinfysiikan tasoisen huippusuorituksen, mutta minä en oikeastaan ole jaksanut vatvoa kuorrutteen kanssa loputtomiin, vaan olen pyöritellyt sitä kunnes se on kohtuullisen näköisesti leivonnaisen päällä. Joku kerta voisin koettaa pursottaakin...

 

Koristeperhoset ovat sokerimassaa ja maistuivat erityisesti esikoiselle, joka pisteli niitä mahaansa useammankin - hän kun armollisesti uhrautui muidenkin kahvipöydässä olijoiden puolesta.

Vähän erilainen prinsessahääkakku

Miekkonen häippäsi viime viikonloppuna poikain reissulle juurikin sopivasti. Olihan lauantai nimittäin tuo kauan odotettu prinsessähääpäivä. Saimme pikkuneitojen kanssa hääseuraksemme toisen samanmoisen rytmiryhmän: äitiystävä ja hänen kolme pientä tytärtään. Kyllä meinaan riitti rimssua ja rämssyä, kimallusta ja hörhelöä, tiaraa ja hiuskukkaa!

 

Ja kakku. Perinteisen prinsessakakun sijaan päätin tehdä jotain muuta. (Ja kun pakastimessa on vielä aika lailla menneen syksyn puolukkasatoa...!) Niin syntyi tämä puolukka-kinuskijuustokakku - sydämen muotoon tietenkin.

 

Resepti on muutoin lähes sama kuin mustikkajuustokakku Ullan tapaan (Ulla Svensk: Lempileivonnaiset), mutta valkosuklaan ja mustikoiden sijaan laitoin kakkuun purkillisen kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä ja päälle puolukoita. Siis näin:

 

Pohja

200 g (täysjyvä) Marie-keksejä

150 g voita

 

Täyte

1 prk kondensoitua maitoa (purkkia keitetään 3 tuntia, jotta saadaan kinuskia! Keitto-ohje Kinuskikissalla. Kinuskin voi keittää valmiiksi jo etukäteen, vaikka edellisenä päivänä tai viikkoa ennen.)

600 g Philadelphia-tuorejuustoa

250 g maitorahkaa

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 dl maissitärkkelystä

3 kananmunaa

 

Pinnalle

puolukoita

sokeria

 

Murskaa keksit ja sekoita muruun huoneenlämpöinen voi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele muruseos tiiviisti vuoan pohjalle ja reunoille.

 

Nostele kinuski lusikalla purkista nokareiksi pohjan päälle. Sekoita muut täytteen osat: vatkaa tuorejuusto ja maitorahka sekaisin, lisää sokerit ja maissitärkkelys, sekoita munat yksitellen täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Ripottele päälle puolukat ja niiden päälle hieman sokeria. Paista kakkua uunin alatasolla 175-asteessa noin 50 minuuttia. Sammuta uuni ja anna kakun paistua jälkilämmöllä vielä 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja nosta jääkaappiin. Tarjoile seuraavana päivänä.

 

Mmmmm...

Mikki Hiiren kakkuseikkailu

Naapurissamme asustelee ihana vilkas pikkumies, joka on aivan hirmuinen Mikki Hiiri-fani. Eipä tarvinnut paljon synttärikakun teemaa miettiä.

 

Kuuden munan kakkupohjaan nappasin tällä kertaa ohjeen Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta:

 

6 kananmunaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kaada massa voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Leikkaa hyvin jäähtynyt kakkupohja kolmeen kerrokseen.

 

Kakun kostutin kivennäisvedellä. Täytteeksi valittiin kiiviä (4 kpl) paloina sekä mansikkamousse:

 

500 g (pakaste)mansikoita

6 liivatelehteä

2,5 dl Flora Vispiä

150 g ranskankermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

 

Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vispi. Lisää ranskankerma ja tuorejuusto vaahtoon. Kaada pakastemansikoista sulanutta mehua kattilaan (n. 0,5 dl). Murskaa mansikat haarukalla soseeksi ja lisää vaahtoon. Lisää myös sokerit. Kuumenna mansikkamehu kattilassa kiehuvaksi ja liuota siihen liivatteet. Kaada liivatemehu mansikkamousseen tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen.

 

Kostuta ensimmäinen kakkulevy, lisää päälle puolet kiivipaloista ja puolet mansikkamoussesta. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta, lisää loput kiivit ja mousse ja nosta viimeinen kakkulevy kanneksi. Kostuta ja laita jääkaappiin hyytymään. Kasauksessa kannattaa käyttää apuna kakkurengasta, esimerkiksi irtopohjavuoan reunaa. Silloin kakku pysyy paremmin kuosissaan.

 

Kakun kuorrutus sekä koristeet ovat sokerimassaa. Kuorrutteen alla on voikreemi, jonka tein nyt toista kertaa Oivariiniin. Ihan hyvin sekin toimii ja levittäminen on tosi helppoa ja nopeaa verrattuna leivontamargariiniin, voista puhumattakaan!

 

O-kirjaimen Mikki-naaman piirsin elintarviketussilla mallista, joitahan löytyy esimerkiksi netistä loputtomasti erilaisia. Monilta meiltä taitaa Mikki-malleja löytyä kotoa lehtikoristakin. Tai palapelipinosta. Tai vaatekaapista. Tai...

 

Korvien kanssa oli pientä säätöä ja ensimmäinen pari päätyikin biojäteastiaan. ("Meidän roskiksessa on ihan tavallisia asioita. Niinku Mikki Hiiren korvat..." mutisi mieheni jäteastian avatessaan.)

 

Tämän toisen parin kanssa jätin turhat kikkailut sikseen ja tyydyin tasaisiin pallokorviin. Reunasta silpaisin pois pienen palan, jotta korvat asettuisivat paremmin kakun hiukan pyöristettyyn reunaan. Lisäksi työnsin kaksi cocktail-tikkua kummankin korvan silpaistuun reunaan tukikepeiksi ja korvat kuivumaan!

 

Kenties pientä kehittelyä korvasysteemi vielä vaatisi, pyrkivät nimittäin toisesta reunastaan hiukan irvistämään vaikka laitoinkin elintarvikeliimaa väliin. Vaan asiansa ajoivat ja aika nopeasti kakku juhlapöydässä hupeni siihen pisteeseen että korvat nostettiin sivuun. Kivasti toimii tuo kiivi-mansikka yhdistelmä!

Suklaata, lakua ja sitruunaa - #%&?#!!

Niin ne vuodet vierii, huhheijaa, ei vain lasten vaan myös meidän aikuisten kohdalla. Vietinpä sitä syntymäpäivää siis taasen minäkin ja tänään - hitusen myöhässä - leipaisin itse itselleni pienen kakun.

 

Milla Paloniemen Kiroileva Siili on suuri suosikkini, joten kun näin Kakkukellarin Miian tekemän siili-kakun, olin ihan myyty. Pakkohan se oli itsellekin siili pyörähyttää. Siili on piirretty mustalla elintarviketussilla sokerimassalle.

 

Kakun pohjana on vanha kunnon suklaakakku kolmen munan versiona. Tosin laitoin tällä kertaa suklaan (100 g) taikinaan kokonaan sulatettuna. Paistoin kakkupohjan reunavuoassa, jonka puristin pienimpään mahdolliseen asentoon, halkaisijaltaan 18 senttiin.

 

Kakku on leikattu kolmeen osaan ja kostutettu maidolla, väleissä on pelkkää Lemon curdia. Kuorruttamisessa kokeilin Kinuskikissan toffeemassareseptiä, jonka bongasin Kakkumonsteri-blogista. Kakun päälle sipaisin ohuelti kermavaahtoa, jotta lakutoffeemassa tarttuu pintaan.

 

Ihan kelpo massa tuosta tosiaan syntyi; vähän tahmeampi se on käsitellä kuin minulle tutumpi sokerimassa, joten reunaa en saanut ihan niin siististi asettumaan kuin olisin toivonut. Tosin kasasin kakun suoraan Arabian Teema-lautaselle, jonka reunat myöskin haittasivat työskentelyä tuntuvasti. Seliseli.

 

Huomenna mussutetaan kaakkua.