Kukkaistyttöjen suklaaunelma

Viikonloppuna juhlittiin tyttäriemme 3+5-vuotissynttäreitä ja pikku suklaahiirosten ehdottomana toivomuksena oli mikäpäs muu kuin suklaakakku. Sydämen muotoinen piti saaman ja koristeeksi kukkia ja perhosia.

No sitä suklaatahan tästä kaakusta ei todellakaan puutu. Pohjana on vanha tuttu, muun muassa Suklaasyksyssä käyttämäni kakkupohja, tällä kertaa tosin kuuden munan versio. Kostutin kakun kivennäisvedellä. Täytteenä on suklaamousse:

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
200 g vaniljatuorejuustoa
150 g taloussuklaata sulatettuna

Kaiken tämän suklaan oheen sipaisin väleihin ohuelti vadelmahilloa. Kuorrutuksen pursottelin Wiltonin valmiilla suklaamassalla, jota kokeilin ensimmäistä kertaa. Ihan näppärä ja maukas tuttavuus, tosin hintavahko vaihtoehto. Tähän kakkuun massaa upposi kaksi purkillista.

Koristeet ovat sokerimassaa, jonka itse värjäsin sopiviin sävyihin. Ihan pikkuruiset kukat ovat Dr. Oetkerin kesäströsselisekoituksesta, josta ovat peräisin myös perhosten nonparellit sekä keltaiset ja vihreät kimallehileet. Pinkit kimallehileet olen joskus hankkinut erikseen.

Vihreää massaa jäi kukkien askartelun jäljiltä käteen pienen pieni nokare, josta ei ollut säästettäväksi eikä saanut enää kukkaa eikä oikein mitään muutakaan. En voinut vastustaa kiusausta joten kakun lopullisessa, viimeistellyimmässä asussa kynttilöiden lomassa seikkaili pikkuinen mittarimato, joka ilahdutti erityisesti 5-vuotiasta sankaritartamme.

Hääsesonkia

Muutamia hääkorttejakin olen saanut kesän mittaan askarrella. Jostain syystä väriyhdistelmä musta-punainen-valkoinen on erikoisesti juurtunut aivoihini.

Se on tietenkin oikein hyvä yhdistelmä, vähän rock-henkinen. Ja mikäpä siihen paremmin osuisi kuin tuo herttakakkonen. Taustapaperi on sentään vähän romanttisemmasta päästä. Kulmassa on sydämenmallinen metalliklemmari.

Sopivaa kirjekuorta ei varastostani löytynyt, joten sellainen piti tekemän. Mustavalkoinen kuori kierrättää Marimekon paperipussia.

Samoilla väreillä, vähän eri sävyillä syntyi tämäkin, vähän romanttisemman tyylin hääkortti.

Rakkausteksti löytyy erillisestä pikkukortista, joka vedetään ulos. En laittanutkaan näihin kortteihin mitään perinteistä Hääparille-tekstiä. Asia paljastunee henkilökohtaisesta onnittelutekstistä kuitenkin.

Oli miten hyvä yhdistelmä tahansa, aina ei voi samaa käyttää. Niinpä ihan tietoisesti tein vähän erilaisen hääkortin vähän epätavallisemmilla väreillä. Muutenhan tämä Sarah Kay -kortti on paljon paljon hempeämpi kuin herttakakkonen. Etukannen jujuna on tagi, joka siis liukuu piiloon leimakuvan alle. Sisäsivun pikkutagin tekstin kirjoitin käsin.

Kortti on epätavallinen siksikin, että siinä on enemmän koristeita ja jippoja kuin tavallisesti käytän. Ajattelin kokeilla. Vaikka aika vaikeaa se minulle on. Harjoittelen silti, koska vaihtelu virkistää ja itseään on hyvä jatkuvasti piiskata eteenpäin - myös niille omille epämukavuusalueille.

Kesäkeijun kakku

Kesään kuuluu ehdottomasti mansikkakakku. Ja kolme vuotta täyttävän pikkuneidon mielestä sen on lisäksi oltava Helinä-keijukakku.

Nopea ja hyvin kauppansa tehnyt kakku syntyi kuuden munan sokerikakkupohjasta, jonka maustoin sitruunankuoriraasteella. Välissä on vaniljatuorejuustoinen (200g) vispikermavaahto (4 dl kermaa) jota makeutin hiukan tomusokerilla, sekä tuoreita mansikoita.

Keijun kuittasin valmiilla vohvelisella kakkukuvalla, joka on painettu ohuehkon kermavaahtokerroksen päälle. Muuten kakku saikin jäädä kesäisen rouhean näköiseksi, vain sitruunamelissan lehtiä sekä mansikoita koristeinaan. Toki kolme pinkkiä kakkukynttilää lisättiin vielä hetki ennen tarjoilua.

Juhannusviemisiä

Aikani pähkäiltyäni keksin mitä isäntäväelle voi viedä juhannustuliaisiksi mökille, kun tyhjin käsin on mälsää mennä. On olemassa jotain, mitä tarvitsee aina ja joka paikassa!

Virkattu kori sekä neulotut, virkkaamalla viimeistellyt tiskirätit ovat Novitan Hanko-kierrätyslankaa. Ohjeet on myös pengottu Novitan valikoimista, korin ohje (Novita-lehti, kesä 2011) mukaillen. Yhdestä Hanko-kerästä saa melko tarkkaan kaksi rättiä tai yhden korin.

Molemmat ovat vieläpä nopeat tehdä, nro 5:n puikoilla ja virkkuukoukulla valmista syntyy hetkessä - vaikka viime hetkessä automatkalla mökille.

Hyvää juhannusta!

Nuorelle neidolle

Tätä korttia oli kiva tehdä! Betty Boop onnittelukortti täysi-ikäiselle neitokaiselle täytti toiveet ennemmin räväkästä kuin hempeästä kortista. Ensimmäiseksi itselleni tuli - taas - mieleen pinkin ja mustan yhdistelmä, mutta heitin sen heti mielestäni. Ei, tällä kertaa jotain ihan muuta.

Olin jo melkein unohtanut omistavani arkillisen Betty Boop -tarroja, mutta löytyiväthän nuo pienen etsinnän jälkeen. Jenkkiväreissä poseeraava Betty määräsi kortin muut värit. Paperit ovat Papermanian Portobello Road -sarjaa. Tarran kiinnitin valkealle paperipalalle, jonka reunan käsittelin Distress Stickles kimalleliimalla.

Kesäherkku

Pinkki hyydykekakku on tällä kertaa vadelmainen. Herkku on halkaisijaltaan 18 cm, eli oikeastaan täsmälleen sopivan kokoinen vähän pienemmälle kahviseurueelle. Tämän reseptin revin omasta päästä ja matkan varrella vielä improvisoiden.

Pohja:

kaurakeksejä sekä -hiutaleita (keksivarasto oli huvennut mystisesti...)

ruokokidesokeria

margariinia

Murensin siis keksit, ne mitä jäljellä oli ja lisäsin sekaan desin verran kaurahiutaleita sekä arviolta ruokokidesokeria. Sokeroimiset kun ovat näitä kuuluisia makuasioita. Pehmensin margariinia aavistuksen mikrossa ja sekoitin kuiviin aineisiin. Tein kakun suoraan lautaselle kakkurenkaan avulla, joten sinne pohjalle painelin tasaiseksi levyksi tuon syntyneen mössön.

Pinkki herkku:

200 g pakastevadelmia soseeksi keitettynä

200 g sitruunatuorejuustoa

5 liivatelehteä

3 rkl vettä

2 dl vispikermaa vaahdotettuna

sokeria maun mukaan

Keitin vadelmat soseeksi, kyseessä kun olivat ulkomaiset marjat. Jätin soseen jäähtymään ja laitettuani kerman koneeseen vaahtoutumaan laitoin liivatteet likoamaan kylmään veteen. Pehmensin tuorejuuston kulhossa ja sekoitin siihen vadelmasoseen. Maustoin sokerilla. Kiehautin vesitilkan, liuotin liivatteet siihen ja kaadoin sekaan. Lopuksi lisäsin vielä kermavaahdon. Sitten pääsi pinkki herkku pohjan päälle jääkaappiin hyytymään. Valmista oli saman päivän iltana, toisin sanoen muutamassa tunnissa.

Koristelu jäi nyt kokonaan tekemättä, mutta haaveilin kyllä sitruunamelissan oksasta tai lehdistä. Yrtti ei kuitenkaan leijaillut kaupasta luokseni telepatian voimalla, joten se siitä. Kakku livahti parempiin suihin.

Uusin suosikkini

Minulla on setti silikoniseen joustonauhaan tehtyjä rannekoruja mustanharmaista helmistä, jotka näyttävät vähän hematiitilta mutta ovat kyllä ihka aitoa muovia. Setissä oli alkujaan viisi korua, nyt jäljellä taitaa olla kolme - nauha kun napsahtaa väistämättä poikki ennemmin tai myöhemmin.

Viimeksi katkenneesta ehdin pelastaa helmet ennen kuin ne levisivät pitkin katuja mikä minnekin. Ne ovat tässä helmilinkein kasatussa renneketjussa nyt uusiokäytössä. Lisänä muutama Tiimarista hankittu isompi, hiukan vaaleanpunaiseen vivahtava helmi sekä papukaijalukko, jonka juuressa roikkuu vielä yksi helmi sekä pieni hopeanvärinen pisara (niinikään Tiimarista).

Tästä tulikin tuorein suosikkikoruni, joka käy arkisenkin asun piristäjäksi.